Kun ensimmäiset videot ja kuvat vihjasivat Stellar Bladen luottavan överiksi vedettyyn naiskauneuteen sekä varsin seksistiseen kuvastoon, on lopputulos todellinen yllätys. Ennakkoon julkaistu materiaali ei nimittäin tee alkuunkaan kunniaa verevälle toiminnalle, hauskoja ideoita sisältävälle ja ennen kaikkea kiehtovalle toimintateokselle. Toki aasialaishenkinen kokemus tarjoaa myös silmäniloa, mutta tämä on kaukana pelin tärkeimmistä ansioista.
Stellar Blade vie pelaajat karuun sci-fi-maailmaan, jossa ihmisyyden rippeet pyrkivät selviytymään naytiba-hirviöiden täyttämässä maailmassa. Taivaallisiin soutajoukkoihin kuuluva Eve saapuu auttamaan planeetan asukkaita, mutta armeijajoukon hyökkäys menee pahasti plörinäksi. Onneksi alkuun arastelevasta taistelijattaresta kasvaa todellinen tappokone parikymmentä tuntia kestävän taipaleen aikana.
Päätarina keskittyy selvittämään naytiba-otusten taustoja sekä auttamaan ihmisiä nousemaan sillasta. Pääjuoni ei suoranaisesti yllätä, sillä viittaukset eivät ole kovinkaan hienovaraisia. Tämä ei onneksi haittaa, sillä tarina on arvattavuudestaan huolimatta kirjoitettu taiten. Erityisesti suuret pomotaistot ovat pääsääntöisesti eeppisiä. Souls-henkiset mähinät eivät ole läpihuutojuttuja, mutta From Softwaren pelien kaltaista haastetta ei ole tarjolla. Lisäksi merkittävin ero verrokkiin on tarinassa, sillä siinä missä Dark Souls -sarja sekä muut studion luomukset jättävät maailmanluonnin pelaajan mielikuvituksen sekä pienten yksityiskohtien varaan, Stellar Bladen juoni johdattelee sujuvasti eteenpäin. Tämä tuo taistoihin selvästi enemmän merkityksellisyyttä, kun suunta ja motiivi on selvillä.
Monet muutkin kohdat tuovat mieleen Souls-genren. Maisemissa taivaltavat hirviöt syntyvät uusiksi Even hoivatessa haavojaan lepopaikalla. Täyttyvät parannuslääkkeet sekä muut helpottavat menoa, mutta näille tulee myös samoja tuttuja vihulaisia taistellessa tarve. Edistyminen ei onneksi poistu kuoleman koittaessa, vaan tällöin palataan edelliselle välitallennuspaikalle.
Maailmassa on miellyttävän runsaasti tallennuksen mahdollistavia lepopaikkoja, sillä suuret alueet kutsuvat pelaajaa tutkimaan salojaan. Vaikka iso osa miljöistä näyttää lineaariselta, aivan näin ei onneksi todellisuudessa ole. Eve voi kiipeillä, hyppiä ja sukellella vapaasti eri paikkoihin. Edessä olevat romukasat sekä muut ovat niin ikään tehty ylitettäviksi. Jos jonnekin on fyysisesti tai pienellä kikkailulla mahdollisuus päästä, siellä myös yleensä on nähtävää tai kerättävää.
Stellar Bladen maailma on karu ja visuaalisesti näyttävä. Ihmisyyden viimeinen kehto Xion sekä vaihtelevat alueet tuovat mieleen muun muassa The Last of Usin, Matrix-elokuvien sekä monien muiden hittiteosten miljööt. Valitettavasti aivan kaikkea puitteista ei oteta irti, sillä erityisesti sivutehtävien saralla on menty aidan matalimmasta kohdasta. Kaupungin asukkailta tai ilmoitustaululta saatavat askareet ovat pääsääntöisesti parhaimmillaankin hukkuneen esineen tai henkilön noukkimista, huonoimmillaan klassisia viiden tietyn tietynlaisen vihun nirhaamisia. Ne onnistuvat luomaan hiukan maustetta maailman epätoivoiseen ja kuolemaa täynnä olevaan henkeen, mutta pieni lisämielikuvitus olisi tehnyt paketille poikaa.
Valtaosa noin 25-30 tunnin kestosta kuluu vihulaisia moukaroidessa. Even työkalupakin ykköstykkinä on miekka, mutta myös pistooli sekä muut kurmuuttajat tulevat tarpeeseen reaaliaikaisissa mähinöissä. Taistelu perustuu ennen kaikkea tiiviiseen puolustamiseen sekä sopivien hirviöryhmäkokojen valitsemiseen. Toisin kuin esimerkiksi supersankaripelien puolella on ominaista, naytibat eivät odota kiltisti iskuvuoroaan. Useampi isompi vihulainen kerralla tarkoittaa pääsääntöisesti kuolemaa. Perusiskujen sekä kovempien lyöntien välillä tasapainottelulla saa toki hieman tasoitettua puntteja. Systeemi itsessään ei ole kaikista omaperäisin, mutta se pitää mielenkiinnon sujuvasti yllä loppuun asti. Vasta aivan viimeisten pomotaistojen vaikeusastepiikit saivat hieman ärräpäitä nousemaan, sillä siihen asti jopa isot jörmyt kaatuivat kohtuullisella vaivannäöllä.
Jos jostakin pitää antaa hieman kritiikkiä, on se varsin vajavaiseksi jäävä roolipelikokemus. Even kykyjä voi parantaa kauttaaltaan, mutta näiden merkitys jää lopulta hieman pintapuoliseksi. Satsaukset lähinnä hiovat taitoja ja antavat lyöntisarjoihin hieman lisää potkua. Niin ikään varustejumppa ei muuta pelikokemusta juurikaan. Vain muutamat tarinan myötä avautuvat kyvyt tekevät ratkaisevan eron.
Audiovisuaalinen toteutus on puhdasta AA-luokkaa. Siinä missä Naughty Dogit ja muut studiojätit voivat käyttää loputtoman määrän roposia kasvoanimaatioihin, Stellar Bladessa ei tällaiseen ole satsattu. Tästä huolimatta maailma on karuudessaan kaunis eikä hahmoanimaatioissakaan ole pahemmin moitittavaa. Vaihdettavat vaatetukset paljastavat niin erilaisia tyylejä kuin paljasta pintaakin. Kledjuvalikoimassa piisaa niin pientä bikiniä peittämään pursuavaa povea, ettei mainittua hittitrendiä käyttäessä kannata pitää sälekaihtimia auki.
Stellar Bladesta huokuu tekijöiden halu tehdä visionsa mukainen kokonaisuus. Lopputulos lainaa elementtejä monesta eri suunnasta, eivätkä esimerkiksi Dark Soulsiin, Bayonettaan ja Matrixiin viittaavat lainaukset jää huomaamatta. Palasista olisi voinut luoda vielä hieman rohkeammin erottuvan teoksen, mutta jo tällaisenaan kyseessä on yksi viime vuosien suurimmista yllättäjistä. Tätä teosta kannattaa todella raapaista trailerien pintaa syvemmältä.
Saatavilla: PS5
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta)
YHTEENVETO:
**** / *****
Stellar Blade on laadukas ja mukaansa tempaava matka maailmanlopun tunnelmissa. Pieni ripaus lisäpersoonallisuutta sekä sivutehtävien monipuolistaminen olisivat riittäneet täysiin pisteisiin, mutta jo tällaisenaan kyseessä on erinomainen seikkailu kymmeniksi tunneiksi.
Milläs ilveellä tämän ponnarin rajaa Linkkarin profiilikuvaan?