Koko kylä kasvattaa – arvostelussa Resident Evil Village

Alkuperäisellä PlayStationilla ensimmäistä kertaa päivänvalonsa nähnyt saaga saa jatkoa sarjan kahdeksannen numeroidun osan myötä. Kovasta kilpailusta kauhugenren saralla huolimatta, on tämän kartanon ovi kuitenkin syytä avata jälleen kerran.

Resident Evil Villagella on edessään kova työ. Sarjan kaksi viimeisintä suurteosta olivat molemmat uusintoja vanhoista rakastetuista teoksista. Edellinen pääjuonta eteenpäin vienyt osa puolestaan uudisti menoa niin reippaasti, että erinomaisuudestaan huolimatta se keräsi myös soraääniä sarjan suurimmilta faneilta. Village poikkeaakin aiemmista osista siinä, että se on ensimmäistä kertaa sarjassaan täysin suora jatko-osa edeltäjälleen, Resident Evil 7: Biohazardille.

Tarina saa alkunsa noin kolme vuotta edellisen osan tapahtumien jälkeen. Ethan ja Mia ovat asettuneet asumaan Eurooppaan ja päättäneet perustaa perheen. Varsinaista perhearkea emme kuitenkaan pääse seuraamaan. Perinteinen lauantai-illan kynttiläillallinen keskeytyy yllättäen, kun sarjan vakivasvoihin kuuluva hahmo päättää omatoimisesti muuttaa nuorenparin suunnitelmia kohtalokkain seurauksin. Täten jo alusta alkaen täydelle korkkiruuville kiertyvät juonikuviot jättävät sarjan pidempiaikaisemmankin fanin pohtimaan tuttujen hahmojen motiiveja äimistyneenä.

Jo sarjan seitsemännestä osasta tuttu Ethan ei ole Chris Redfieldin kaltainen alfauros tai edes Leon Kennedymäinen moderni toimintasankari. Ase kyllä pysyy kädessä, mutta esimerkiksi kivenlohkareiden hakkaaminen pirstaleiksi pelkkien nyrkkien voimalla ei kuulu miehen kykypalettiin. Edellisellä kerralla lähinnä pelaajan avatarina ja tyhjänä templaattina toiminut herra Winters saa Villagen myötä reippaasti lihaa luittensa ympärille. Ethan ei myöskään enää tunnu kompuroivan satunnaisesti sekoilun keskelle ja seuraavan lähinnä vierestä tärkeitä juonenkäänteitä, vaan on tällä kertaa ihan aidosti kaiken keskiössä tärkeänä toimijana. Vanhemmuutta ja erityisesti isyyttä käsittelevät teemat tarinassa ovat omiaan nostamaan niin pelin päähenkilön kuin ison osan antagonisteistakin sarjan muistettavimpien hahmojen joukkoon.

Alun perin nimenomaan zombeistaan tunnettu sarja on tehnyt pesäeroa käveleviin epäkuolleisiin jo vuosikausien ajan. Neljännestä osasta eteenpäin vihollisina on toiminut mitä omituisin katras erinäisiä olentoja, joista useat ovat pohjautuneet tavalla tai toisella hyönteisiin. Epäkuolleet tekevät Villagen myötä paluun, mutta eivät kuitenkaan George A. Romeron luomien olentojen muodossa. Tällä kertaa sukelletaan kauemmas kauhun historiaan. Edellisosa oli selvä tribuutti 70-lukulaisille Texasin moottorisarhamurhien kaltaisille amerikkalaisille indie-kauhuelokuville. Village jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä, mutta tällä kertaa ei tyydytä kumartamaan vain yhden genren suuntaan vaan kunnioitetaan kokonaista aikakautta. Seikkailun aikana seuraan osuukin variaatioita jos jonkinmoisista Hollywoodin kultakausien kuuluisimmista hirviöistä. Ratkaisu on toimiva ja uudenlaiset näkemykset eri olennoista ovat kauhufanille kertakaikkisen hykkerryttävää koettavaa.

Capcomin alunperin juuri Resident Evil -sarjaa varten kehittämä RE Engine on todistanut tehonsa vuosien varrella tarjoamalla avujaan muun muassa Monster Hunter– ja Devil May Cry -sarjojen käyttöön. Paluu kotitalliin ja erityisesti kauhukarkeloiden pariin nostaa moottorin tehot framille ennennäkemättömällä tavalla. Nykyiselle konsolisukupolvelle ominaisesti Village pyörii 4K-kuvanlaadulla sekä säteenseurannalla varustettuna erinomaisesti. Kokonaisuutta on mahdoton kuvailla miksikään muuksi kuin sulavaksi, vaikkei 60 kuvan sekuntitahtiin aina aivan ylletäkään. Valokuvamallinnukseen pohjautuva grafiikka puolestaan alkaa tämän teoksen kohdalla lähennellä sellaisia realismin tasoja, että huomasin välillä hieraisevani silmiäni epäuskoisena. Ajoittain vastaan osuu rumempia tekstuureja ja heikommin mallinnettuja esineitä, mutta kokonaisuutena visuaalista antia on vaikea kuvailla miksikään muuksi kuin silmiä hiveleväksi.

Resident Evil Village osoittaa, että seitsemännen osan mielipiteitä jakaneet mutta onnistuneet uudistukset eivät olleet vain kertaluontoinen onnenpotku. Samasta pakasta riittää selvästi kortteja jaettavaksi useampaankin peliin. Pelimekaanisesti edeltäjän heikkouksia on hiottu muun muassa paremman ammuntatuntuman myötä ja tarinallisesti skaalaa on kasvatettu onnistuneesti. Toisin kuin loppupuolta kohden hieman kompuroinut edeltäjänsä, jaksaa Village hölkätä koko matkan maaliin saakka samalla tarmolla. Piirun päälle kymmentuntisen kestonsa matkalle ei varsinaisesti osu yhtäkään heikompaa osioita, vaan kokonaisuus on harvinaisen tasapainoisesti suunniteltu.

Resident Evil Village on helppo julistaa kuuluvan kuluneen vuoden aikana julkaistujen pelien kärkikastiin. Kauhufanaatikkona on vaikea uskoa, että loppuvuoden aikanakaan pistettäisiin paremmaksi. Village on visuaalisesti hämmästyttävä, tarinallisesti kierolla tavalla yllättävä ja pelattavuudeltaan kertakaikkisen nautittava teos. Ethanin seikkailut kirkonkylällä nostetaan todennäköisesti ansaitusti oman sarjansa ja miksei koko genrensä kärkiteosten joukkoon.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu), Stadia, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (kielenkäyttö, väkivalta)

Vapun jälkeinen krapula-aamu oli tänä vuonna poikkeuksellisen raskas.