Vuonna 2015 julkaistu ensimmäinen Helldivers oli erinomaista hupia. Isometrisestä kuvakulmasta koettu räiskintä nojasi vahvasti moninpeliin ja sen mukana tuomaan kohellukseen. Pelissä galaktista demokratiaa edistävät ihmissotilaat läiskivät inhoja avaruusötököitä ja kuumottavia kyborgeja pataan galaksin eri planeetoilla. Vaikka avaruuden eri kolkat vilisivät ties minkälaisia tappavia uhkia, oli useimmiten kuolinsyynä kuitenkin tiimikavereiden vahinkolaukaukset. Ruotsalaisen Arrowhead Game Studiosin toinen galaktinen ötökkäjahti mukailee pääpiirteittäin edeltäjänsä asettamia malleja. Hyvän jatko-osan tyyliin kaikki on isompaa, kauniimpaa ja paremmin toteutettua.
Lähes kymmenen vuoden odotus palkitaan aidolla teknologiahypyllä. Isometrisestä kuvakulmasta on siirrytty hahmon selän taakse ja audiovisuaalinen anti on edeltäjäänsä verrattuna kuin toiselta planeetalta. Pienieleisen arcade-räiskeen sijaan Helldivers 2 on ihan ehtaa ison budjetin toimintaa kunnollisilla tuotantoarvoilla. Vänkäleukaisimmat jäärät toki varmasti väittävät teoksen menettäneen kuvakulmanvaihdoksen myötä osan charmistaan, mutta itse koen muutoksen vain ja ainoastaan positiivisena uudistuksena. Kokonaisuus ei ole ulkoisesti aivan modernien julkaisujen kärkipäätä, mutta rumaksi sitä ei voi haukkua missään tapauksessa. Sulavat animaatiot, dynaamisesti hajoavat vihollliset ja maastot sekä kauniit maisemat ovat omiaan nostamaan tunnelman sfääreihin.
Kuvakulman vaihdoksen myötä myös ohjausta on luonnollisesti jouduttu muovaamaan uuteen vinkkeliin sopivammaksi. Kolmannen persoonan kuvakulma tuo meininkiin huomattavasti enemmän tarkkuutta ja omien joukkojen maahan lanaaminen käsiasein on nyt aiempaa harvinaisempaa. Taivaalta tilattavat stratagem-voimat puolestaan ovat tällä kerralla merkittävästi entistä tappavampia. Huolimattomasti kiertoradalta tilattu ammustäydennys saattaa hyvinkin muuttaa kanssapelaajan olomuodon kiinteästä nestemäiseksi. Kuolemat eivät onneksi johda tehtävien suoraan epäonnistumiseen, vaan taivaalta sataa lisäjoukkojan yhtä herkästi kuin ammuksia. Vaikeimmilla vaikeustasoilla tetsatessa turhat kuolemat toki estävät tehokkaasti tehtävien maaliin viemisen.
Tarinallisesti paketilla ei ole varsinaisesti kovinkaan suurta kattausta tarjottavanaan. Ylikorostuneesti demokratiaa edistävä fasistinen Super-Maa pyrkii nitistämään galaksista kaikki poikkiteloin asettuneet muut rodut. Yhteistä asemaa edistetään puhtaasti väkivallan keinoin ja alkuvideon lisäksi kontekstia ei myöhemmin juuri tarjota. Aktiivisesti kentälle kiitävien sotilaiden on lähinnä syytä tietää mihin suuntaan aseen piippu on hyvä suunnata ja kuinka pitkään liipaisimesta on vedettävä ennen kuin sarja tulee katkaista. Asetelma on avoimesti lainailtu Paul Verhoevenin mielipiteitä jakaneesta mestariteoksesta Starship Troopers – Universumin sotilaat. Leffaa voikin pitää lähes pakollisena oppituntina pelin pariin halajaville.
Pelattavaa paketissa on melko kattavasti. Galaktinen kartta elää kokoajan ja pelaajien panostuksen myötä rintamalinjat siirtyvät jatkuvasti. Dynaamisesti edistyvän sodan planeetat ja tavoitteet vaihtuvat jatkuvasti. Meiningin etenemistä aktiivisesti seuraavat pelimestarit myös peukaloivat matseja sekä yleistä linjaa käsin muun muassa pudottamalla matseihin karskimpia vihollisia ja säätäen karttojen tapahtumia manuaalisesti. Toistaiseksi sotimaan pääsee useissa eri biomeissa ja kahta erilaista vihollisfaktiota vastaan. Ötökät korvaavat laadun määrällä ja massiiviset torakka-aallot ovat varsin kuumottava vastus iholle päästessään. Huomattavasti Terminator-saagan ikonisia kromiperkeleitä muistuttavat kyborgit puolestaan käyttävät tuliaseita ja pyrkivät motittamaan pelaajat tehokkaasti. Kumpaakin jengiä vastaan pelaaminen tuntuu merkittävän erilaiselta ja kentälle lähtiessä varustus on ensiarvoisen tärkeää säätää tiedetyn vihollisjoukon mukaan. Oletettavaa on, että myös edellisessä osassa nähty kolmas vihollisryhmittymä saadaan mukaan jossain vaiheessa.
