Pelaajat pääsivät Mafia-pelien maailmaan ensimmäistä kertaa jo vuosituhannen alkupuolella. Jatko-osia ei ole tipahdellut kuin sieniä sateella: näkihän Mafia II päivänvalon vasta kahdeksisen vuotta myöhemmin. Nyt kehityslimbossa aikansa juminut Mafia III on saatu odotuksen jälkeen kauppoihin. Onko Lincoln Clayn mafiapomojen listimiseen keskittyvä ristiretki kaiken odotuksen arvoinen?
Rattaat lähtevät rullailemaan, kun Vietnamin traumatisoivia sotatantereita aikansa kolunnut Lincoln Clay palaa kotikulmilleen New Bordeauxiin. Clay saa heti tarinan alkumetreillä todeta, että kaupunkia rikoksen keinoin hallitsevaan Sal Marcano -mafiapomoon ei ole luottaminen. Onnistuneen ryöstöretken brutaalina lopputulemana on manan maille päätyvän lähipiirin lisäksi päähän osunut luoti. Kertaalleen kuolleeksi oletettu protagonisti aloittaa petoksen jälkimainingeissa kunnianhimoisen kostoretkensä.
Mafia III loistaa heti alusta saakka tarinankerronnallaan. Pelaaja talutetaan rasistisen ja karun New Bordeauxin syövereihin nokkelasti takaumien sekä dokumentaaristen haastattelujen keinoin. Omaperäinen juonenkuljetus toimii kiitettävästi, sillä avoimen maailman seikkailuissa tarinankerronta ontuu usein juuri pelin tarjoaman vapauden vuoksi. Käsikirjoittajat saavat puhtaat paperit myös hahmojen luomisen suhteen. Erityisesti pääosan Lincoln ja tätä tukeva, moraalivalintojensa kanssa painiskeleva isä-James sekä tehtäviä jakava Donovan jäävät ääninäyttelijöineen mieleen positiivisella tavalla. Valitettavasti pahisten suhteen ei voi sanoa samaa, sillä Marcanon alaisina toimivat pikkupomot unohtuvat oitis, kunhan nämä saa ensin saatettua kädestä pitäen taivaanporteille.
Kehittäjä Hangar 13 on onnistunut uskottavan pelimaailman luomisessa – niin hyvässä kuin pahassa. 1960-luvun loppu ei ollut helppoa tummaihoiselle Vietnam-veteraanille rasismin ja suvaitsemattomuuden rehottaessa täysin vapaasti. Myös värikäs kielenkäyttö saattaa särähtää nykypäivän pelaajan korvaan ikävällä tavalla. Kehittäjät eivät ole onneksi lähteneet kaunistelemaan tarjoamaansa miljöötä, vaikka aiheen tiimoilta varoitellaankin herkkähipiäisimpiä ennen pelin aloittamista. Autenttista atmosfääriä luodaan lisäksi reilun sadan aikalaiskappaleen ääniraidalla, joka saa taatusti jäykimpienkin kankikaikkosten jalat vipattamaan.
Tarinan kannalta tärkeimmät hahmot on saatu miellyttämään vaativampiakin grafiikkapuristeja. Hahmojen läpikäymät tunteet paistavat hienosti läpi visuaalisten yksityiskohtien määrän ollessa vähintäänkin kiitettävä. Kehittäjien intohimo näkyy myös pelimaailmassa, jossa erityisesti New Bordeauxin auringonnousut ja -laskut ovat näyttävää katseltavaa. Valitettavasti illuusio särkyy ajoittain ikävien bugien takia. Ajoneuvot saattavat ilmiintyä täysin yllättäen metrin päähän pelaajasta ja säätila voi heittää häränpyllyä muutamien sekuntien sisällä. Sattuipa matkan varrelle ainakin Xbox Onella tahkotessa yllättävän monta suoranaista pelin kaatumistakin. Kokonaisuudesta jää hieman keskeneräinen ja hutiloitu kuva, eikä muutaman kuukauden loppuviilaus olisi ollut lainkaan huono päätös.
