Sotatanner täynnä uusia, tuttuja sekä epäonnistuneita taktiikoita – arvostelussa Call of Duty: Black Ops Cold War, osa 1

Vuorossa on jälleen ei kenenkään yllätykseksi vuosittainen julkaisu Call of Dutyn ylitsevuotavaan sarjaan. Viime vuoden raudanlujaksi itsensä todistanut Modern Warfare -reboottaus oli monella saralla iso loikkaus eteenpäin. Treyarchin Black Ops -lisänimen alla juonitteleva Cold War tuntuu ottavan kuitenkin askeleen taaksepäin erityisesti verkkopelaamisen puolella.

No mutta, sehän olisi jälleen vuosi vierähtänyt edellisestä kohtaamisesta itselleni hyvinkin rakkaan räiskintäsarjan kanssa. Call of Duty: Modern Warfare vuosimallia 2019 oli erinomainen teos yksin- sekä verkkopelaajan tarpeita silmällä pitäen. Infinity Ward hoiti homman kotiin käynnistäessään sarjan uusiksi todella upeasti, joten tänä vuonna Treyarchilla on suuren suuret saappaat täytettävänä. Edelleen Black Opsin alanimellä julkaistu Cold War on monen maun keitos niin hyvässä kuin pahassakin.

Virheistään oppinut Treyarch ei toista mokaansa kampanjan teurastamisella pois tarjonnasta, kuten he tekivät vuoden 2018 Call of Duty: Black Ops 4:n kohdalla. Toveriyhtiö Raven Softwaren johdolla Treyarch tuo kuluttajien käsiin ehdan yksinpelikampanjan tuttuun tyyliin. Black Ops 4 oli teoksena aikanaan muuten positiivinen, mutta erityisesti Modern Warfaren ilmestymisen jälkeen oli selvää, että kampanja yksinkertaisesti kuuluu Call of Dutyn sisältöön. Kollegani herra Thurman pukee vaatimuksen mielestäni parhaiten sanoiksi: “kehoni vaatii vuosittaisen Michael Bayllä maustetun adrenaliiniannoksen räiskinnän parissa”.

Teoksen nimen mukaisesti käsittelyssä on kylmä sota sekä siihen liittyvät mustalla musteella piilotetut sotilasoperaatiot, jossa lain ja laittoman rajamaa on häilyvä. Black Ops Cold War seuraa kronologisesti tarinan kulkua vuonna 2010 ilmestyneestä Call of Duty: Black Opsista. Alkuperäisteoksen tehotrio Frank Woods, Alex Mason ja Jason Hudson tekevät juonessa paluun, mikä ansaitsee ratkaisuna ison peukun. Valitettavasti kolmikolle ei jostain syystä ole saatu alkuperäisiä ääninäyttelijöitä hoitamaan hommiaan, mutta aina ei voi jokaista miellyttää. Mukana on myös uusi päähahmon roolia vetävä Russell Adler, joka toimii tapahtumien joukkueen johtajana. Kylmä sota on tapahtumarikasta ja mielenkiintoista sodan aikaa. Luvassa on mielenkiintoisia konflikteja höystettynä salaliittoteorioilla, kyseenalaisilla ratkaisuilla ja kuka pettää kenetkin -asenteella.

Kampanja koetaan Belliksi kutsutun sotilaan silmin, jonka persoonallisuutta pelaaja kykenee luomaan tarinan alussa hitusen verran. Valittavissa on sukupuolen sekä kansalaisuuden lisäksi muun muassa hahmon nimeäminen, sotilaskoulutus, ja syntymäpaikka. Nämä ovat vain pikkutekijöitä, sillä itse pelattavuuteen vaikuttavat seikat tulevat hahmon psykologisen profiloinnin kautta. Valittavissa olevat henkiset olemukset vaihtelevat esimerkiksi raivohullusta paranoiapotilaaseen ja ne vaikuttavat pelaajan kykyihin kampanjan kahlaamisessa. Profiloinnin avulla pelaajan kykyihin saa lisättyä esimerkiksi tarkempaa ampumatarkkuutta tai vaikkapa nopeampaa lippaan vaihtoa, joten itselleen tärkeät ominaisuudet kannattaa valita harkiten. Kykyjä voi valita hahmolleen kaksi, jotka tukevat parhaiten omaa tapaa pelata Black Ops Cold Waria.