Teknisesti homma rullaa PC-puolella varsin passelisti, joskin optimoinnille olisi vielä varaa. Tiltin tehokoneen kaltaisella myllyllä ei ole mitään ongelmia pyörittää meininkiä kaikki krumeluurit katossa korkeilla resoluutioilla, mutta alaspäin skaalautuvuus ei ole ihan kärkiluokkaa. Mopommilla kokoonpanoilla, kuten toimituksen budjettiluokkaisella Beautylla, touhun saa rullaamaan ihan mallikkaasti. Alhaisemmalla teholuokalla herkuista joutuu jo karsimaan ison osan ja tueksi joutuu ottamaan tekoälyskaalaimet.
Steam Deckillä Helldivers 2:ta ei julkaisuviikon aikana saanut pyörimään lainkaan, mutta päivitysten myötä tilanne saatiin korjattua. Windowsin varassa pyörivillä mobiililaitteilla kuten Legion Go:lla ja ROG Allylla homma on rullannut alusta saakka. Näillä laitteilla kokonaisuus on ihan pelattavissa, joskaan kovinkaan sulavaksi kokemusta ei voi väittää. Matkan päällä pelailevien on siis syytä odotella lisäpäivityksiä tai tyytyä kompromisseihin. Konsolipuolen toimivuudesta voit lukea lisää arvostelun sivuääniosiosta.
Helldivers 2 on parhaimmillaan uskomattoman nautittavaa kohellusta. Teoksesta kaiken irti saadakseen se tulee tosin kokea kolmen muun hyvin yhteen pelaavan kaverin seurassa. Kommunikaation voimaan isosti nojaava meno ei ole edukseen tuntemattomien tai herkästi nokkiinsa ottavien kanssa. Peliseuran löytäminen kaverien keskuudesta on tehty onneksi helpommaksi avaamalla ristiinpeluumahdollisuus PC:n ja PS5:n välille heti kättelyssä. Kyseessä on ensimmäinen Sonyn yksinoikeusjulkaisu, joka näki samanaikaisesti päivänvalon niin tietokoneilla kuin konsoliraudallakin.
Kun meno on maistuvaa ja tekniikka pääosin kohdillaan, ei suurempia moittimisen aiheita varsinaisesti ole. Julkaisuviikkojen aikana teoksen suosio pääsi yllättämään sekä Sonyn että Arrowheadin, ja tästä johtuen serverit kyykkäsivät painon alla. Sittemmin palvelinkapasiteettiä on lisätty ja ongelma on pääosin ratkaistu, mutta edelleen ruuhkahetkinä esiintyy ajoittaisia palvelukatkoksia. Serveriongelmat rokottavat kokonaisarvosanaa piirun verran, mutta ne ovat toivon mukaan jo lähiaikoina historiaa pysyvästi. PC-puolen optimoinnin lievästä keskeneräisyydestä on myös pakko jakaa hieman moitteita.
Kypärä päähän, viitta selkään ja rintamalle mars!
– Ville Thurman
YHTEENVETO:
**** / *****
Hulvattoman avaruusräiskinnän jatko-osa tekee kaiken mitä hyvältä jatko-osalta on lupa odottaa. Enemmän toimintaa, upeampi toteutus ja parempi pelattavuus nostavat teoksen painimaan korkeamman painoluokan matseihin. Visvaista moninpelattavaa scifiräiskintää kaipaavien on helppo viihtyä paketin parissa. Kokonaisarvosanaa rokottavat lähinnä PC-version optimoinnin lievä keskeneräisyys ja verkkopelin palvelukatkokset.
Saatavilla: PC (testattu) PS5 (sivuäänitestattu)
Ikäraja: PEGI 18 (graafinen väkivalta, pelinsisäiset ostot)
SIVUÄÄNI: PS5-VERSIO
Propagandakin on näkökulmakysymys
Vänkäleukainen jäärä ilmoittautuu tantereelle! Kuten PC:llä teosta pelannut Ville jo ansiokkaasti kävi läpi, Helldivers 2 on ottanut radikaalin sivuaskeleen kuvakulmamuutoksen myötä. Ratkaisu on modernimpi, sutjakampi, taistelutilanteessa hektisempi ja ylipäätään persoonattomampi. Tässä tapauksessa mutinan aiheuttajaa ei tarvitse etsiä DualSense-ohjainta tai peiliä kauempaa, sillä kyseessä on puhtaasti makuasia. Muutokset ovat perusteltuja, mutta samalla ne pudottavat pelikokemuksen fiilistä selvästi edeltäjäänsä geneerisemmäksi. Kolmannesta persoonasta kuvattavia tiimivetoisia räiskintöjä riittää enemmän kuin Kelalla tukimuotoja, joten vanhassa olisi tältä osin vara parempi.
