Kun Karl Fairburnen on kiireinen Normandian maihinnousun esivalmistelussa, uusi protagonisti Harry Hawker aloittaa natsien karsintaan keskittyvän savottansa fasistien valtaamassa Ranskassa. Yhdeksän kentän mittainen tarinakampanja tarjoaa kivääritoiminnan faneille useita herkullisia hiekkalaatikoita kekseliäiden salamurhien toteuttamiseen.
Lähtölaukauksensa vuonna 2005 saanut brittiläisen Rebellionin Sniper Elite -sarja nousi viimeistään toisen osan myötä koko kansan suosikiksi. Sittemmin kahden ensimmäisen osan valaman vankan pohjan päälle on rakennettu lukuisia jatko-osia ja kokonainen elävien kuolleiden listimiseen keskittyvä sisarsarja. Resistance on pääsarjan ensimmäinen virallinen sivuosa. Pääsarjan parantaessa audiovisuaalista antiaan osa osalta, on Resistancen kohdalla tähtäimessä ollut selvästi jo olemassa olevien toimivien elementtien parantaminen.
Haukka-Harrin seikkailut patonkivaltiossa toimivat pelimekaanisesti pääsarjan osien tapaan, mutta kenttien rakennetta on muutettu vielä aiempaa avoimemmiksi. Siinä missä Karl mönkii usein vihollislinjojen takana lavean putken muotoisissa kentissä, on Ranskassa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia vapaamuotoisempaan koheltamiseen. Pelin yhdeksästä kentästä seitsemän tarjoaa virtuaalikommandoille täysin uniikin leikkikentän, jossa koppalakkipäisiä SS-upseereita ja rivinatseja pääsee lanaamaan huomattavasti aiempaa vapaammin. Ratkaisu on erittäin onnistunut, sillä kentistä jokainen tuntuu suorastaan pursuavan mielenkiintoisia vaihtoehtoja.
Tarinallista antia on noin kymmeneksi tunniksi. Kampanjan lisäksi tarjolla on arcademaisia aikahaasteita tarjoileva Propaganda-tila ja jo sarjan perinteikäs aaltopohjainen selviytymismoodi. Kampanjan voi läpäistä kokonaisuudessaan yhdessä ystävän kanssa. Kahdestaan räimiminen tuokin mukanaan huomattavan määrän uusia taktisia lähestymistapoja. Mukana on myös edellisestä osasta tuttu invaasio-ominaisuus, joka mahdollistaa muiden pelaajien tarinatehtäviin soluttautumisen pahiksen roolissa.
Tarkkuutta vaativa ammuskelu on totuttuun tapaan äärimmäisen tyydyttävää. Perusasetuksilla pelaajaa ohjastetaan juuri sopivasti ja huomattavan pitkän matkan osumat saadaan maaliin tarkasti teoksen tarjoamien apuvälineiden saattelemina. Halutessaan vaikeustasoa voi myös ruuvata niin, että apuja ei juuri tarjota. Nupit kaakkoon säätämällä saakin istua aidosti kieli keskellä suuta, mikäli lyijylaakin haluaa tuottavan myös tulosta.
Lue myös: Historian havinasta rakettien jylinään – arvostelussa Sid Meier’s Civilization VII
Lue myös: Toimistotyön piristys – arvostelussa Logitech POP Icon combo
Ballistiikan mallinnus on edelleen huomattavan näyttävää joskaan ei välttämättä aina aivan realistista. Hillittömästi usean natsin kallosta toiseen kimpoilevat luodit tuottavat kuitenkin sen verran humoristisen hurmeisia lopputuloksia, että vakavimmankaan sotahistorian asiantuntijan on vaikeaa pitää suupieliään mutrussa. PS5:n DualSense-ohjaimella pelatessa tuntumaan tulee vielä poikkeuksellisen vahvaa immersiota haptisten liipaisimien ansiosta. Pulttilukoilla voi vetää oikeaoppisesti liipaisimesta löysät pois ja konetuliaseiden täydet sarjat saavat kädet tärisemään kun korsujen katot Raatteen tiellä konsanaan.
Teknisiltä puitteiltaan askeleita on otettu korkeintaan sivusuunnassa. Teos julkaistiin nykysukupolven laitteiden lisäksi myös vanhemmalle polven koneille, joten krumeluuria on tarjolla sen mukaisesti. Grafiikka ajaa asiansa ja sarjan ikoniset luotikamera-ajot ovat aina ja uudestaan yhtä näyttävän näköisiä, mutta etenkin rakennusten sisätilat sekä maastot näyttävät ikävän vanhentuneilta. Ajasta hieman pudonnutta ulkomuotoa sentään komppaa poikkeuksellisen sulava ruudunpäivitysnopeus, joka ei ainakaan PS5 Prolla pelatessa tuntunut tippuvan alle maagisen 60 kuvan sekuntivauhdin rajan kovassakaan rasituksessa. Optimoinnin osalta on siis osuttu napakymppiin.
Tarkk’ampujain eliitin vastarintaliike on erinomainen osoitus siitä, että niin sanotun Tupla-A-standardin teosten joukossa piilee todellisia helmiä. Kun osaava kehitystiimi saa melskata jo hiekkalaatikkoon valmiiksi kannetuilla leluilla, voi syntyä poikkeuksellisen hauskoja leikkejä. Budjettihintaan myytävä peli ei ehkä jätä pysyviä muistijälkiä, mutta se onnistuu viihdyttämään koko kestonsa ajan.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5, PS5 Pro (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (voimakas väkivalta, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
**** / *****
Suositun tarkkuusammuntaan keskittyvän pelisarjan uusin sivuosa ei tarjoile yllätyksiä vaan pyrkii tarjoamaan sitä mitä osaa parhaiten. Räiskintä on edelleen tyydyttävää, ja vaikka tekninen toteutus on isolta osin vaatimatonta, on teos optimoitu poikkeuksellisen hyvin.
Lue myös: Hallitsijatörpölle kuritusta – arvostelussa Tales of Graces f Remastered
Lue myös: Lännen nopein – arvostelussa Logitech Pro X TKL Rapid