Perjantaina tein uutisen siitä, kuinka Yakuza-pelisarjan tuottaja Toshihiro Nagoshi inhoaa Grand Theft Autoa, koska siinä esitetään väkivalta hauskana. Tämä on vain yksi monista GTA-kielteisistä kommenteista, joita sarjan viidennen pääpelin julkaisu on nostanut esille mediassa.
Kotakun toimittaja on analysoinut Nagoshin tarkoittaneen, ettei GTA:n posketon väkivalta ole perusteltua – siinä missä Yakuza-sarjassa väkivalta esitetään välttämättömänä ja äärimmäisenä keinona. GTA:ssa voit vaikkapa listiä ohiajavan motoristin vain siksi, että se on kätevä tapa saada äkkiä uusi kulkuneuvo.
GTA:ssa ei siis mitenkään estetä silmitöntä massamurhaa, ja pääjuonenkin tehtävät vaativat aimoannoksen tappamista. En kuitenkaan näe miksi tämä tekisi GTA:sta olennaisesti moraalittomamman kuin muista väkivaltapeleistä.
Nagoshi kertoo myös pitävänsä Call of Dutysta, mutta millä tapaa siinä tappaminen on muka moraalisempaa? Realistisia, todellisuuspohjaisia räiskintöjä on itseasiassa hyvinkin hankala oikeuttaa. Niissä olemme tietoisia siitä, että vastapuolen sotilaat ovat aivan yhtä hyviä tai pahoja kuin nekin, joilla pelaamme. Heidänkö tappamisensa on enemmän ”oikein” vain koska pelin välianimaatiossa kersantti julistaa heidät uhkaksi kansakunnalle?
Useimmissa peleissä väkivallan oikeutus on hyvin hataralla pohjalla. Olemme jenkkejä, muut ovat vihollisia -logiikka pätee, ja useimmiten noudatetaan ns. ”ensimmäisen iskun” -periaatetta. Oletteko esimerkiksi huomanneet, että Halo 4:n alussa Master Chiefin kohtaama Covenant-eliitti käy ensin hänen kimppuunsa? Tämän jälkeen kaiken vastaantulevan tappaminen on okei, koska se voidaan laittaa itsepuolustuksen piikkiin. Chief ei edes yritä tiedustella, miksi aiemmin ihmiskunnan kanssa rauhan tehnyt liittoutuma on yhtäkkiä taas aggressiivinen, vaikka se yhden repliikin ajan mietityttääkin. Eikun aseet laulamaan.
Peleissä hyvän ja pahan vastakkainasettelu on vähintään yhtä mustavalkoista kuin valtavirran elokuvissa. Jotkut pelit yrittävät purkaa tätä filosofoimalla sodasta, kuten Metal Gear Solidit ovat alusta asti tehneet. Niissä tosin päädytään usein moralisoinnin puolelle, kuten MGS4:n ”sota on videopeliä” -saarnassa, jonka ainoa funktio tuntuu olevan sitä seuraavan räiskintäkohtauksen näennäinen oikeuttaminen.
GTA ei kenties ole sen moraalisempi kuin muutkaan väkivaltaiset pelit, mutta sen asenne on ihailtavan välinpitämätön. GTA:ssa ei oikeuteta väkivaltaa ontolla jaottelulla hyviksiin ja pahiksiin. Kaikki väkivalta on väkivaltaa, eikä pelaajan asennoitumista yritetä ohjailla. Toisin sanoen pelaajan reaktio pelin tapahtumiin on enemmän hänestä itsestään kiinni.
GTA:n kaltaisissa peleissä on kyse valinnanvapaudesta, vaikka tietty päätarina olisikin ”pakko” suorittaa. Kenties pelisarjan aiheuttaman moraalisen pöyristyksen takana onkin se, ettei kukaan pakota pelaajaa vaikkapa ostamaan täyshoitoa prostituoidulta ja sitten ajamaan hänen ylitseen citymaasturilla, mutta pelaaja saattaa silti niin tehdä.
Useimmat tuntemani pelaajat pelaavat kuitenkin jopa GTA:ta melko hillitysti, eivätkä haluaisi Fallout-peleissäkään heittäytyä kokonaan sosiopaateiksi. Valinnanvapaus ei tarkoita välitöntä moraalittomuutta, mutta se mahdollistaa eettisen pohdiskelun ja vastakkaisten toimintatapojen vertailun. Vaikkei GTA-pelaaja sitä aina tiedostakaan, joutuu hän jatkuvasti miettimään tekojaan. Jenkkipropagandalla terästetyssä putkijuoksussa ei mitään harkintaa tapahdu.
Siksi GTA:n anarkia on pelien etiikan kannalta hedelmällisempää kuin sotapelien köykäisesti oikeutettu väkivalta. Jatkossa toivoisin vielä näkeväni GTA:n tai muun avoimeen maailmaan sijoitetun pelin, jonka pystyisi periaatteessa läpäisemään tappamatta ketään tai mitään. (Ainakin MGS-peleissä tätä on jo nähtykin.) Siinä vaiheessa valinnanvapaus pistettäisiin todelliseen testiin.
Tuukka Hämäläinen