Conan Exiles -selviytymispeli julkaistiin reilu vuosi takaperin, ja vaikka teoksen potentiaali oli jo tuolloin nähtävissä, pelikokemusta syövien verkko-ongelmien kanssa taistelu oli liikaa kärsivällisemmällekin barbaarisoturille. Taistelut sarjakuviksi muuttanut nykivä ruudunpäivitys ja vaivalla rakennettujen varusteiden sekä rakennusten katoaminen muihin ulottuvuuksiin sai toivomaan pelinkehittäjille pikaista tapaamista Yogin seurakunnan kanssa. Pelin armottomassa maailmassa seikkaileminen oli kuitenkin hyvinä hetkinä niin maittavaa, että unelma paluusta Kimmerian aroille jäi polttelemaan mielen sopukoihin. Nyt vuotta ja lukuisia päivityksiä myöhemmin aika tuntuu viimein kypsältä paluuta varten. Varsinkin kun vielä teoksen PS Plus -kampanjaan lisääminen sai nipun kavereita matkalle mukaan. Samalla pääsi kokeilemaan sitä, miten homma toimii kokonaan omassa hallussa olevalla serverillä.
Haistan tekijänoikeuskiistan.
Herään seuralaiseni kanssa aavikon porottavaan kuumuuteen. Kimmerialainen barbaari on juuri vapauttanut meidät molemmat ristiltä roikkumasta. Vapauttaja virkkoi jotakin, mutta huutavan nälän ja jomottavan janon takia asia jäi epäselväksi. Päätämme kohtalokumppanini kanssa suunnata kohti horisontissa siintävää keidasta ja sieltä oletettavasti löytyvää vesilähdettä. Hetken vaelluksen jälkeen saavumme alueelle. Keitaan sijaan kohtaammekin joen varressa olevan trooppisen metsikön. Alueella piilee kuitenkin heti havaittavissa oleva vaara: rantaviivalta paistaa yön pimeyttä vasten leiritulen loimotus. Emme siis ole suinkaan yksin.
Parrakas seuralaiseni päättää, että on parempi jakaa työtaakka kahtia. Päädyn itse keräilemään kiviä alkeellisilla käsintehdyillä työkaluillani. Hetken uurastuksen jälkeen saamme rannan läheisyydessä olevalle kukkulalle perustettua pienen majan. Rakennuksen sisälle saamme kasattua perustarpeet, työkalupöydät, pienen varaston ja nukkumapaikat. Tilaa on vähän, mutta uuden asutuksen onkin tarkoitus toimia vain välietappina ennen suurta kansainvaellusta. Horisontissa näkyy merkkejä siitä, että seuraamme on liittymässä muitakin hylkiöitä.
Muistikuvat koukuttavasta kokemuksesta osoittautuivat oikeiksi, sillä huomasin iltojen venyvän rakennellessa hyvässä seurassa pitkälle aamun puolelle. Tämän pelin parissa termi “lopetan ihan juuri” kääntyy toistuvasti muotoon “lopetan ihan juuri, kunhan olen louhinut tunnin verran raaka-aineita ja laittanut teräsesineet sekä tiilet yöksi valmistumaan temppelin uuden länsisiiven rakentamista varten.” Oman temppelin tai linnoituksen rakentaminen saa myös oman mielikuvituksen laukkaamaan, joten varsinkin hyvässä kaveriporukassa yhteisellä palvelimella seikkaillessa pelin olemattoman juonen jättämät aukot täyttyvät kuin itsestään. Pieni Conanin maailman taustojen tunteminen helpottaa asiaa, enkä kokenut toimintaa ohjaavan juonen puuttumista missään kohdassa ongelmalliseksi. Hyvää vastapainoa rakentelulle tarjoavat porukalla tehdyt ryöstöretket lähiseudun kyliin tai eeppiset luolaseikkailut muinaisten petojen surmaamisen merkeissä.
Paikallinen lestinheittäjä lempipuuhissaan.
Seuraamme on viime päivien aikana liittynyt useita uusia jäseniä. Alkuperäisen matkakumppanini kanssa välit ovat alkaneet tulehtua. Viimeaikoina on käynyt hyvin selväksi, että salaperäisen toverini intressit eivät suinkaan ole niin hyväntahtoiset kuin alun perin olisi voinut kuvitella. Ilmeisesti hänellä on aikomuksenaan perustaa hylkiölaaksoon oma uskontokuntansa. Asutuksemme lähiympäristöön onkin alkanut ilmestyä kivisiä ristinmerkkejä mitä erikoisimpiin paikkoihin.
