Muun muassa legendaarisista Ninja Gaiden– ja Dead or Alive -sarjoistaan tunnettu Team Ninja palaa muinaiseen Kiinaan sijoittuneen Wo Long: Fallen Dynastyn jälkeen kotikolkilleen Japaniin. Rise of the Ronin pyrkii valottamaan vähemmälle huomiolle jäänyttä Bakumatsun aikakautta Japanin historiassa. Toisin kuin studion lähes kaikissa aiemmissa julkaisuissa, tällä kerralla mukana ei ole juuri lainkaan fantasiaelementtejä, vaan kampanjan narratiivi on sidottu vahvasti oikeisiin tapahtumiin ja oikeasti eläneisiin henkilöihin.
Useita vuosia kattava ja kymmeniä henkilöhahmoja sisällään pitävä kampanja muistuttaa rakenteeltaan suuresti Ubisoftin varhaisia Assassin’s Creed -sarjan pelejä. Seikkailun aikana päästään todistamaan omin silmin merkittäviä historiallisia tapahtumia ja tapaamaan historian merkkihenkilöitä. Juoni hukkaa kuitenkin valitettavasti suuren osan herkullisen aikakauden ja mielenkiintoisten hahmojen tarjoamasta potentiaalista. Oikeiden tapahtumien rinnalla kulkeva peliä varten kirjoitettu fiktiivinen kertomus ei aloituksen jälkeen tunnu nousevan jaloilleen oikeastaan missään vaiheessa. Sekava ja hajanainen tarinankerronta ei muutamista hienommista hetkistään huolimatta lopulta tarjoile oikeastaan mitään mieleenjäävää.
Siinä missä tarinankerronta kompuroi, Team Ninjan todellinen virtuoosimaisuus taistelujärjestelmien kehittäjänä loistaa jälleen kerran. Huomattavasti tiimin aiempia Nioh-pelejä muistuttava teränheiluttelu on juuri niin hurmeista ja napakkaa kuin odottaa voi. Eri aselajeja, taistelujärjestelmiä ja näppäinyhdistelmiä on sen verran reippaasti, että heikompaa hirvittää. Huikeasta liikekavalkadistaan huolimatta teos on huomattavasti studion edeltäjiä lähestyttävämpi ja onpa valittavana poikkeuksellisesti jopa useita eri vaikeustasojakin. Aivan puhtaasti nappeja nyrkillä takomalla ei kovin pitkälle pärjää, mutta pelin läpäistäkseen ei sentään tarvitse ruveta opiskelemaan iframeja (= animaatiosyklin ruudut, joiden aikana hahmo on kuolematon) tai kymmenien näppäinsarjojen mittaisia komboja. Mainittakoon myös, että menon väkivaltaisuuden ansiosta teokselle asetettu K18-ikäraja on syytä ottaa vakavasti. Teräaseiden iskeytyessä vihollisiin raajat lentävä ja veri suihkuaa metrien mittaisissa kaarissa.
Stilistisesti Rise of the Ronin on läheistä sukua souls-tyyppisille peleille. Taistelemalla ja tehtäviä suorittamalla kerätään kokemuspisteinä toimivaa karmaa. Kun kuolo koittaa, viimeisen iskun lyönyt vihollinen kerää karman itselleen. Uudestaan rintamalle säntäävän soturin tulee käydä pieksemässä kokemuspisteitä hallussaan pitävä pahalainen palauttaakseen ansaitut pojot itselleen. Pisteet voi kuitenkin milloin tahansa käydä pankittamassa kaukosiirtymispiteiden luona ja riski menettää suuria määriä edistystä on muihin lajityypin edustajiin verrattuna todella pieni. Seikkailun puitteet tarjoava avoin pelimaailma miljoonine tehtävämerkkeineen ja sivupuuhasteluineen saavat teoksen muistuttamaan enemmän jotakin Ubisoftin lukuisista hiekkalaatikkopeleistä kuin From Softwaren parin vuoden takaista megahitti Elden Ringiä.
Teknisenä suorituksena kyseessä on aivan totaalinen pannukakku. Hahmomallit ja animaatiot ovat ihan passelin näköisiä, mutta muuten visuaaliset puitteet ovat kiltisti sanottuna karut. Maasto ja sitä kansoittavat rakennukset on niin ankeasti mallinnettuja, että alkuun oli pakko tarkistaa pelin todella olevan nykysukupolven julkaisu. Rumimmillaan meno on isoissa kaupungeissa, jolloin maisemat muistuttavat pahimmillaan PlayStation 3 -aikakauden teoksia. Valikoista on valittavissa kolme eri suorituskykytilaa, jotka vaikuttavat grafiikan laatuun sekä ruudunpäivitysvauhtiin merkittävästi. Suorituskykyä priorisoivassa moodissa natiiviresoluutio asettuu pahimmillaan jonnekin 900p:n tietämille. Alhainen resoluutio skaalataan toki ylöspäin aina 4K:hon saakka, mutta jälki on todella ankeaa. FSR-skaalaukselle tyypillistä kuvan häntimistä ja rosoisuutta on havaittavissa kaikkialla. Alhaisista asetuksista huolimatta ruudunpäivitysnopeus ei silti asetu tiukasti tavoitteena olevan kuudenkymmenen hujakoille, vaan lukema heiluu laidalta toiselle varsinkin isommissa kaupungeissa.
Grafiikan laatua priorisoiva asetus lukitsee ruudunpäivityksen tiukasti 30:een, mutta tällöin ei edelleenkään tarjota aitoa 4K-kuvaa. Viimeisenä vaihtoehtona tarjolla on vielä erillinen säteenseurantaa tarjoileva asetus, jolloin osa heijastuksista renderoidaan metodia hyödyksi käyttäen. Säteenseurantamoodia käyttäessä kuvan lähtötarkkuus putoaa vielä suorituskykytilaakin alemmaksi. Neljän vuoden takaiseen Ghost of Tsushimaan verrattuna Roninin nousu on suorastaan nolostuttavaa katseltavaa.
Aivan täysin tekniset puitteet eivät sentään onnistu peli-iloa latistamaan. Parhaimmillaan pelissä on kivaa tekemisen meininkiä ja taisteluun hyppää mukaan aina innolla. Kymmeniä tunteja kestävän kampanjan jaksaa taputella maaliin saakka lopulta ilman isompia kirosanoja. Heikosti kirjoitettu ja sekavasti kerrottu juoni ei lopulta jätä oikeastaan minkäänlaisia muistikuvia ja ankeaakin ankeampi toteutus laskevat kokonaisuuden pisteitä roimasti. Sonyn yksinoikeusteoksilta on ollut tapana odottaa upeita tarinoita tai vähintään poikkeuksellisen upeaa toteutusta. Valitettavasti Rise of the Roninilla ei ole tarjota kumpaakaan.
Saatavilla: PS5
Ikäraja: PEGI 18 (graafinen väkivalta, uhkapelaaminen)
YHTEENVETO:
*** / *****
Herkulliseen historialliseen aikakauteen sijoittuva samuraiseikkailu onnistuu matkansa varrella hukkaamaan merkittävän osan potentiaalistaan. Ontuvan tarinankerronnan ohella myös tekninen toteutus jättää sen verran paljon toivomisen varaan, ettei peli onnistu kampeamaan itseään ylös keskinkertaisuuden suosta.
Hurjinkin samurai heltyy mirriä paijatessaan.