Pelit tapaavat erota muista viihdemuodoista hyvässä ja pahassa. Siinä missä uutuusteokset puskevat monesti teknologiaa eteenpäin ja osoittavat kehityksen menevän jatkuvasti oikeaan suuntaan, vierivät vuodet ovat sille selvästi julmempia kuin musiikille, leffoille tai vaikkapa kirjoille. Vaikka monet vaikutuksen tehneet teokset ovat muistoissamme ajattomia klassikoita, todellisuus on monesti toinen. Vanhentuneet mekaniikat, karu ulkoasu sekä ylipäätään teknologian rajoitteet eivät säästä kuin ani harvan teoksen. Onneksi Super Mario RPG:n kaltaiset maltilliset uusioversiot osoittavat, että jalokivestä voi saada pienellä hionnalla jälleen häikäisevän timantin.
Super Mario RPG on ehostettu versio Super Nintendolle vuonna 1996 julkaistusta Super Mario RPG: Legend of the Seven Starsista. Alkuperäinen teos ei saapunut virallisesti koskaan Eurooppaan, joten se on todennäköisesti jäänyt valtaosalta läpäisemättä. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä originaali seikkailu säväytti itseäni jo kriittisessä lapsuusiässä, eikä päivitys ole vienyt siltä lainkaan terää.
Tekijätiimi on lähestynyt teosta todella kunnioittavasti – ja hyvä niin. Kun nostalgisia muistoja sörkitään vuosikymmeniä myöhemmin, joutuvat kaikki muutokset jo lähtökohtaisesti tarkkaan syyniin. Super Mario RPG tuntuu hyvällä tavalla vanhalta teokselta. Huumoria viljellään hanakasti ja jopa tavoilla, jotka saavat yllättymään. Vaikka Mariot ovat perinteisesti varsin kepeitä kokemuksia, saa roolipeliseikkailu hihittelemään jatkuvalla syötöllä. Jopa putkimiehessä itsessään on viimevuosien koko perheen sankarille epätyypillistä särmää.
Tarina itsessään on tuttua Mario-huttua. Bowser kaappaa prinsessan, minkä jälkeen hyvin alkava pelastusreissu menee pahalla tavalla mönkään. Lopulta punanuttuisen sankarin on yhdessä matkaan kertyvän seikkailijaköörin kanssa laitettava asiat järjestykseen rauhan sekä Peachin palauttamiseksi. Remmiin lyöttäytyy muutamien tuttujen hahmojen ohella myös vain muutamassa muussa yhteydessä tavatut Mallow ja Geno. Sankarikaartissa on runsaasti persoonaa ja samaistumispintaa, vaikka mariomaisesta karikatyyrimäisyydestä ei tietenkään liiaksi jousteta.
Siinä missä roolipelien yhdeksi perisynniksi on muodostunut kohtuuton pituus, Super Mario RPG kääntää tämän eduksi. Teoksen pomppii läpi hiukan yli kymmenessä tunnissa. Siinä missä Xenobladen kaltaiset mammutit ovat hädin tuskin päässeet vastaavassa ajassa edes kunnolla käyntiin, Sienivaltakunnan ongelmat saadaan samalla vaivalla jo ratkottua. Kun vapaa-aika on kortilla ja rästipino kasvaa viikosta toiseen, osaa tiivistä kerrontaa arvostaa. Kompakti kesto ei vie pelin syvyydestä tai arvosta mitään pois, se ainoastaan madaltaa aloittamiskynnystä.
Seikkailu on jaettu isolla kartalla oleviin pienempiin alueisiin, joiden välillä liikkuminen on sutjakkaa. Valitettavasti aivan samat kehut eivät päde isometrisen kuvakulman kanssa loikkimiseen. Esimerkiksi ilmassa olevien alustojen välillä pomppiminen saa ärsyyntymään, kun hyppy päätyy liian isolla prosentilla väärään paikkaan. Sama pätee kerättävien laatikoiden noukkimista. Kun Marion joutuu erikseen asettelemaan esineen alla olevan varjon kohdalle, on jotain mennyt hiukan pieleen. Kummassakaan tapauksessa ei onneksi puhuta elämän ja kuoleman asiasta, mutta nämä erottuvat muutoin toimivassa kokonaisuudessa ikävällä tavalla.
Asioiden vaivaton omaksuminen näkyy myös taisteluissa. Kuten myöhemmin julkaistuja Mario & Luigi– ja Paper Mario -teoksia pelanneet osaavat odottaa, polveilevaa sekä äärisyvällistä mätkintää joutuu etsimään muualta. Vuoropohjaiset taistot omaksuu hetkessä. Peruslyönnit ja erikoisiskut ovat saaneet rinnalleen ajoitukseen perustuvat torjunnat sekä lisämäjäytykset. Mikäli A-painiketta näpäyttää juuri oikealla hetkellä, näkyy se vahingon määrässä suotuisasti. Onnistumisista taasen palkitaan erillisellä toimintamittarilla, jonka täyttyminen avaa pääsyn Toadin lisätyökaluihin. Koko systeemin omaksuu kädenkäänteessä. Mikäli haluaa kasvattaa jälkikasvun klassisten roolipelielementtien polulle, on Super Mario RPG loistava paikka aloittaa.
Audiovisuaalinen toteutus on ihastuttavan sympaattista ja hilpeää. Värikäs grafiikka sekä persoonalliset ympäristöt luovat seikkailulle sopivan taianomaisen tunnelman. Jos Nintendon laaduntarkastus sai ansaittua noottia viimevuotisen Pokémon Violet ja Scarlet -kaksikon kohdalla, on vuosi 2023 ollut jälleen selvästi parempi. Syksyn Super Mario Bros. Wonder tuntui jo täydelliseksi hiotulta kokonaisuudelta, eikä Super Mario RPG jää pekkaa pahemmaksi. Teos rullaa sujuvasti ja vaivattomasti niin telkkarissa kuin Switch OLED:n näytöltäkin pelatessa. Teknistä toteutusta on lisäksi modernisoitu automaattisella tallennuksella. Ollos silti huoleti, sillä alkuperäisteoksen tallennuspisteiden virkaa hoitaneet tähtialustat ovat edelleen läsnä. Mikäli kuolo koittaa taistelun tiimellyksessä, voi pelaaja itse valita kummasta kohdasta jatkaa. Tämä jos jokin on erinomainen samanaikainen kädenojennus uusille ja vanhoille pelaajille.
Super Mario RPG on hilpeä ja värikäs tapa loikata roolipelien pauloihin. Tiivis tarina pitää mukanaan läpi taipaleen, minkä lisäksi hahmokööri vie mukanaan. Kokeneemmat pelaajat voivat hieman tympiintyä turhan helppoon etenemiseen, sillä peli ei haasta juuri nimeksikään. Itseäni tämä ei kuitenkaan häirinnyt, vaan lupsakat tunnit sujuivat nimenomaan huumorille hihitellessä sekä tarinaa kerratessa. Pidemmän päälle vaikeusaste olisi varmasti ollut ongelma, mutta roiman kymppituntisen ajan viihtyy helposti ilman hampaiden kiristelyäkin.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7 (epärealistinen väkivalta)
YHTEENVETO:
**** / *****
Super Mario RPG tuo SNES-klassikon viimein myös Eurooppaan tavalla, joka ihastuttaa ja naurattaa. Helppous sekä lyhyys voivat olla osalle ongelma, mutta samalla ne tekevät pelistä erinomaisen paikan tutustua roolipelien maailmaan.
”Myös ensi kesäksi rantakuntoon.”