Sony ja PlayStation-leiri ovat nykyisin hieman lirissä yksinoikeuspelien kanssa. Ongelmana ei ole suinkaan teosten korkealla pysynyt laatutaso, vaan ennemminkin projektien massiiviset skaalat ja sitä myöten tuotantoajat. Olipa kyse God of Warista, The Last of Usista, Marvel’s Spider-Manista tai mistä tahansa muusta sinisen konsolileirin IP-suosikista, osien julkaisuväli on venynyt vuosiin, ellei kohta jo vuosikymmeneen. Ei siis ole ihme, että ainakin Santa Monica Studios on lähtenyt kokeilemaan sotajumalansa kanssa kevyempää välipureskeltavaa.
God of War: Sons of Sparta tuo monin tavoin mieleen muutaman vuoden takaisen Prince of Persia: The Lost Crownin. Samalla kun suositun sarjan suunta on haussa, voidaan pelaajille tarjota kaksiulotteinen ja edullisemmalla kulurakenteella väsätty seikkailu. Myös spartalaiset pojat koettelevat onneaan metroidvaniamaisessa ympäristössä, jossa alueet avautuvat hiljalleen kykyjen karttuessa. Ratkaisu on sinänsä onnistunut, mutta Mega Cat Studiosin ja Santa Monica Studiosin yhdessä luoma teos ei onnistu silti ylittämään God of War -teosten asettamaa rimaa.
Homma ei jää kuitenkaan yrityksestä kiinni. Yli 20-vuotias pelisarja on tapattanut jumalia muutamassakin eri mytologiassa, mutta Kratosin nuoruusvuosiin ei ole tähän mennessä vielä kajottu. Ikoninen sankari sekä tämän Deimos-veli ovat vielä nuoruuden idealismin sokaisemia, joten ainoana tähtäimenä on kasvaa mahdollisimman hyväksi spartalaiseksi sotilaaksi. Vaan vähänpä osasi Kratos vielä tuolloin arvata sitä, minkälaiseksi tulevaisuus kasvaisikaan. Joka tapauksessa Sons of Spartan tarina on merkittävästi kevyempi ja yksinkertaisempi kuin sarjan pääosissa. Tämä ei ole huono asia, mutta samalla God of Warin sekä God of War: Ragnarökin eeppisyys jäävät kaukaisiksi haaveiksi.
Metroidvaniat menestyvät tai epäonnistuvat pääasiassa kenttäsuunnittelun sekä toiminnan laadun perusteella. Valitettavasti Sons of Sparta ei onnistu erityisen hyvin kummallakaan osa-alueella. Toiminta on ihan kohtuullista ja mukiinmenevää, mutta kun huomioi God of War -sarjan vahvuuden olleen aina erinomaisessa mähinässä, tuntuu junnumäiskintä hieman kädenlämpöiseltä. Tämän suhteen olisi helpompi olla suopea ilman emosarjan asettamaa rimaa. Tästä oivana osoituksena on temaattisesti samoihin ympäristöihin sijoittuva PS4-aikakauden Apotheon, jolle oli helppo antaa asioita anteeksi pienemmän budjetin sekä matalampien odotusten vuoksi.
Kenttäsuunnittelu ei sekään oikein palkitse. Vihollisjoukkojen sijoittelu, tasoloikinnan tarkkuus sekä ylipäätään ympäristöjen mielenkiinto latistavat fiiliksen kauan ennen lopputekstejä. Kun teoksen parissa kuluu nuohoamisen tasosta riippuen 20–30 tuntia, on se tällaisenaan auttamatta liikaa. Vertailukohdaksi voi ottaa niin ikään pääsarjan painolastia kantaneen Metroid Dreadin, joka piti pelaajan pauloissaan puolet lyhyemmällä kestollaan.
Lue myös: Verevä vainaja – arvostelussa Code Vein II
God of War: Sons of Spartalla on silti ansionsa. Ennen kaikkea sen visuaalinen kokonaisvaltaisuus sekä kyky pureutua Kratosin sielunelämään tarjoavat aihetta tyytyväisyydelle. Vaikka pikselimäinen grafiikka on kaukana emopelien tyylikkyydestä sekä silmäkarkista, toteutus tuntuu tekevän kunniaa antiikin kuvastolle. Upeaa nähtävää sekä tyylikkäitä yksityiskohtia on runsain mitoin ympäri pelimaailmaa.
Ennen kaikkea Son of Sparta on pelisarjansa nimen uhri. Kyseessä on melko hyvä peli, joka tarjoaa ihan kivaa perusviihdettä pitkäksi aikaa. Siinä on eittämättä omat ongelmansa ja tunnelmanlatistajat, mutta mikään niistä ei suoriltaan nouse täydeksi kynnyskysymykseksi. Silti peliä pelatessa on vaikea väistää kysymystä siitä, voiko God of War -nimellä varustetulta peliltä odottaa enemmän. Kun pelisarjan heikoimmatkin käsikonsoleille julkaistut osat ovat olleet tähän mennessä oivallisia, tuntuu God of War: Sons of Sparta selkeältä laatutason notkahdukselta. Pelisarjan fanit saavat siitä miellyttävää taustoitusta Kratosille sekä tietenkin välipalapurtavaa seuraavan osan valmistumista odotellessa. Jos pelisarja on jäänyt aiemmin koluamatta, kannattaa itsensä sivistäminen aloittaa kuitenkin aivan muista osista.
Saatavilla: PS5, PS5 Pro (testattu)
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)
YHTEENVETO:
⭐⭐½
God of War: Sons of Sparta tekee irtioton klassikkosarjan tyylistä, mahtipontisuudesta sekä laadusta.
Lue myös: Kuolema ei saa odottaa – arvostelussa Saros
Lue myös: Kurkkaus pellin alle – haastattelussa Ubisoftin Anvil Engine -tiimin Nicolas Lopez
Lue myös: Kepittäjän märkä päiväuni – arvostelussa Pure Pool Pro