”Conan, mikä on parasta elämässä?”
”Kivien murskaaminen, oman kompostin rakentaminen ja bugien riivaamien pelaajien valituksen kuunteleminen.”
Conan Exiles on norjalaisen pelinkehittäjä Funcomin toinen yritys valloittaa kirjailija Robert E. Howardin luoma Conan Barbaarin maailma. Tällä kertaa massiivimoninpeleistään tunnettu studio lähestyy aihetta puhtaan selviytymistaistelun kautta, ja lopputulos vaikuttaakin lajityypin peliksi varsin helposti lähestyttävältä teokselta. Erämaan valloittamisessa on puolensa, mutta onko täysin juonettomassa seikkailussa riittävästi sisältöä pitämään mielenkiintoa yllä satunnaista pelailua pidempään?
Conan Exiles on silkkaa selviytymistaistelua ensi metreiltä lähtien pelaajan luoman kuolemaantuomitun hahmon roikkuessa ristillä keskellä aavikkoa. Kaikeksi onneksi paikalle saapuu itse Conan Barbaari, joka vapauttaa sankarin tarjoten tälle mahdollisuuden korppikotkan lounaaksi joutumista parempaan kohtaloon. Alastoman sankarin ympärillä aukeaa kuolettavia vaaroja täynnä oleva valtavan kokoinen erämaa, jonka herraksi olisi päästävä ennen kuin kuolema korjaa. Selviytymiseen tarvitaan vettä, ruokaa, vaatteita, aseita sekä suojapaikka näin alkuunsa. Tarvehierarkian tasojen täyttyessä on mahdollista siirtyä kehittyneempiin hyödykkeisiin ja jopa oman orjatyövoimalla täytetyn linnan rakentamiseen. Oman hahmon kyvyt ja rakennustaidot kehittyvät tekemällä asioita ja jatkuva kehitys, sekä sitä myöten mahdollisuus parempiin varusteisiin pitää pelikokemuksen koko ajan kiinnostavana.
Oman sankarin ulkonäön sekä anatomian muokkaamiseen on riittävästi vaihtoehtoja aina jo ensimmäisen demon aikana paljon huomiota saaneesta sukuelimien koon määrittämisestä lähtien. Iso osa Conan-tarustoon kuuluvista ihmisroduista on edustettuna, ja tällä kertaa myös hahmon uskontokunta on merkittävässä roolissa. Ateistit valitsevat luonnollisesti palvonnan kohteekseen Cromin, joka vaikuttaa lastensa keskuudessa lähinnä ajatuksen tasolla. Muille jumalille on mahdollista rakentaa omat temppelinsä, joissa suorittaa esimerkiksi uhrimenoja. Uskonasioihin kunnolla omistautuneet pystyvät myös manaamaan esille oman jumalansa maanpäällisen ilmentymän kylvämään tuhoa lähialueen vääräuskoisten keskuuteen.
Conan Exilesin hylkiöiden temmellyskenttänä toimiva erämaa on valtavan kokoinen peliympäristö täynnä pieniä ja rakkaudella tehtyä yksityiskohtia. Vapaasti tutkittavat ympäristöt vaihtelevat polttavasta aavikosta hyytävään pohjolaan sekä vehreään viidakkoon. Erämaa on myös täynnä susia, krokotiileja, tiikereitä ja muita pelaajan terveydelle vaarallisia lihansyöjiä, joten hahmon varustaminen sekä riittävän suojaavan asumuksen rakentaminen ovat aloittelevan selviytyjän prioriteeteissa korkealla. Oman asumuksen onkin syytä olla kunnossa armottoman hiekkamyrskyn alkaessa. Ympäristö tarjoaa paljon mahdollisuuksia luovalle pelaajalle ja ilokseni huomasin, että esimerkiksi norsuja ja muita villieläimiä vilisevän savannin puhdistaminen sujui heikommallakin hahmolla näppärästi houkuttelemalla pienen matkan päässä polskineen jättikrokotiilin hoitamaan verikekkerit puolestani. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta koko villi ympäristö elikoista äärimmäisin säätiloihin on keskittynyt tappamaan pelaajahahmon, mutta arvostan kyllä peliä, joka tarjoaa tällaisia mahdollisuuksia soveltamiseen ympäristön kustannuksella.
