Playstationilta tutuksi tullut Spyro saapuu jälleen uudessa Season of Ice seikkailussaan. Tällä kertaa Spyro on kutistanut itseään melkoisesti ja tällä kertaa pieni lohikäärmeemme temmeltää Game Boy Advancen sisuksissa.
Pelin juoni on jotakuinkin seuraava: Ilkeä velho on jäädyttänyt kaikki keijukaiset jääkuutioiksi ja heidät olisi pelastettava. Matkaan lähtee vanha tuttavamme, vaaleanpunainen lohikäärme Spyro, joka ei salli tällaisen vääryyden tapahtuvan. Pelin juonen avauduttua päästäänkin kiinni itse peliin. Spyro: Season of Ice on isometrisestä kuvakulmasta kuvattu tasohyppelyn sekä keräilypelin yhdistelmä. Keräilyllä tarkoitan timanttien ja muiden tavaroiden keräämistä, jota harjoitetaan koko ajan. Lisäksi Spyro vapauttaa säännöllisin väliajoin keijukaisia heidän jäisestä vankilastaan. Tasopompintaakin siis on mukana, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmissa Spyroissa. Pelattavaa Spyron uusin seikkailu tarjoaa parin kymmenen tehtävän verran, joiden parissa aikaa kuluu useampi päivä.
Koska pelissä on ilkimyksiä, on Spyrolla muutama jippo, joilla pelin pahikset voi tuhota. Tarkemmin sanottuna Spyron hyökkäyksiin kuuluvat tuttu ja turvallinen tulihönkäys sekä puskeminen. Näillä pääseekin pitkälle, sillä pelin viholliset eivät ole kovin hankalaa sakkia. Hyökkäysten lisäksi Spyro osaa myös liitää pienten siipiensä avulla ja katsella normaalia kauemmas haluamaansa suuntaan. Spyron liikearsenaali on siis tuttua tavaraa aiempiin Spyroihin tutustuneille.
Pääjuonen ohella Spyro saa matkan aikana erilaisia sivutehtäviä, joiden suorittaminen edistää pääjuonta. Esimerkiksi toisessa tehtävässä Spyron on sytytettävä neljä majakkaa päästäkseen eteenpäin. Muutamaan otteeseen tämä tarkoittaa jopa pientä ongelmanratkontaa, mutta ongelmat ovat sen verran selviä, että mitään suurempaa aivotyöskentelyä ei pelaajan tarvitse harjoittaa. Peruspelin lisäksi Spyrosta löytyy muutamia minipelejä, jotka ovat mukavasti toteutettuja eivätkä riko kokonaisuutta.
Spyro: Season of Icen maailma on toteutettu peliin sopivalla tavalla, Spyro pysyy ruudun keskellä ja maailma scrollaa pelaajan juoksuttaessa lohikäärmettä. Pientä päänvaivaa aiheuttavat korkeuserot, joiden havainnointi on paikoitellen hieman vaikeaa. Pahiten tämä ongelma kärjistyy aivan ruudun reunoilla olevien tasanteiden kohdalla, jolloin on miltei mahdoton päätellä onko tasanne samalla korkeudella kuin Spyro. Varsinkin veden tai muun äkkikuoleman tuottavan aineen yli hyppääminen on tällöin todella riskialtista.
Spyron kontrollointi hoituu GBA:n ohjaimilla näpsäksästi, mutta kenttädesignistä johtuvia ongelmiakin löytyy. Edellä mainitun korkeusero-ongelman lisäksi Spyro voi luiskahtaa helposti alueita ympäröiviin meriin ja vastaaviin, jotka vievät hengen kerta laakista. Jokainen peli tietysti tablaa tyylillään, mutta pienestä virheestä johtuvat mokat syövät hermoja kuin termiitit. Pienen harjoittelun jälkeen homma kuitenkin on sen verran hyvin hallussa, että tämän ongelman kanssa pystyy elämään.
Spyron graafinen ilme on tyylikäs. Hahmot ovat mukavan näköisiä ja pelimaailmastakaan ei löydy suurempaa valittamisen aihetta. Ääniä olisi voinut olla hieman monipuolisemmin, mutta mitään suurempaa valittamista ei löydy. Myös musiikit eivät ole mitään maailman upeimpia, mutta eivät myöskään floppaa, keskitason kamaa siis.
Spyron seikkailut ovat ihan puoleensa vetävää tavaraa, mutta pienellä viilauksella hyvästä olisi voinut tulla loistava. Nykyisellään peli kärsii pienistä ongelmista, joiden takia pelaajan hermot saattavat kiristyä äärimmilleen. Mitään peli-ilon totaalisesti tuhoavaa ei mukana kuitenkaan ole, joten mikäli tasopompinta kiinnostaa, ei ole mikään synti ja häpeä noutaa Spyro: Season of Iceä lähimmästä pelikaupasta.