Episodipohjaisten tarinaseikkailujen mestarina muisteltu Telltale Games julkaisi vuosikymmen takaperin hanakasti erilaisia teoksia, joista monille ikimuistoisimmat ovat The Walking Dead, A Wolf Among Us sekä Tales from the Borderlands. Näistä viimeisin erottui studion valikoimassa edukseen täysin lekkeriksi lyödyllä huumorillaan, joka ei erehtynyt ottamaan itseään missään vaiheessa vakavasti. Borderlands-räiskintöjen maailma oli omiaan vaikutteiden ammentamiseen, ja universumista tuntui piisaavan lisääkin kerrottavaa.
Telltalen taru päättyi taloudellisiin vaikeuksiin. Vaikka raunioista on kömpinyt esiin uusi tulokas, yhtiö on selvästi tarkempi uusissa projekteissaan. Tämän vuoksi soppaa hämmentää Borderlands-emosarjan luonut Gearbox, jonka New Tales from the Borderlands keittelee tutuista aineksista hiukan kädenlämpöisen keiton. Osittain asiaa selittää lopputekstien maininta, jossa pelin kerrotaan olleen pandemia-ajan etätyöprojekti.
New Tales from the Borderlands on tuttuun tapaan viiteen episodiin jaettu tarinavetoinen seikkailu, jossa kieli on poskessa ja juonikäänteet pullollaan vitsejä. Toisin kuin Telltalen aikana, tällä kertaa koko peli on onneksi pelattavissa kokonaisuudessaan heti julkaisupäivästä lähtien. Kun saavutuslistalla komeilee lähes jokainen Telltalen luomus, hyvästien jättäminen episodien odottelulle on kaikkea paitsi katkeraa. Nyt pelisessiot saa jaksotettua mainiosti selkeisiin ja sopivan mittaisiin rutistuksiin.
Teos keskittyy kolmen hyvin erilaisen sankarin muodostamaan koplaan. Anu on hermoromahduksen partaalla säntäilevä tutkija, Fran raivokohtauksia välttelevä jälkkärikahvilan pitäjä ja Octavio kansalaispalkalla sekä pienrötöksillä elävä älykääpiö. Äärimmäiset luonteenpiirteet on suunniteltu mittatilauksena erilaisille vitseille, joiden taso ailahtelee laidasta toiseen. Parhaimmillaan käänteet saavat aikaan röhönaurua, muutamaan otteeseen vaivaantuneisuus sai katsomaan ruudusta poispäin.
Kaskujen epätasaisuus on sääli, sillä ne kannattelevat koko peliä. Taustalla rullaa suurempi tarinakokonaisuus, mutta se on täysin päätön ja jopa pelin hetkittäin sivuuttama. Vaikka maailma pitäisi pelastaa, useampi tunti uhrataan sinänsä hauskassa telkkariohjelmassa. Lisäksi hahmot tuntuvat unohtavan luonteensa tämän tästä. Toisinaan vastuutonta hippielämäänsä katuva Octavio on taas minuutin päästä hölmöilevä tampio, joka on unohtanut kaikki puheensa. Pahimmillaan osaa vitseistä toistetaan useampaan otteeseen, vaikka ne eivät naurattaneet edes ensi-illassaan.
Käsikirjoittajat tuntuvat hyödyntäneen enemmän taiteellisia vapauksiaan kuin niinkään mahdollisuutta koherenttiin kokonaisuuteen. Sinänsä täysin levoton tunnelma sekä parhaimmillaan onnistuneet sivuhahmot pitävät otteessaan tukevasti. Silti Telltalesin poppoo tuntui kapitalisoineen mahdollisuutensa paremmin. Alkuperäinen Tales from the Borderlands veti mittarin yhteentoista unohtamatta tarinaa. Näin huikeat hetket seurasivat toisiaan ja pelisessioissa pysyi samaan aikaan tolkku sekä virnistys. New Tales from the Borderlandsissa vitsit ja juonit eivät vedä samaa köyttä.
Kuten episodipohjaisiin peleihin tutustuneet ovat ajan saatossa jo monesti huomanneet, pelillisyys on genren teoksissa tukevasti taka-alalla. New Tales from the Borderlands on lähinnä huumorijuna, joka puksuttaa raiteillaan eteenpäin. Pelaajan osuus kokonaisuudesta koskee lähinnä dialogivalintoja, reaktiotestejä sekä aktivointimielessä täysin tyhjänpäiväisiä minipelejä.
Pelaajan panoksen minimaalisuus kummastuttaa. Valittavia dialogiosuuksia on yllättävän vähän, minkä vuoksi New Tales from the Borderlands ei anna samanlaista immersiota valinnanvapaudesta kuin Telltalen teokset. Erilaiset vikkelyystestit takaavat ohjaimen pysyvän kourassa, joskin näistä saa onneksi varoituksen ennakkoon. Tämä oli ainakin itselle ihan mieluisa asetuslisä. Sen sijaan hölmöläisille suunnattujien minipelien kiinnostavuus karisee nopeasti. Niissä ei käytännössä voi epäonnistua ja haaste muodostuu esimerkiksi yhden napin rämpyttämisestä kymmenen kertaa.
Kisälli pysyy siis käsikirjoituksen, tarinan ja pelillisyyden osalta sorrettuna oravanpyöräläisenä, mutta tekniikkapuolella tilanne on toisin. Siinä missä Telltalen pelimoottori oli sanalla sanoen karmaisevan epävakaa, New Tales from the Borderlands toimii sulavasti alusta loppuun. Kymmentuntinen arvostelutaival sujui läpi ilman yhden yhtä yskähdystä. Tästä Gearboxin poppoo ansaitsee papukaijamerkin.
Kun tarina on viimein koluttu läpi, tekemistä on yhä tarjolla. Mukana on useampi erilainen lopetus sekä mahdollisuus kerätä Vaultlander-taistelufiguureja. Viimeksi mainittuja voi käyttää tarinan ohella myös erillisessä mätkintätilassa. Harmillisesti siitä saatava riemu kestää enintään testimatsin ajan, sillä kyseessä on reaktiotesteihin perustuva vuoropohjainen rämpytys. Kenties mahdollisuus pelata toista pelaajaa vastaan voisi tuoda lisäiloa, mutta nyt keskityin lähinnä soturipystien keräämiseen.
Kokonaisuutena New Tales from the Borderlands on viihdyttävä ja kepeä rutistus syysiltoihin, mutta täyttä potentiaaliaan se ei lunasta. Käsikirjoittajien sulkakyniltä olisi odottanut hiukan enemmän, sillä nyt monet osa-alueet ja kohtaukset jättävät puolivillaisen maun. Pelillisten elementtien miettiminen tarkemmin olisi voinut auttaa puutteiden paikkaamisessa. Tällaisenaan kymmentuntisen teoksen taputteli valmiiksi parissa illassa, mutta suurempia muistikuvia se ei valitettavasti jätä. Selvästi parempaan olisi ollut edellytyksiä.
Saatavilla: Nintendo Switch, PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
*** / *****
New Tales from the Borderlands heittää huulta kuin räppärit konsanaan, mutta käsikirjoitus sekä hahmokatras olisivat voineet tarjota pienellä lisämietinnällä runsaasti enemmän.
Kun kerran tänne asti pääsit niin luehan tästä putkeen PC-version arvostelu…
… tai tsekkaa tästä kolmas mielipide, alustana PlayStation 4!
Keskustelu takuuvuokran palauttamisesta sai vuokranantajan räjähtämään. Sinänsä sopivaa.