Legendaarisen selvitymiskauhusarjan kahdeksas numeroitu osa oli enemmänkin tasapainoa hakeva askel kuin reipas harppaus eteenpäin. Kauhunuppeja ja ahdistuskertoimia hilattiin vähän taaksepäin ja samalla toiminnallisempaa puolta korostettiin jälleen piirun enemmän. Vaikka pauketta ja pamahduksia oli seitsemättä osaa huomattavasti enemmän, ei sentään sarjan pahamaineisen kuudennen osan spedeilylinjoille ylletty. Myös audiovisuaalinen tyylisuunta karkasi yhä kauemmas militaristisesta tieteislinjasta. Siinä missä seitsemäs osa pyrki emuloimaan Texasin moottorisahamurhat -elokuvan ja 70-lukulaisten shokkikauhupätkien tyylisuuntaa, Village puolestaan ammentaa tyyliään Hollywoodin kultakausien kauhukuvastoista. Ratkaisu oli ilmeisen onnistunut, sillä kahdeksas osa on yksi koko sarjan historian myydyimmistä.
Seitsemännen osan esittelemä ensimmäisen persoonan kuvakulma ja kahdeksannen mukanaan tuoma toimintapainotteisuus oli kuitenkin omiaan suututtamaan osan sarjan pitkäaikaisimmista seuraajista. Juuri julkaistu kultapainos pyrkii lepyttelemään faneja tuomalla pakettiin mukaan uutta lisäsisältöä ja tarjoamalla mahdollisuuden pelata alkuperäinen kampanja kokonaan uudesta kuvakulmasta.
Gold-painoksen tai Winter’s-laajennuksen ostajille avautuu mahdollisuus käydä läpi koko alkuperäinen kampanja kolmannen persoonan kuvakulmasta. Muutos ei ole ihan pieni, sillä esimerkiksi päähenkilönä toimivan Ethanin ulkomuotoa on pyritty pitämään hämärän peitossa aina tähän päivään saakka. Täten alusta saakka vapaasti näkökentässä pyörivä hahmomalli vesittää osan hahmon salaperäisyydestä. Kuvakulman vaihdos tuo mukanaan luonnollisesti myös ohjaukseen liittyviä muutoksia. Ilokseni voinkin todeta, että toiminta on aivan yhtä sulavaa myös hahmon olan yli tarkasteltuna. Itäeurooppalaiset kylämaisemat, toimintapainotus ja kolmannen persoonan kuvakulma saa Villagen tuntumaan lopulta sarjan legendaarisen neljännen osan suoralta jatko-osalta. Uudistus ei ole täysin transformatiivinen, mutta kuitenkin sen verran tuntuva, että uuden läpipeluukerran aloittaa mielellään.
Kultapainoksen myötä päivänvalon näkee myös tarinallinen lisäsisältöpaketti Shadows of Rose. Noin kolmen tunnin mittainen itsenäinen seikkailu eroaa pääkampanjasta melkoisesti, sillä se keskittyy lähes täysin erilaisiin pulmiin ja pakenemiseen. Tarina koetaan kampanjasta tutun, nyt jo teiniksi kasvaneen Rosen silmin. Itsestään epävarma, valkoista mönjää stressitilanteessa hikoileva teinityttö on kieltämättä omaperäinen ratkaisu protagonistin rooliin. Rose ei ole varsinaisesti isänsä Ethanin tavoin pakon edessä toimintatähdeksi muuntuva sankari, vaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti hauras nuori nainen. Rosen on ison osan ajasta syytä lähinnä pinkoa pakoon aseellisen puolustautumisen sijaan. Shadows of Rosea ei ole päätarinasta poiketen mahdollista pelata ensimmäisen persoonan kuvakulmasta. Lisäseikkailu on suurimman osan ajasta oikein passelia tavaraa, mutta touhu alkaa rasittaa etenkin loppupuolella pienimmänkin virheen koituessa kohtaloksi. Lyhyehkön kestonsa ansiosta äkkikuolemat eivät kuitenkaan onnistu pilaamaan koko seikkailua. Lisämaininnan lisäri ansaitsee visuaalisesta annistaan, joka on ehdottomasti koko teoksen näyttävintä materiaalia.