Täysin juoneton Conan Exiles antaa pelaajan hyvin pitkälti määrätä itse minkälaisen pelikokemuksen haluaa. Halutessaan erämaassa voi seikkailla täysin privaatisti omalla serverillä yksin tai kutsumiensa kaverien seurassa. Tällöin pelimaailman viholliset hyökkäävät lähtökohtaisesti vain heidän reviirilleen tulevien pelaajien kimppuun, joten oman linnoituksen kasaamiseen voi keskittyä suhteellisen rauhassa. Yksinpelissä on toki lisänä myös mekaniikka, joka seuraa pelaajan vaikutusvallan kehittymistä. Liian voimakkaaksi kasvaneen pelaajan linnoitus houkuttelee myös vihollisia ryöstöretkille.
Toinen vaihtoehto on pelata avoimella palvelimella joko kanssapelaajia tai ympäristön tekoälyvihollisia vastaan. Jokaisella serverillä on omat sääntönsä, mutta lähtökohtaisesti muita ihmispelaajia vastaan hyökkääminen on rajoitettu tiettyyn kellonaikaan vuorokaudessa. Kaikista kovimmat barbaarit toki liittyvät palvelimille, jossa kanssapelaajien kiusaamista ei ole rajoitettu mitenkään.
Valitettavasti Funcomin lukuisista päivityksistä huolimatta Conan Exiles on edelleen täynnä pelikokemuksen pilaavia teknisiä ongelmia. Murheet alkavat varsinkin taistelut mahdottomaksi tekevästä ja ainakin PlayStation 4:llä pahasti tökkivästä ruudunpäivityksestä. Useamman kymmenen tunnin pelirupeaman aikana tuli vastaan myös lukuisia kertoja sama järkytys, jossa pelaajan koko maallinen omaisuus katosi pelin hukatessa päähahmon kuolleen ruumiin, jolta tavarat pitäisi olla normitilanteessa vielä noudettavissa. Lisäksi Conan Exiles hukkasi muutamaan kertaan noin tunnin verran progressiota käynnistettäessä peliä uudestaan. Mikään ei ole hilpeämpää kuin menettää koko vaivalla haalittu omaisuus ruudunpäivityksen takia mahdottomassa taistelussa vain huomatakseen, että viimeisten parin tunnin aikana rakentamasi talo onkin pyyhkiytynyt kartalta.
Taistelusysteemi on ruudunpäivitysongelmiensa lisäksi muutenkin pelin ehdoton heikko lenkki, jossa ongelmia aiheuttavat niin vihollisten puutteellinen tekoäly kuin varsinkin isompien vihollisten kohdalla vastustajan sisään hukkuva kuvakulma. Esimerkiksi susilauma menettää mielenkiintonsa pelaajaan välittömästi, kun tämä tarrautuu lähimpään vuorenseinämään kiinni. Hitaan sekä konemaisen krokotiilin tappaminen on puolestaan naurettavan helppoa, kun vain pysyy poissa suun edestä. Positiivisena puolena taistelut ovat teemaan sopivasti ilahduttavan hurmeisia ja väkivallan lopputuloksena tanner on täynnä irtojäseniä sekä suolenpätkiä, jotka toki tunnollinen keräilijä korjaa talteen myöhempää käyttöä varten. Vihollisen nahat sekä luut ovat käypää tavaraa uusien käyttötavaroiden valmistuksessa, eikä hyvää lihaa kannata tietenkään haaskata riippumatta siitä, oliko se lähtöisin metsäkauriista vai naapurikylän kimmerialaisista.
Kuten jo todettua, Conan Exilesin pelimaailma on todella laaja ja kaunis, joten maisemiin ei pääse pidemmänkään session aikana kyllästymään. Myös hahmonkehitys sekä rakentaminen on toteutettu todella hyvin ja syvällisesti, minkä lisäksi pelissä saa aikaan todella näyttäviä rakennuksia sekä linnoituksia. Teos on parhaimmillaan hyvässä seurassa pelattuna, linnaa rakennellessa ja maailmaa fiilistellessä. Seikkailua säestää teemaan sopiva musiikkiraita, joka mukailee Basil Poledourisin säveltämiä Conan Barbaari -elokuvan teemoja turhankin läheltä.
Conan Exiles on hyvin ristiriitainen kokemus keskeneräisen toteutuksensa puolesta. Pelin upeaan ja valtavaan maailmaan on helppo uppoutua rakentelemaan linnoitustaan tuntikausiksi etenkin ystävien kanssa. Teoksen tekniset ongelmat valitettavasti tökkäävät kuitenkin tikaria kylkiluiden väliin niin usein, että ei tätä voi tässä vaiheessa täysin varauksetta suositella kuin lehmän hermot omaaville selviytymispelien ystäville. Kannattaa ehdottomasti odottaa ainakin muutaman päivityksen verran ennen Conanin brutaaliin maailmaan hyppäämistä.
Saatavilla: PC, PlayStation 4 (testattu), Xbox One
Ikäraja: 18 (PEGI)