Rakennusaineista tuntuu jokilaaksossa olevan aina pulaa. Olemme pienistä riidoista huolimatta päättäneet aloittaa muuton tarunhohtoisen pohjoisen järvimaisemiin. Jokilaaksosta kun ei löydy edes rautamineraalia louhittavaksi. Pakkaamme perustyökalut, nukkumataljat ja jonkin verran ruokaa mukaamme lähteäksemme matkaan. Reittimme kulkee pitkin joen vartta kohti pohjoista ja suuren savannin läpi. Riskit ovat suuret, mutta määränpäässä odottava resurssien rikkaus on toivon mukaan kaiken sen arvoista.
Kimmerialainen elämäntyyli Conan Exilesin maailmassa rytmittyy nopeasti tiettyjen rutiinien ympärille, joissa käydään läpi elämän perustarpeet oman barbaarin hyvinvoinnista erilaisten rakennustarpeiden keräämiseen. Ruokavarastojen täyttäminen on normaali tapa aloittaa pelisessio, teki sen sitten tyhjentämällä katiskat tai nylkemällä naapurikylän piktit, sillä näin huolehditaan sekä sankarin nälkätilasta että elinvoimasta. Sen jälkeen alkaakin rakennushommiin keskittyvä suurin aikasyöppö eli raaka-aineiden – kuten kiven, puun ja metallin – louhiminen ympäristöstä. Raaka-aineita tarvitaan niin rakennuspalikoiden kuin varusteiden tuotantoon, joten savotta on käytännössä loputon. Hahmon kehittyessä aukeaa pelaajalle mahdollisuus rakentaa entistä parempia esineitä, joiden vaatimien raaka-aineiden hankinta on aina vain hankalampaa.
Derketon seksikulttilaisten kutsuista on kohtuuttoman vaikea kieltäytyä.
Tuotantokoneiston täyteen tehoon tarvitaan tietenkin orjia, joita saa kaappaamalla kylien asukkaita ja murtamalla näiden tahdon “tuskan pyörässä”. Jokaisella potentiaalisella palvelusväen edustajalla on oma erikoistaitonsa kokista seppään. Kyvyt jakautuvat vielä viiteen eri taso-luokkaan hahmon taitavuuden mukaan. Laatutietoinen rekrytoija käyttää paljon aikaa maailman tutkimiseen ja niiden parhaiden tekijöiden etsimiseen. Orjat nopeuttavat tuotantoprosessia kykyjensä mukaisesti, minkä lisäksi heistä on korvaamatonta apua tavaroiden kantamisessa, sillä kantotilan puute on jokaisen kiveä ja puuta hamstraavan rakennusmestarin ikuisuusongelma.
Viikkojen uurastuksen ja äärimmäisen verisen vaelluksen jälkeen olemme viimein saaneet perustettua pohjoisen idyllisen järven rannalle uuden asutuksen. Alue kantakoon vastaisuudessa nimeä Eden II. Lähimaastosta voi louhia kymmeniä kiloja rautamalmia jalostettavaksi, ruokaa saa metsästämällä enemmän kuin tarpeeksi ja rakennusmateriaalejakin piisaa vaikka isomman kylän tarpeisiin. Tila on kuitenkin kortilla.
Järven rannalle on viime päivinä ilmestynyt myös epätoivottuja asukkaita. Lähistön salaperäisessä mökissä asustaa viinaa ja muita päihteitä iloisesti keittelevä mies, jonka todelliset tarkoitusperät ovat vielä toistaiseksi täysin hämärän peitossa. Läheiseltä kukkulalta paljastuu vähintään Pohjanmaan kokoiset perustukset, joiden alkuperästä kukaan ei ole täysin varma. Kylän keskelle on alkanut nousta pelottavalla vauhdilla massiivinen kivitorni, jonka lämmitysjärjestelmä alkaa hiljalleen uhata koko lähiympäristön ekosysteemiä. Olen päättänyt lähteä omille teilleni. Viime päivät olenkin salaa pakannut tarpeita sekä arvometalleja valmiiksi lähtöä varten. Tänä yönä se tapahtuu.
Paikalliset häiriötekijät.
Conan Exilen jälkikatsaus jatkuu täällä.