Valitettavasti mainio tunnelma ei riitä peittämään Mafia III:n yksitoikkoisuutta. New Bordeauxia vallataan kaupunginosa kerrallaan houkuttelemalla jokaisen alueen pikkupomo hiljalleen ulos piilostaan. Aktiviteetit ovat kerta toisensa jälkeen toistensa ainoastaan näennäisen erilaisiin kuoriin piilotettuja kopioita. Jos Lincolnin tehtävänä ei ole kuulustella rikollista, tulee tämän sabotoida näiden liiketoimia tai yksinkertaisesti hoitamalla rivivihulaisia pois päiviltä. Lisäksi samoja rakennuskomplekseja nuohotaan vihollisista pahimmassa tapauksessa useampaan otteeseen. Homma alkaa maistua puulta jo parin ensimmäisen kaupunginosan kohdalla. Suoranainen epätoivo iskee puseroon viimeistään tajutessa, että samaa yksitoikkoista rutiinia täytyy toistaa koko useamman kymmenen tuntia kestävän kampanjan ajan.
Pelimekaanisesti Mafia III ei lähde keksimään pyörää uudelleen. Vihollisia voi saada pois päiviltä joko lähitaistellen tai vaihtoehtoisesti tuliluikut laulaen. Toiminta ei tuota missään vaiheessa harmaita hiuksia, sen takaa gangstereiden typerääkin typerämpi tekoäly. Pahiksia voi teilata kerta toisensa jälkeen lähimmän nurkan takana vislaillen ja brutaalisti puukolla päähän lyöden. Hölmöt kätyrit eivät tunnu näkevän tai kuulevan oman stetsoninsa reunaa pidemmälle. Katuja vartioivat koppalakitkaan eivät ole niitä penaalin terävimpiä kyniä. Rikoksen todettuaan sinivuokot keskittävät etsintärinkinsä pääsääntöisesti yhden vaivaisen korttelin alueelle, eikä vaikkapa sivullisia teilannutta rikollista malteta seurata paljon isoja teitä kauemmas. Kun homma loppupeleissä äityy väistämättä tulitaisteluksi, luottaa Lincoln räiskinnässään perinteiseen suojautumismekaniikkaan. Kokonaisuutena toiminta on kohtuullisen vaivatonta, mikä sopii sinällään mukavasti pelin yksitoikkoiseen luonteeseen.
Avoimessa ja laajassa New Bordeauxissa liikahdellaan kohtuullisen suppean ajoneuvovalikoiman voimin. Grandtheftautomaista menopelivalikoimaa odottavat joutuvat pettymään, sillä tarjolla ei ole moottoripyöriä saati lentokoneita. Lisäksi 60-luvun aikalaisvehkeillä kurvaileminen on ajoittain tuskallisen hidasta. Tarjolla on arcade-henkinen ja simulaattorimaisempi ajomalli, joiden välillä on tosin hankala huomata eroa. Vaikka ajaminen on enimmäkseen mukavaa, aiheuttavat pitkät etäisyydet helposti akuuttia tylsistymisentunnetta. Lienee selvää, että pikamatkustus tai vaikkapa mahdollisuus taksikyyteihin olisi tullut tarpeeseen.
Mafia III jättää pelaajan ristiriitaisten tuntojen kouriin: mainio tarina kiinnostaa pelaamisen ollessa enimmäkseen nautinnollista. Tästä huolimatta tekemisen runsas määrä ei avoimen maailman seikkailussa yksinkertaisesti riitä, vaan seikkailun täytyy saada edes pieniä uusia ulottuvuuksia pitkän matkan varrella. Mafia III näyttää kyntensä jo muutaman ensimmäisen pelitunnin aikana, jonka jälkeen Lincoln Clayn kostoretki ei pääse muutamia valonpilkahduksia lukuun ottamatta kehittymään oikein mihinkään suuntaan. Harmi, sillä puitteet olisivat enemmän kuin kunnossa.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One (testattu)
Ikäraja: 18