Kautta ihmiskunnan historian olemme olleet kiinnostuneita omista juuristamme. Etsimme vastauksia kysymyksiin siitä, mistä me olemme tulleet ja kertoneet tarinaa siitä, mihin me olemme menossa. Sid Meiersin Civilization on onnistunut kohdistamaan ytimensä juuri tähän hermopisteeseen ihmisyydessä. Pelisarja onkin jo 30 vuoden ajan tarjonnut vaihtoehtoisia narratiiveja siihen, millainen meidän tarinamme olisi voinutkaan olla.
Vaikka kilpailevia ehdokkaita on noussut haastamaan valtaistuimen asemaa rakennus-, mikromanageraus-, resurssienhallinta- ja maailmanvalloituspelien kategorioissa, on Civilization ehdottomasti tässä kirkkaimman kruunun kantaja. Edellinen osa, Civilization VI, ilmestyi vuonna 2016, ja nyt pääsemme näkemään sen, miten lähes vuosikymmenen aikana suunnittelussa muhinut seuraaja tarttuu mantteliin.
Vanhan viisauden mukaan voittavaa strategiaa ei kannata vaihtaa. Tätä oppia onkin noudatettu, sillä Civilizationin perustoimintamekanismi on säilynyt ennallaan. Tarkoitus on johdattaa kansakunta voittoisana ihmisyyden alkuhämärästä aina atomipommiin saakka. Pienen pieni kylänpahainen voi nousta valtavan imperiumin alkusiemeneksi, joka valloittaa koko maailman – tai se voidaan pyyhkiä täydellisesti kartalta vihamielisten valloittajien toimesta. Mukaan on otettu tarinallisia elementtejä, joissa voi valita kaupungille annettavien leipien ja sirkushuvien väliltä. Luonnonkatastrofit voivat myös kurittaa yhteiskuntia, mikä antaa oman sivumausteensa kokonaisuuteen.
Ennen kuin uutta maailmanjärjestystä pääsee tavoittelemaan, Civilizationille tyypillisesti pelaajan on ensin tehtävä valintoja kartan koon, vaikeustason ja luonnonkatastrofien tiheyden suhteen. Tärkein ensi alkuun tehtävä valinta on yksi historian suurista johtajista. Valittavana on 21 erilaista hahmoa, joista jokaisella on uniikit etunsa ja ominaisuutensa. Näistä jokainen suosii aivan omanlaistaan pelitaktiikkaa. Esimerkiksi keisari Augustuksella on suosiollista hallita imperiumia, jossa on vain muutama iso kaupunki ja muut valtaukset ovat kyliä. Lisäksi valitaan aloittava sivilisaatio, joka vaikuttaa siihen, millaiset joukot kentällä taistelevat ja millaisia rakennuksia kaupunkeihin sekä kyliin voi rakentaa.
Erilaisia voitonstrategioita ovat sotilaallisen lisäksi saavutettavissa kulttuurin, tieteen ja talouden teitä kulkemalla. Kilpailevien yhteiskuntien täydellinen tuhoaminen on selkeä voittava strategia, mutta väkivalta ei ole ainoa ratkaisu menestykseen. Eri johtajat suosivatkin tiettyjä tapoja yli toisten. Jos haluaa tavoitella kultturellista ylimaestroutta, voi johtajavalintana Kreikan Kahtrine Suuri olla nappivalinta – Kathrine kun saa kaksi kulttuuripistettä jokaisesta rakennetusta ihmeestä.
Lue myös: Hallitsijatörpölle kuritusta – arvostelussa Tales of Graces f Remastered
Viimein on aika hypätä maailman kartalle ja aloittaa uuden johtavan maailmanjärjestyksen luominen. Kun pääkaupunki on perustettu, pian alkaa priorisointi panostamisen suunnasta. Luodako maailman mahtavin militia, ollako kultasorminen kirstunvartija vai tavoitellako asemaa esimerkiksi tieteen tai taiteen kärkisijoilla? Ollakko nationalisti vai kommunisti, kas siinä vasta pulma. Kun väistämättä kohtaa naapurivaltioita, ottaako heidät vastaan syli auki ja käyttäen kaiken vaikutusvaltansa hyviin väleihin vain, jotta voi myöhemmin lyödä puukolla selkään juuri kuin he sitä vähiten odottavat? Maailma on karu paikka, ja elämä on yhtä valintojen kilpailuttamista. Toisaalta kun itse on valitsemassa rajapolitiikkaa, voi vain suoraan laittaa rajat kiinni vailla huolta kansainvälisistä sopimuksista.
