Ohitetun klassikon kolmas mahdollisuus – arvostelussa Xenoblade Chronicles: Definitive Edition

Mikäli kesähelteillä on halu linnoittautua kymmeniksi tunneiksi sisätiloihin, Switchille kaunistettu ja laajennettu Xenoblade Chronicles antaa kalenteriin erinomaista täytettä kymmeniksi tunneiksi.

Wii muistetaan järkälemäisestä myyntimäärästä ja ehkä juuri sen takia lähinnä perheystävällisistä teoksistaan. Wii Sports, Wii Fit sekä kumppanit jättivät suosiollaan varjon, jonka alle moni huomattavasti perinteisempi teos on unohtunut. Yksi tällainen on vuonna 2010 julkaistu ja Nintendo 3DS:lle viisi vuotta myöhemmin uusittu Xenoblade Chronicles, joka on jäänyt historiankirjoihin yhtenä aikakautensa JRPG-merkkipaaluista, vaikka turhan harva onkaan sen pariin ehtinyt syventyä. Nyt teos saa kolmannen yrityksensä Switchillä, kun Definitive Edition -lisänimellä varustettu paketti ehostaa ja laajentaa jo valmiiksi kattavaa teosta.

Jo ensitunnit tekevät selväksi, että tuore versio on lisänimensä ansainnut. Tekijätiimi on kunnostanut pakettia ronskilla kädellä – ja sekös näkyy! Animehenkisemmäksi muuttunut ulkoasu tuo entistä enemmän tunnelmaa jo valmiiksi eeppiseen maailmaan. Uudistettu tyyli tekee entuudestaankin hyvin japsiropemaisesta seikkailusta aiempaa nipponilaisemman, mikä saa varmasti monien The Witcherin kaltaisten länsimaalaisten roolipelien ystävät nyrpistämään nokkaansa. Omapahan on menetyksensä.

Titaanien niskaan muodostunut maailma on upea ja eläväinen, vaikka alkuperäisestä julkaisusta vierähtänyt vuosikymmen ei jääkään huomaamatta. Pelkästään päälle 60 tuntia kellottava päätarina tarjoaisi puuhasteltavaa työssä käyvän ihmisen loppuvuodeksi, mutta tekijät eivät pihistelleet sivupuuhastelussakaan. Alkuperäinen Xenoblade Chronicles nappaa mukaansa noin sadaksi tunniksi, josta suurin osa on erinomaista viihdettä. Valitettavasti mukaan kuitenkin mahtuu selviä suvantohetkiksi maalattuja venytyksiä, joissa tehtäväsisältö koostuu irtokrääsän keräämisestä tai kaivattujen tavaroiden poimimisesta. Massiivisille verkkoroolipeleille tyypillinen sisältö töksähtää yksinpelissä nykyaikana entistä pahemmin.

Sivusisältöä tekee sen usein monotonisesta luonteesta huolimatta mielellään, sillä se antaa mahdollisuuden perehtyä valtavaan ympäristöön. Xenobladen maailmat ovat kaikissa pelaamissani osissa lumonneet, enkä ole aiemmin osannut varsinaisesti nimetä kiehtovuudelle yksittäistä syntipukkia. Tällä kertaa mieleen juolahti jostain syystä The Legend of Zelda: Breath of the Wild, joka ammentaa samanlaisista aineksista. Molempia teoksia yhdistää halu katsoa aina seuraavan kukkulan taakse. Yksityiskohtaiset maailmat tuntuvat eläväisiltä, kiinnostavilta ja ennen kaikkea sykähdyttäviltä.

Vaikka ulkoasu on Definitive Editionin merkittävin valttikortti, uutta sisältöäkään ei sovi unohtaa. Mammuttimainen juonilanka on saanut jatkokseen kymmenisen tuntia lisäsisältöä tarjoavan Future Connected -tarinaosuuden. Mikäli teos on alkujaan tuttu, lisäsisältöön pääsee käsiksi suoraan päävalikosta. Muille sen tahkoaminen on kuitenkin syytä jättää emopelin lopputekstien jälkeiseen aikaan, sillä vihollislaumoista selviäminen on melkoista tuskien taivalta ilman taistelumekaniikan hallitsemista.

Mätkintä onkin Xenoblade-sarjalle tyypilliseen tapaan varsin mielipiteitä jakava kokemus. MMO-maailmasta ammentava systeemi saa Shulk-pääsankarin sekä muun köörin pieksemään vihulaisia automaattisesti, jolloin pelaajan kontolle jää erikoisiskujen valikoiminen ja ajoittaminen. Systeemi vaikuttaa alkumetreillä turhankin aivottomalta ja tylsältä, mutta järjestelmän salat avautuvat tuntien vieriessä kiinnostavasti. Koventuvia vihollisia vastaan on syytä hallita ja suunnitella toimintansa siten, että kuritusta sataa vihollisen niskaan joka puolelta.

Uudistettu painos rullaa Switchillä upeasti, vaikkakaan ei täysin ongelmitta. Uudistajakööri on panostanut ulkoasuun ja tekniikan toimivuuteen runsaasti, mutta kaikessa mennään sujuvuus edellä. Seikkailu näyttää suurimman osan ajasta upealta, vaikkakin resoluutiosta nipistetään toiminnan kiihtyessä tarpeen mukaan. Onneksi hektisimmissä tilanteissa ei varsinaiselle silmäkarkille ole niin paljoa tarvetta. Pienet heittelyt näkyvät isolla ruudulla enemmän kuin kantoon lähteneellä Switchillä, mikä pienentää ongelmaa.

Xenoblade Chronicles: Definitive Edition on vuosikymmenen jälkeenkin upea seikkailu, jota on helppo suositella. Samaan hengenvetoon on toki sanottava, että esimerkiksi Switchille jo aiemmin julkaistu Xenoblade Chronicles 2 tuntuu monin paikoin tuoreemmalta, joten uudempaa teosta on toki helpompi suositella ensikokeiluksi. Kunhan sen on saanut taputeltua ja sykähdyttävä Xenoblade-maailma on napannut palan sydämestä, alkuperäisen ykkösen ehostuksen pariin on helppo sännätä. Se on yhä ajankohtainen ja ulkoasultaan tarkastelun kestävä JRPG-seikkailu, jonka parissa tunnit vierähtävät luvattomankin helposti.

Saatavilla: Switch
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö)

Tällä somepostauksella kelpaa leijua kuin maisemakaupunki konsanaan.