Yksinpelaajan yllätykseksi kampanjan sisältö on monipuolistettu yllättäviin sfääreihin sitten Call of Duty: Infinite Warfaren. Kovaa kiittelyä herättänyt vapaamuotoisempi pelattavuus oli erittäin raikas tuulahdus muuten geneeriseen putkiräiskintään, joten vapaamman tyylin paluuta tervehtii ilolla. Tusinataistelun lisäksi Black Ops Cold Warissa koetaan muun muassa lähes Hitmanin tyylistä hiiviskely- ja salamurhaustehtävää. Sekaan mahtuu myös esimerkiksi salakuvauskeikkaa, varjostamista ja salamyhkäistä murtautumista vihollisen tukikohtaan. Mukana on myös pari täysin vapaaehtoista sivutehtävää, joiden oikein suorittamista varten joutuu näkemään vähän työtäkin. Vaikka tekemistä on laajasti, tuntuu Black Ops Cold War olevan yksi lyhyimmistä Call of Dutyn kampanjoista tähän asti. Tämä voi johtua myös siitä, että ahmin tarinan lähes yhdellä istunnolla, sillä tarinan kulku ja tapahtumat imaisivat minut mukaan aivan totaalisesti.

Aikaisemmista vuosista poiketen Call of Duty: Black Ops Cold Warin moninpelin tarjonta taasen työntää minua tasaiseen tahtiin kauemmas luotaan heti alkuruudussa. Karkeaan mielipiteeseeni on monta tekijää, enkä sano verkkokahinoiden olevan pelkästään negatiivinen kokonaisuus, mutta julkaisun alla lopputulos ontuu pahasti. Positiivisessa valossa on kuitenkin tuntuma, sillä Black Ops Cold War on tälläkin kertaa ehtaa callofdutyä pelattavuutensa puolesta. Liikkuminen, ampuminen ja aseiden äänimaailma ovat huippuluokkaa kuten aina ennenkin. Sama pätee saatavilla olevaan arsenaaliin ja omien varustevalintojen vapauteen. Graafinen ulkonäkö ja suorituskyky alkavat viimein olemaan kohdillaan, kun julkaisun alkutaipaleella olleet päivitykset runnoivat päin näköä. Suunta on tällä hetkellä oikea monella tasolla, mutta ruostetta on vielä hitsattava pois.

Ruoste näkyy erityisesti karttojen saatavuuden ja aseiden tasapainon puolella rankkana korroosiona, joka vaikuttaa pelattavuuden miellyttävyyteen pahasti. Julkaisun yhteydessä moninpelikarttoja perinteisiin Team Deathmatch, Domination ja muihin klassikkotyyppeihin oli tarjolla kahdeksan. Viimeisimmän päivityksen myötä myös legendaarinen Nuketown saapui perinteisten kahinoiden pariin, mutta tarjonnassa on yksi iso ongelma: koko. Black Ops Cold War rummuttaa kovasti uutta Fireteam-pelimuotoa, jossa kymmenen neljän hengen joukkuetta taistelee neutraaleiden pommipaikkojen räjäyttämisestä. Isompi pelaajamäärä on selkeästi jäänyt hieman Treyarchin päähän, sillä edellä mainitut “pienemmät” kahdeksan karttaa ovat hitusen liian kookkaita perinteisiin 6v6 ja 12v12 -asetelmiin. Karttaongelman kaverina on jäätävä epätasapaino aseiden kohdalla. Pelin kulku pirstaloituu pahemmin kuin artisti Vain Elämää -ohjelmassa parin tuliluikun kävellessä muun arsenaalin yli tuosta vain. Peukkua siitäkin huolimatta Treyarchin suuntaan, sillä firma on ollut erityisen aktiivinen päivitysten kanssa mitä Black Ops Cold Warin ongelmiin tulee. Nyt kun vielä saadaan päivityksille realistisempi suunta, maistuu kylmä sota verkossakin paljon paremmalta.

Verkkopuolen perusominaisuudet ovat kuitenkin identtisiä viime vuoden Modern Warfaren kanssa. Räiskinnän tuoksennassa noustaan kokemuspisteillä uusiin arvoihin ja arvojen myötä aukeaa uusia tuliluikkuja taistelukentille. Pelaaja-arvon lisäksi jokaista asetta voi kehittää tason 50 molemminpuolin. Jokaisella tasolla lyijäreihin aukeaa uusia tähtäimiä, etukahvoja, ammustyyppejä ynnä muita kilkkeitä vaihtelevin ominaisuuksin. Jokaiseen pelityyliin soveltuvaa sälää riittää mittavasti, oli tyylisi taistelukentillä sitten aggressiivinen, passiivinen tai jotakin siltä väliltä. Asevalikoimaa on tarjolla runsain mitoin, eli kehitettävää on riittävästi. Tietysti sillä ehdolla, että tasapainoitus aseiden parissa tapahtuu piakkoin, eivätkä pari luikkua ole edelleen ylitse muiden. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin, vai mitenkä se oli?

Arvostelu jatkuu täällä.

Risto kavereineen ei juuri välittänyt tämän risteilyn artistivalinnoista.