Civilization VII on taistelu vallasta, joka jakaantuu kolmeen aikakauteen: kivikauteen, tutkimusmatkojen vuosiin sekä moderniin nykyhetkeen. Jokaisessa aikakaudessa on omat uniikit haasteensa, joten ajanjakson vaihdos tuo mukanaan mahdollisuuden vaihdella strategiaa pelin sisällä. Johtohahmo pysyy samana, mutta aikakauden päätyttyä valitaan uusi sivilisaatio, jossa on uudet kyvyt ja yksiköt käytettävissä. Näin esimerkiksi Rooman Augustus voi hallita pian pariisilaisia sotilaita ja johdattaa amerikkalaisia laivueita kohti suursotaa modernilla aikakautena. Ajanjakson päätös tulee vain sen verran yllättäen, että väistämättä se laittaa pari ensimmäistä pelikertaa aivan täysin uuteen uskoon ennen kuin uuteen pelimekaniikkaan tottuu.
Yksi tärkeä taistelumekaaninen uudistus on armeijan komentajien asema. Sotapäälliköt voivat kuljettaa mukanaan neljää muuta taistelujoukkoa – kuten miekkamiehiä tai kivenheittäjiä – ja näin pientä armeijaa voi liikuttaa kätevästi yhdessä. Kun sotatilanne koittaa, komentajan on oltava lähellä rintamaa, mutta mielellään silti sen verran suojattuna tulilinjalta, ettei kenraali menetä henkeään. Nämä sotajoukkojen johtajat eivät ole helposti korvattavia, sillä ne keräävät kaikki taistelusta tulevat kokemuspisteet itselleen kehittyen samalla aina vain arvokkaammiksi kenraaleiksi. Esimerkiksi kokenut kopraali voikin jo kuljettaa kuutta sotajoukkoa mukanaan, ja aiheuttaa merkittävästi enemmän vahinkoa kuin märkäkorvainen alikessu.
Civilization VII tarjoaa kauniin maailman, jossa tuntematon maa-alue on kauniiden mustankultaisten palojen takana, ja tunnettu maailma kuin karkkia silmille. Yksinkertaisuudessaan peli näyttää todella hyvältä. Värit ovat eläviä ja resurssit selkeitä. Johtajien uniikit keskustelut riippuen heidän välisistä suhteistaan ovat myös vaikuttavia. Erityisesti Japanin Himikon silmistä näkee lähes sodan liekit, kun armeijat on marssitettu rajalle ja viimein sodanjulistus on eksplisiittisesti ilmaistu. Taustalla soiva musiikki jää kaikessa mahtipontisuudessaan soimaan päähän senkin jälkeen, kun se viimeinen ”vielä yksi vuoro” on lopulta pelattu.
Mutta vaikka lopputulos on toimiva ja kaunis, ei käsillä oleva teos ole täydellinen. Varsinkin käyttöliittymässä on paljon parannettavaa. Toivoisin, että kartta ei aina automaattisesti zoomaisi niin lähelle kuin mahdollista, ja että ylipäätään olisi mahdollista nähdä laajempi alue maailmasta kertavilauksella. Harmittavasti muutamaan otteeseen myös käynnissä oleva rälssi vain kaatui ilman minkäänlaisia varoituksia. Onneksi pelin automaattinen tallennus on kohdallani toiminut enkä ole menettänyt mitään, mitä ei olisi saanut takaisin. Toivottavasti tulevat päivitykset puuttuvat näihin ongelmiin ja kehityskohtiin.
Sid Meier’s Civilization VII on varteenotettava manttelinperijä tälle aikuisuuteen kasvaneelle vuoropohjaiselle strategiapelisarjalle. Tehdyt uudistukset pelimekaniikkaan ja taisteluihin vaativat alkuun totuttelua, mutta ratkaisut tukevat kokonaisuutta, kunhan niihin pääsee jyvälle. Yksi asia on silti varma: kahta samanlaista peliä ei ole mahdollista toteuttaa edes halutessaan. Kun arpa on heitetty, on aika katsoa mitkä lukemat loistavat pinnalla. Siinä juuri piilee Civilization-pelisarjan kauneuden ydin.
Saatavilla: Nintendo Switch, PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5, PS5 Pro, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
**** / *****
Sid Meier’s Civilization VII tarjoaa satoja ja satoja tunteja mielihyvähormonien jylläämistä kauniissa kuvitellussa maailmassa, jonka itsenimittämäksi ruhtinaaksi pääsemiseksi on oltava valmis näkemään vaivaa. Valintoja on edessä paljon, klikkauksia sitäkin enemmän, ja ”vielä yksi vuoro” argumentoi mielessä monta kertaa enemmän kuin kehtaisi itselleen edes myöntävän. Vielä jonain päivänä saamme vastaan DLC:n, jossa Suur-Suomi on konkretiaa!
Lue myös: Oma koti kalman kylmä – arvostelussa Go Home Annie
Lue myös: Lännen nopein – arvostelussa Logitech Pro X TKL Rapid