Nintendo iski muutama vuosi sitten melkoiseen kultasuoneen Pokemon-peleillään. Viimeisten vuosien aikana myydyimpien pelien kärki on ollut varsin yksitoikkoista luettavaa eikä Nintendolla ole aikomustakaan antaa tilanteen muuttua mihinkään suuntaan. Pari kuukautta sitten kauppoihin saapui Goldin ja Silverin seuraksi Pokemon Crystal ja nyt hyllyiltä löytyy myös taskuhirviöiden välisiin kaksintaisteluihin keskittynyt Pokemon Stadium 2. Peli on pakattu täyteen erilaisia liigoja, kilpailuita ja Pokemon-tietoutta, mutta pelikokemuksena se hieman tyhjäksi ja kuivan puoleiseksi. Pokemonien vuoropohjainen taistelusysteemi ei nimittäin jaksa komeista 3d-grafiikoistaan huolimatta kiinnostaa kovin kauaa eikä pelillä loppujen lopuksi ole mitään muuta tarjottavaa.
Pokemon Stadium 2 rakentuu siis täysin Game Boyn Pokemon-seikkailuista tutun taistelujärjestelmän pohjalle. Tavallisessa ottelussa vastakkain asettuu kaksi Pokemon-kouluttajaa, joista molemmilla on käytössään oma kuuden taskuhirviön kaartinsa. Näistä kumpikin kouluttaja valitsee kolme otusta ottamaan mittaa vastapuolen Pokemoneista. Avainasemassa valintoja tehtäessä ovat kunkin otuksen hyökkäykset, vahvuudet ja heikkoudet. Nämä vaikuttavat kamppailun kulkuun niin paljon, että usein ottelut voitetaan tai hävitään epäonnistuneiden valintojen vuoksi jo ennen kuin ne ovat varsinaisesti alkaneetkaan.
Itse ottelun alkaessa kumpikin kouluttaja lähettää ensimmäisen Pokemoninsa taistelukentälle. Kun vastustajan ensimmäinen valinta on selvinnyt, on aika päättää, kuinka siitä päästään mahdollisimman tehokkaasti eroon. Jokaisella Pokemonilla on käytössään neljä erilaista hyökkäystä, joista kouluttajan on valittava tilanteeseen parhaiten sopiva vaihtoehto. Valintaan vaikuttavat etenkin molempien Pokemonien ja hyökkäysten tyypit. Erilaisia tyyppejä pelistä löytyy täydet 17 kappaletta, joten jollei Pokemon-trivia ole hanskassa, niiden opetteluun on syytä varata aikaa. Oikeastaan kaikki hyökkäykset ovat erittäin tehokkaita tietyntyyppisiä Pokemoneja vastaan ja lähes käyttökelvottomia jotakin toista tyyppiä vastaan. Esimerkiksi tuli-hyökkäykset ovat poikkeuksellisen tehokkaita ruoho-Pokemoneja vastaan, mutta eivät juurikaan vaikuta vesi-olentoihin.
Yleensä ensimmäiset Pokemonit ottavat mittaa toisistaan, kunnes jompi kumpi tuupertuu ja sen tilalle astuu uusi yrittäjä. Erittäin epäedullisessa tilanteessa oman taistelijan vaihtaminen saattaa kuitenkin olla tarpeen jo ennen kuin se heittää pyyhkeen kehään. Tällöin on tosin parempi tietää, mitä on tekemässä, tai taistelijan vaihtamisesta voi olla yhtä paljon haittaa kuin hyötyäkin. Vastustaja nimittäin pääsee hyökkäämään kerran uuden Pokemonin kimppuun ennen kuin se pystyy reagoimaan tilanteeseen mitenkään. Joka tapauksessa ottelun voittajaksi selviää se, joka onnistuu ensimmäiseksi toimittamaan vastustajan kaikki kolme Pokemonia pois pelistä.