Myös Villagen erinomainen Mercenaries-pelimuoto saa hieman lisää lihaa luidensa ympärille. Alunperin ainoastaan Ethanilla vaatteissa pelattavissa ollut muoto saa kolme uutta ohjastettavaa hahmoa. Klassinen alfa-karju Chris Redfield on auki heti kättelyssä. Herra Wintersiin verrattuna huomattavasti raskaammin aseistettu veikkonen muuntaa moodin puhtaaksi voimafantasiaksi. Harmillisesti matkan varrelle ei kuitenkaan osu yhtään kivenlohkaretta, jonka kimppuun käydä nyrkein. Fanit kuitenkin varmasti arvostavat hahmon mukanaoloa ja toteutusta.
Tarpeeksi S-luokan arvosanoja palkkiometsästyskentistä keräämällä aukeavat pelattaviksi myös kampanjasta tutut vastustajat Lady Dimitrescu sekä Karl Heisenberg. Molemmat pahishahmoista keskittyvät mättämään lykantrooppeja ja muita mörköjä lähitaisteluasein, mutta löytyypä taskuista muutamia etähyökkäyksiäkin. Uhkeapovisen Lady D:n ohjastaminen on toki astetta mutkikkaampaa hahmon massiivisen koon huomioon ottaen. Useasti vampyyridaamilla pelatessaan joutuu käytännössä konttaamaan, jotta karttojen käytävillä edes pystyy etenemään.
Mercenaries-moodin uudistukset ovat kiva lisäys, joskin laajennuksen mukana olisi ollut ihan mukava saada myös muutamia uusia karttoja. Uudet hahmot jaksavat viihdyttää hetken, mutta pisteiden perässä karttoja jo hampaat veressä grindanneet tuskin palaavat ensikokeilujen jälkeen enää pelimuodon pariin.
Villagen kylkiäisenä alunperin myyty Resident Evil Re:Verse saatiin uuden painoksen myötä vihdoin julkaisukuntoon. Kyseessä on pelaajien välisiin tappomatseihin keskittyvä ankeahko kolmannen persoonan moninpeli. Teknisiltä osa-alueiltaan paketti toimii ihan kivasti ja sarjakuvia mukaileva graafinen ilme on passelia kamaa. Valitettavasti kokemus itsessään on kuin sanakirjamääritelmä termille keskinkertainen. Koko julkaisu tuntuu enemmän männä vuosien yksinpeliseikkailuihin väkisin liimatulta, vasemmalla kädellä työstetyltä moninpelimoodilta kuin omalta teokseltaan. Muutaman matsin jälkeen on pitkälti nähnyt kaiken mitä kokemuksella on tarjottavana. Re:Verse saakin mitä todennäköisimmin kunnian liittyä Resident Evil -sarjan lukuisien moninpeliräpellysten joukkoon unohdettujen pelien kaatopaikalla.
Muutaman kympin hintainen sisältöpaketti on nippa nappa hintansa väärti. Erinomaisen alkuperäisteoksen kylkeen hieman kilkettä lisäävä ja lyhyen jatkokampanjan tarjoava kokoelma maistunee sarjan faneille kuitenkin mainiosti. Peliä ennestään pelaamattomille alkuperäisjulkaisun korvaava kultapainos puolestaan pitää huolen siitä, että lisät kuuluvat jo ennestään uhkeaan kokonaisuuteen alusta lähtien.
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
*** / *****
Erinomaisen kauhutoimintaseikkailun kaikki lisäsisältöpaketit yhteenkokoava painos tarjoaa jonkin verran uutta ja hieman vanhaa uusissa kuoseissa. Kyseessä on alhaisen hintansa ansiosta faneille kuitenkin suositeltava hankinta.
Jaana pakeni hyiseen järveen kaikista ikkunoista läpikuuluvaa Mariah Carey -rallatusta. Mutta pahainen rallatus seurasi häntä syvyyksiin…