Vaikka pelikokemus on muuttunut radikaalisti edeltäjästään, ei Helldivers 2 sodi ilman ansiomitaleja. Menevä toiminta, tyylikkäät aseet, kiehtovat viholliset sekä Super-Maan propagandasta ammentavat puitteet ovat ykkösosan tavoin todella persoonallisia. Etenkin alun tutoriaali tekee vaikutuksen. Asiat toki toimivat, mutta vielä tärkeämpää on se, miltä ne saadaan näyttämään. Harmillisesti tässä tuntuu olevan samalla yksi menetetty mahdollisuus. Taustoituksesta olisi voinut ammentaa enemmänkin, sillä nyt latautunut ja humoristinen asetelma jäävät turhan paljon taka-alalle. Jos samasta maailmasta ammennettaisiin tarinavetoinen yksinpeli, olisi hankinta selvyys.
PS5-version pariin säntäämiselle ei totisesti ollut julkaisun hetkellä kiire, sillä palvelinongelmat riivasivat julkaisua pahemmin kuin Wikileaks valtaapitäviä. Muutamien viikkojen jälkeen tilanne on onneksi kohdillaan: peliseuran jatkeeksi pääsee varsin nopeasti. Tosin kovin sosiaaliseksi peliä on vaikea kuvata tuntemattomien kanssa, sillä valmiiden emojien ja kommenttien avulla rupattelu jää suosiolla paitsioon. Testi-iltojen aikaiset taistelutoverit vieläpä ailahtelivat pahanpäiväisesti, kun osaavan kuoman rinnalta karkasi tumpeloita pelehtimään aivan omille alueilleen. Osalla taisi olla tarkoituksena vain laittaa peli käyntiin ja siirtyä tekemään aivan muita kotiaskareita, sillä minkäänlaista tavoitteellisuutta tai suunnitelmallisuutta ei näiden tumpeloiden toimista ollut havaittavissa. Liikkumisnopeuskin oli samaa kaliiberia kuin nykyajan varusmiehillä cooperin testissä.
Parhaimmillaan Helldivers 2 on tutulla köörillä, jolloin mokailevalle kaverille voi seuraavassa iltamassa antaa ansaittua sukkasaippuaa. PC- ja PS5-pelaajat voivat sotia rinta rinnan paremman huomisen vuoksi, mikä madaltaa kynnystä siirtyä Super-Maan palvelukseen isolla porukalla. Nettipeli on alun turpasaunan jälkeen kääntynyt erinomaisen menestykselliseksi hyökkäyssodaksi. Super-Maa pieksee vihollisia globaalilla kartalla ja pelaajien mutristuneet suut ovat kääntyneet hymyyn.
PC-puoli on jäänyt itseltä kokematta, mutta tekijätiimin soisi vielä ajan saatossa hieman hiovan pelin valikoiden käyttöliittymää. Etenkin keskusaluksella tehtävät asiat aiheuttavat kohtuuttoman pitkään harmaita hiuksia. Erilaisia polkuja ja painikereittejä on useampia, eikä keskeisiä ominaisuuksia tahdo bongata millään. Täysin perusasiat, kuten aktiivisesta taisteluryhmästä irtautuminen, on tehty liian vaivalloiseksi.
Kokonaisuutena Helldivers 2 on edeltäjäänsä parempi, vaikka terävintä särmää onkin menetetty. Mikäli hauskalla propagandaotteella tehty sosiaalinen räiskintä kiehtoo ja kaveripiirissä on samanhenkisiä patriootteja, kyseessä on varma hitti. Yksinäisille puurtajille teos jää kuitenkin tympeämmäksi, eikä kokemus nouse tuntemattomien rinnalla sotiessa ykkösosan tasoiseksi napakympiksi. Kohdeyleisö on täten selvä, joten rintamalle haluavien kannattaa marssia yhdessä muodostelmassa verkkopalvelimelle jäpittämään ja matsia odottamaan.
– Markus Mesiä
YHTEENVETO:
***(*) / *****
PC-arvostelussa käytetyt koneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4090 24 Gt
AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 16 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Steam Deck
Heti pitkän ja kostean mökkiviikon alussa oli selvää, että tästä hyttyshelvetistä ei pelkän ohvin voimin selvitä.