Tällaiseen muotoon puristettuna taistelusysteemi on yllättävän taktinen. Se vaatii erilaisten Pokemonien ominaisuuksien ja vahvuuksien tarkkaa tuntemusta ja hyödyntämistä, joten pienten taskuhirviöiden tunteminen ennalta on lähes välttämätöntä. Peli tosin sisältää hyvin kattavat tietopankit ja opetusohjelmat, joiden avulla kärsivällisimmät voivat halutessaan päästä sisälle Pokemon-villitykseen. Game Boyn seikkailupelit olisivat tosin paljon mielenkiintoisempi portti viime vuosien suurimpaan pelivillitykseen, sillä Pokemon Stadium 2 alkaa pidemmän päälle maistua pahasti puulta.
Taktisuudestaan huolimatta taistelusysteemi ei nimittäin ole erityisen monipuolinen. Oman osansa peli-ilosta syö myös se, että ohjaimen varressa huhkivalla pelaajalla on loppujen lopuksi suhteellisen vähän tekemistä. Jokaisen Pokemonille annetun käskyn jälkeen seuraa pitkä animaatiovaihe, jonka aikana pelaaja voi vain pyöritellä peukaloitaan ja seurata tilanteen kehittymistä. Vaikka tämä onkin sinänsä mielenkiintoista, itse huomasin varsin pian kalastelevani ohjainta lattialta aina kun oma vuoro jälleen koitti. Pelin animaatiot kestävät siis aivan liian kauan verrattuna siihen, kuinka paljon pelaaja pääsee osallistumaan ruudun tapahtumiin. Pokemon Stadium 2 maistuukin lähinnä lyhyinä kerta-annoksina, sillä pidempien pelisessioiden aikana sen seuraksi alkaa armotta kaipaamaan jotakin muutakin tekemistä.
Erilaisia kilpailuita pakettiin on kehitetty kunnioitettavan kokoinen valikoima. Tarjolla on lyhyitä pikapelejä, kahden pelaajan koitoksia ja runsaasti erilaisia cup-muotoisia kilpailuita. Yksikään pelimuoto ei kuitenkaan eroa muista erityisen merkittävästi, joten ainoaksi vaihtelun lähteeksi jäävät erilaiset minipelit, joita pakettiin on ahdettu kokonaiset kaksitoista kappaletta. Monet näistä jäävät valitettavasti vain pari kokeilukertaa kestäväksi huviksi, mutta on mukaan sentään päässyt jokunen oikeasti hauska pelimoodikin. Muuten tylsähköksi jäävää pelikokemusta nekään eivät kuitenkaan onnistu pelastamaan.
Graafisesti Pokemon Stadium 2 jää edeltäjänsä tapaan varsin keskinkertaiseksi esitykseksi. Kolmiulotteiset Pokemonit ovat ihan mukavaa katsottavaa, mutta muuta nähtävää pelistä ei sitten juuri löydykään. Taisteluareenoista ainoastaan muutamat Gym Leader Castlen tasot onnistuvat herättämään minkäänlaista mielenkiintoa. Pokemonien erikoishyökkäysten efektit on sentään toteutettu mukavan näyttävästi ja pikku otusten animaatiossa on jonkin verran potkua. Etenkin saamistaan iskuista toipuvat ja päätään puistelevat Pokemonit ovat juuri sopivan söpöä nähtävää. Karkeista tekstuureista taitaa tosin olla pakko valittaa, sen verran pahasti ne paikoitellen pistävät silmään.
Kokonaisuutena Pokemon Stadium 2 on teknisesti hyvin koottu pelipaketti. Siitä löytyy monipuolinen valikoima erilaisia taisteluareenoita, kiitettävä määrä Pokemon-triviaa ja tietysti kaikki Game Boy -peleissä ilmestyneet taskuhirviöt. Vuoropohjaisten taisteluiden ympärillä pyörivä peli-idea on kuitenkin pidemmän päälle sen verran puuduttava, että kovin onnistuneena elämyksenä Pokemon Stadium 2:sta ei voi pitää. Innokkaimmat Pokemon-fanit voivat siirtää omat lemmikkinsä peliin TransferPakin avulla ja heille paketista onkin luultavasti eniten iloa. Muiden kannattaa etsiä päivittäinen Pokemon-annoksensa mieluummin tuoreimmasta Game Boy -pelistä.
Tukee Transfer Pakia
