Japaniroolipelit ovat jo pitkään eläneet kuivaa kautta. Parhaat pelit ovat lähinnä olleet uudelleenjulkaisuja vanhoista klassikoista. Xenoblade Chronicles puhaltaa uusia tuulia paikalleen jämähtäneeseen genreen.
Päähahmot ovat kiinnostavampia kuin yleensä ja pahimmilta kliseiltä vältytään niin hahmosuunnittelussa kuin juonessakin. Päähahmo Shulk saa pelin alkumetreillä käyttöönsä mystisen Monado -miekan, jonka on määrä ratkaista lopullisesti kahden rodun välinen sota. Miekka on keskeisessä roolissa sekä juonessa että taisteluissa. Pelin edetessä Monadolle karttuu uusia kykyjä, kuten mahdollisuus ennustaa vihollisten iskuja.
Taistelut käydään reaaliajassa ja mätkintä muistuttaa hieman nettiroolipelien taistelua. Hahmot hyökkäävät automaattisesti ja taitojen käyttäminen jää pelaajan vastuulle. Pelkkä aivoton kykynappien takominen ei auta, sillä taistelut vaativat strategiaa. Hahmosta riippuen vihollisia täytyy lähestyä eri tavoin. Taistelusysteemi on yksinkertainen, mutta joustaa samalla erilaisiin taktiikoihin.
Hahmot keräävät tuttuun tapaan kokemusta taisteluista. Kokemuspisteitä karttuu myös uusien alueiden löytämisestä ja sivutehtävien suorittamisesta. Taistelemalla ansaitsee myös kykypisteitä, joita voi sijoittaa jo opittuihin iskuihin. Pelattavat hahmot eroavat selkeästi toisistaan ja jokaisella on oma roolinsa taisteluissa. Hahmojen ominaisuuksia räätälöidään tukulla erilaisia varusteita. Visuaalisena lisänä sankareiden käyttämät haarniskat ja aseet näkyvät päällä jopa välinäytöksissä.
Pelin ehdottomasti parhaisiin puoliin kuuluu sen uskomaton miljöö. Wii -peliksi maisemat ovat todella upeita ja tutkittavat alueet valtavia. Alueiden tarkka koluaminen ei ole turhaa, sillä milloin missäkin lymyää sala-alueita tai uusia sivutehtäviä suoritettavaksi. Myös tavisvihollisia vahvemmat uniikkihirviöt kannustavat tutkimusretkille. Vapaaehtoiset sivutehtävät ovat pääosin viihdyttäviä, mutta välillä sorrutaan turhaan palloiluun. Joissain tehtävissä tehtävänkuvaus voisi olla aavistuksen tarkempi.
Matkaa ei aina tarvitse taittaa perinteisesti apostolinkyydillä, vaan avuksi tulee pikamatkustus. Jo kartoitetuissa alueissa on maamerkkejä joihin voi matkustaa vapaasti mistä päin maailmaa tahansa. Pikamatkustus on tervetullut ominaisuus, jonka vuoksi sivutehtäviäkin suorittaa innokkaammin.
Tekemistä riittää niin paljon, että pelitunteja seikkailuun voi hurahtaa yli sata. Xenoblade ei kuitenkaan kompastele japaniroolipelien perisynteihin kuten hitaaseen tempoon tai liialliseen grindaamiseen.
Pitkä seikkailu lunastaa odotukset, ja Xenoblade Chronicles onkin yksi parhaista roolipeleistä pitkään aikaan.
TESTATTU
Wii
ARVOSTELIJA
KALLE ESKELINEN
PÄÄSTÖTODISTUS
Paras japaniroolipeli aikoihin.
