Pokémon-brändi on nähnyt valoisampiakin ajanjaksoja. Vaikka Pokémon Legends Z-A sekä muut viimeisten vuosien julkaisut ovat olleet pääasiassa kelpo tuotoksia, varsinaisia napakymppejä ei ole kuitenkaan ponnahtanut valotaululle. Niinpä tulitukea on haettu kumppaneiden sekä historian puolelta. Pokémon LeafGreen sekä Pokémon FireRed osoittivat nostalgian olevan myyntivalteista paras, joten nyt on aika kokeilla jotain aivan uutta. Koei Tecmon ja Game Freakin yhdessä luoma Pokémon Pokopia hyödyntää taskuhirviöiden valtaisaa universumia tavalla, joka tuntuu tuoreelta ja toimivalta.
Jos kaipaat Switch 2:lle pelattavaksi perinteistä Pokémon-seikkailua, on syytä kääntää katse uusiojulkaistujen Pokémon LeafGreenin ja Pokémon FireRedin suuntaan. Pokémon Pokopia hylkää nimittäin kaikki pelisarjan ikoniset mekaniikat ilman pienintäkään kipuilua. Ideoita on haettu etenkin Animal Crossingin suunnalta, sillä tuoreessa julkaisussa taskuhirviöt ovat ennen kaikkea seesteisiä asukkeja hankalissa olosuhteissa.
Kun hyytelömäinen muodonmuuttaja Ditto herää unosiltaan, on ympäristössä hiljaisempaa kuin muuttotappioalueiden asuntonäytöissä. Aavikoitunut ja vehreytensä menettänyt maailma tarjoaa lääniä muttei seuraa. Onneksi yhteistyö professori Tangrowthin kanssa kantaa pian hedelmää, sillä maailmaa mylläävä Ditto saa pian tuotua ensimmäiset paluumuuttajat takaisin tuttuihin maisemiin. Ennen kuin Bulbasaur tai Squirtle suostuvat kuitenkaan harkitsemaan paikalleen asettumista, on ympäristön vehreydestä ja kosteudesta pidettävä huoli. Kukapa sitä viihtyisi alueella, jossa omat perustarpeet on sysättävä taka-alalle?
Ensimmäiset tunnit osoittavat Pokémon Pokopian reseptin toimivuuden. Maailma kasvaa hurjaa vauhtia ja tuttuja hirviöitä tepastelee vastaan tämän tästä. Ditto omaksuu tapaamiltaan otuksilta uusia kykyjä, jotka taasen mahdollistavat uusien puitteiden rakentamisen. Mekaniikat kasvavat vauhdilla alun nurmikon mylläyksestä ja kivenkaivuusta eteenpäin. Jo hetkessä eteen valmistuu Poké-keskuksia sekä erilaisia rakennelmia, jotka avaavat jatkuvasti uutta nähtävää. Mukana on miellyttävät 300 eri taskumonnia, jotka painottavat ennen kaikkea alkupään klassikkohirviöitä. Tämä onkin pelkkää plussaa, sillä vaikka uudet Pokémon-seikkailut tarjoavat omat vahvuutensa, on Charmanderin, Hitmonchanin, Scytherin sekä muiden alkuperäisten otusten kanssa helpompi uppoutua kokemukseen mukaan.
Kuten elämäsimulaattoreille on tyypillistä, meno on verkkaista ja seesteistä. Pokémoneille ominaiset taistelut loistavat poissaolollaan, ja kellokin tikittää rauhallista tahtia eteenpäin. Pelimaailma noudattelee Switchin omaa kelloa, joten lähtökohtaisesti työssäkäyvä pelaaja näkee iltasessionsa aikaan aina samanlaiset valaistusasteet. Tämä ei ole huono asia, mutta esimerkiksi rakennusten valmistumisen vaatima tuntiläjä onkin ikävämpi juttu. Kun peliaika on kortilla ja pelikin täysihintainen, ei mökin valmistumista jaksaisi millään odottaa seuraavaan päivään asti. Tämän ymmärtää koukutukseen tähtäävien mobiilipelien parissa, mutta Switchillä soisi asian olevan toisin. Onneksi muuta tekemistä tapaa kuitenkin piisata jatkuvasti runsain mitoin.
Oman pienen ongelmansa aiheuttaa myös vapaa eteneminen. Kun asioita voi suorittaa valmiiksi, maailmaa nuohoava pelaaja huomaa suorittaneensa monet tehtävät jo etukäteen. Onkin hieman hölmöä käydä rupattelemassa keppejä tarvitsevalle hirviölle, kun samaan aikaan reppu pullottaa risuja isommankin rakennusprojektin tarpeisiin. Toki tämä on tyypillinen ilmiö peleille, mutta Pokopian rauhallinen ja mielenkiintoinen maailma pahentavat asiaa entisestään. Ympäristössä olevat salaisuudet sekä ihmisten katoamista avaavat dokumentaatiot kutsuvat luokseen turhan vauhdikkaasti.
Pokémon Pokopia on rauhallisen pelaajan valinta. Kuten Animal Crossingin kohdalla, myös tässä tapauksessa pelikelloon kertyy tunteja kymmeniä, ellei satoja. Puuhaa piisaa runsain mitoin, mutta pelaaminen ei tunnu missään välissä työltä. Teos onkin oiva tapa rauhoittua tiukemman työpäivän jälkeen. Värikäs ja iloinen maailma saa hymyn huulille, eikä Pokémonien parissa kasvanut voi olla nauttimatta näkemästään. Jos hieman samankaltaisia aineksia ammoisina aikoina hyödyntänyt Digimon World teki kumppanihirviöt brutaaleiksi taistelukoneiksi, Pokopiassa otukset pääsevät nauttimaan luontaisista elinympäristöistään. Toki peli pidättelee ajoittain turhankin paljon kädestä eikä jätä kummoisesti tilaa omalle oivaltamiselle, mutta tämän avulla teos kelvannee paremmin myös nuorelle kohdeyleisölle.
Ennen kaikkea Pokémon Pokopia on kuitenkin virkistävä ja rentouttava kokemus. Se esittelee pelaajalle hirviöt kokonaan uudesta näkövinkkelistä, mihin on aiemmin pystynyt lähinnä Pokémon Snap. Kokonaisuutta voisi tietenkin aiheesta moittia haasteettomuudesta ja liiallisesta vapaudesta, mutta nämä ovat osa konseptin ydinolemusta. Lopputulos ei siis sovellu kaikille, mutta seesteisempää kokemusta etsivät saavat teoksesta yhden parhaista – ellei peräti parhaan – Switch 2 -kokemuksen.
Saatavilla: Nintendo Switch 2
Ikäraja: PEGI 3
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐½
Pokémon Pokopia päästää pelaajan rakentamaan ikonisten taskuhirviöiden elinympäristön uuteen uskoon. Seesteisestä ja rauhallisesta kokemuksesta kiinnostuneet eivät voisi toivoa enempää.
Lue myös: Kratosin oppirahat – arvostelussa God of War: Sons of Sparta
Lue myös: Kuolema ei saa odottaa – arvostelussa Saros
Lue myös: Kevyet kasuaalipelaajan kuulokkeet – arvostelussa Logitech G325 Lightspeed
Lue myös: Askeleita arjen lomassa – arvostelussa UREVO Spacewalk E1L