Matka Manalan ja Telltalen majoille – arvostelussa The Walking Dead: The Telltale Definitive Series

Telltalen konkurssi uhkasi jättää The Walking Deadin päätöskauden kesken, mutta onneksi vanhat tekijät saapuivat pelastamaan matkan huipennuksen. Kaatuneen studion muistoa kunnioitetaan vielä kokoelmapaketilla, joka niputtaa kaikki kaudet yksiin kansiin. Onko edesmenneen studion helmestä tepastelemaan zombien lailla?

Vuonna 2004 perustettu Telltale Games vei tarinavetoiset seikkailut täysin uudelle tasolle. Vaikka viime vuonna nurin menneen tiimin meriittilistalla on Batmanin, Guardians of the Galaxyn ja The Wolf Among Usin kaltaisia napakymppejä, studion merkittävimmäksi sarjaksi jäi eittämättä The Walking Dead. Vuonna 2012 debytoinut episodipohjainen sarja sai maaliskuussa viimein päätöksensä, ja nyt saagan lopetuksen kontolleen ottanut Skybound Games päätti vielä niputtaa kaikki kaudet yksiin kansiin.

The Walking Dead: The Telltale Definitive Series kattaa sarjan jokaisen episodin. Mukana on Clementineen keskittyneiden kolmen kauden ohella myös hitusen nuorukaisen matkaa sivuava The New Frontier sekä täysin irrallinen Michonne-sivuosa. Kun jaksoilla on pituutta tunnista pariin, saa kokoelmapaketin parissa kulumaan sujuvasti lähemmäs 40 tuntia.

Mikäli Telltalen tuotanto on jostain syystä mennyt aiemmin ohitse, kerrattakoon pelien luonne lyhyesti. The Walking Dead -teokset pohjautuvat enemmän valintoihin kuin varsinaiseen pelillisyyteen. Tarina porskuttaa eteenpäin vieden pelaajan keskusteluhetkiin, joissa saa valita lähestymistapansa. Julmassa maailmassa ei hyväsydämisyydelle ole sijaa, mutta onko uusien vihollisten tietoinen luominenkaan järin järkevää? Melko merkityksettömien höpöttelyhetkien lomaan mahtuu esimerkiksi ratkaisuja siitä, kumman hahmon pelastaa, joten valinnat tuntuvat todella tärkeiltä. Immersio tosin kärsii kummasti uusintakierroksella, jolloin erilaisilla valinnoilla koettu tarina tuntuu kaikesta huolimatta kovin tutulta.

Koska erityisesti Clementineen keskittyvät ykkös-, kakkos- ja päätöskausi pohjautuvat pelaajan matkan varrella tekemiin päätöksiin, kannattaa saaga kaluta kronologisessa järjestyksessä. Samalla näkee mainiosti Telltalen kehittymisen tarinavetoisten seikkailujen tekijänä. Saagan voi toki aloittaa vaikkapa päätöskaudesta, jolloin keskeisimmät valinnat ja pohjustukset tehdään sarjakuvamaisen kertauksen aikana.

Taival elävien kuolleiden maailmassa on kiinnostava matka myös jenkkistudion sisimpään. Siinä missä ykköskausi yskähtelee hetkittäin rytmityksen kanssa, myöhemmillä sesongeilla tahti on miellyttävämpi. Tosin erityisesti avausepisodien raakuus ja brutaalius onnistuvat yhä yllättämään. Vaikka olen pelannut kaudet läpi aikanaan julkaisutahdissa, tuntui paluu ensiaskeleille edelleen mainiolta. Vain erillinen Michonne-sivuosa erottuu heikompana pätkänä, ja sekin lähinnä irrallisuutensa vuoksi. Kolmiosainen minikausi tarjoaa onneksi omalla tavallaan erilaisen näkökulman.

Definitive Edition tarjoaa ehostetun ja parannellun kokemuksen. Erityisesti ykköskausi oli aikanaan PlayStation 3:lla levyltä pelattuna hetkittäin lähes pelikelvoton kokemus nykimisen takia, mutta onneksi tällä kertaa paketti rullaa kaikissa kohdin ongelmitta. Lisäksi Skybound Games on remasteroinut ympäristöt sekä parannellut ulkoasua, joten teos näyttää ja tuntuu paremmalta kuin koskaan. Visuaalisuutta ei ole kuitenkaan ryhdytty muokkaamaan liiaksi, vaan esimerkiksi valintaruudut muuttuvat kausien mukaan kuten aiemminkin.

Kokoelmapaketti ei tyydy pelkästään episodien niputtamiseen, vaan mukana on myös tyystin uutta sisältöä. Mikäli sarjan taustat kiinnostavat, Definitive Edition tarjoaa roiman kymmenen tunnin edestä tekijöiden kommentteja. Ja koska Telltalen teokset ovat perinteisesti olleet saavutuksia keräilevien mieleen, todettakoon kokoelman sisältävän tyystin uuden trophy-listan. Tällä kertaa yläkulmassa ei tosin kilise tämän tästä, vaan aina vasta episodin päätteeksi.

The Walking Dead: The Telltale Definitive Series on oivallinen niputus lähes vuosikymmenen mittaiselle taipaleelle. Tarinavetoisuus ei valintojen näennäisen merkityksellisyyden vuoksi onnistu enää hätkähdyttämään sarjan jo kokenutta aiempaan tapaan, mutta kaikesta huolimatta episodeja kahlaa läpi mielellään. Erityisesti päätöskautta pelatessa tuntee sisimmässään haikeutta. Vaikka Telltalen rahakirstu ammotti loppuhuipennuksen yhteydessä jo tyhjyyttään, ei kassavaje näy laadussa. Entistä monipuolisempi sesonki on mainio päätös hienolle matkalle.

Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)

”Myöntäkää, tuo takanani oleva avoin kaappi vie Narniaan!”