Gearbox Softwaren legendaarinen Borderlands-räiskintäsarja ei ole noussut suosioon erityisen hyvistä tarinoistaan. Pääsarjan sivuosana julkaistu alkuperäinen Tales from the Borderlands oli ensimmäinen teos, joka onnistui saamaan Pandoran omintakeisesta maailmasta irti jotain muutakin kuin pelkkää keskinkertaisilla vitseillä höystettyä kohellusta. Telltale Gamesille tyypilliseen tapaan interaktiivisen elokuvan muottiin sovitettu seikkailu oli hauska, maailmaansa syventävä ja ennen kaikkea hyvin kirjoitettu. Tekniikkansa osalta se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin sujuva kokonaisuus. Jatkuvat kaatuilut, ruudunpäivityksen tökkimiset ja muu epämääräinen köhiminen tekivät pelaamisesta ajoittain melkoista tuskaa. Lopulta kuitenkin narratiivinen anti oli niin vahvaa, että teos voidaan jo tätä nykyä lukea pienimuotoiseksi klassikoksi.
Kahdeksan vuotta alkuperäisen osan jälkeen julkaistu New Tales from the Borderlands valitettavasti kompuroi juuri niillä osa-alueilla millä edeltäjänsä onnistui. Tutkija Anun, katujen kasvatti Octavion ja jälkiruokapuljun omistaja Franin sekoilua pitäisi seurata noin kymmenen tunnin ajan. Päähenkilöissä olisi jonkin verran potentiaalia, joskin esimerkiksi kolmikosta melkeinpä eniten aikaa parrasvaloissa saava Anu tuntui lähes koko seikkailun keston ajan lähinnä rasittavalta neuroottisine maneereineen. Tarinan laitamilta paljastuu myös muutama sivuhahmo, joiden olisi toivonut saavan suuremmankin roolin matkan aikana. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, osa tämän paketin pienemmälle huomiolle jääneistä seikkailijoista nähdään varmasti seuraavissa pääsarjan peleissä isommissa rooleissa.
Siinä missä tarinan osalta mennään metsään rytisten, ovat konehenget kerrankin myötämielisiä. New Tales from the Borderlands on koko virallisen Borderlands-jatkumon näyttävimmän näköinen teos. Modernit graafiset tehosteet, upeasti liikekaappausta hyödyntäen toteutetut animaatiot ja entistä vakaammin pyörivä moottori takaavat sen, että kokemus on sujuva alusta loppuun saakka. Telltalen alkuperäisestä moottorista puhtaaseen Unreal Engine 5:een siirtyminen onkin ollut varsin järkevä veto kehittäjinä toimineen Gearbox Softwaren suunnalta. Rajamaiden uudet turinat onnistuu osin ylittämään graafisella annillaan jopa alkukesästä julkaistun Tiny Tina’s Wonderlandsin.
New Tales ei myöskään pelkästään näytä hyvältä, vaan se on myös harvinaisen vakaa. Edellisen osan kaltaisia jokaisen valinnan, kuvakulman vaihdon tai dialoginpätkän jälkeen seuranneita töksähdyksiä ei enää esiinny. Teos ei myöskään kaatunut kertaakaan koko kestonsa aikana eikä graafisia bugeja osunut vastaan käytännössä lainkaan. PC-puolella graafisia asetuksia ei pääse säätämään kovinkaan laajalti, eikä esimerkiksi tukea DLSS:n tai FSR:n kaltaisille tekoälyskaalaimille ole ollenkaan. Paketin tosin saa pyörimään asetukset kaakossa vähän vaatimattomammallakin kokoonpanolla sen verran reippailla ruudunpäivitysnopeuksilla, ettei moisia ominaisuuksia edes jää kaipaamaan. Ultrawide-tukea ei myöskään ole, joten leveään kuljetukseen tottuneet koneharrastajat joutuvat ihailemaan näyttöjensä sivuilla mustia sururaitoja koko keston ajan. Tuki lähes kaikille moderneille ohjaimille on mukana ja käytössä olevan kapulan näppäinkomennot piirtyvät ruudulle tutun varmasti pikapainallusten niin vaatiessa. Yleisesti ottaen PC-versio on kuitenkin muuten käytännössä identtinen konsolikäännösten kanssa.
Onnistuneet pelilliset elementit voisivat kannatella heppoista juonikokonaisuutta, mutta valitettavasti niidenkin osalta jäädään edeltäjästä jälkeen. Pääosa interaktiivisista elementeistä on pikaisia tilanteisiin reagoimisia nopeiden näppäinpainallusten kautta. Pikaisesti ruudulle ilmestyvien komentojen kanssa sählääminen ei kuitenkaa vaikuta tarinankuljetukseen usein millään tavoin. Kivana lisänä kuitenkin tulevista pikareaktiota vaativista osuuksista annetaan aina ensin varoitus ja jopa painalluksen tyyli kerrotaan etukäteen. Näin katsoja osataan valmistaa joko nakuttelemaan näppäinsarjoja tai sohimaan tattia tarvittaessa. Saavutettavuuden kannalta on myös hyvä, että käytännössä kaikki nopeita reaktioita tai näppäinsarjoja vaativat osiot voidaan kytkeä pois päältä. Ajoittain lääniä pääsee tutkimaan myös vapaammin eri hahmoilla, mutta nämä osiot ovat valitettavan harvassa. Vapaammin pelattavien osioiden pelillinen anti ei kuitenkaan päätä huimaa. Lähinnä tarkoituksena on tällöin etsiä piilotettuja keräilyesineitä ja rahaa, jolla voi hankkia kolmelle päähahmolle uusia asukokonaisuuksia.
Tekniikka toimii erinomaisesti ja osa pelihahmoista on ihan mielenkiintoisia. Hetkittäin tarina toimii ja ainakin yksi vitseistä sai aikaiseksi hymynkareen kivisillä kasvoillani. Valitettavasti kokonaisuus ei kuitenkaan kanna ja kymmenen tuntia näin onnettoman tarinan parissa on valitettavasti liikaa jopa kaikkein vannoutuneimmille holvinmetsästäjille. New Tales from the Borderlands ei valitettavasti tule olemaan edeltäjänsä tai sarjan muiden osien kaltainen kaiholla muisteltu klassikko.
Saatavilla: Nintendo Switch, PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
** / *****
Teknisiltä osiltaan erinomaisesti kasattu korttitalo romahtaa tarinallisten heikkouksien alla täysin. Huonosti kirjoitettu kohellus upottaa koko teoksen pienistä valonpilkahduksista huolimatta keskinkertaisuuden suohon.
Kun kerran tänne asti pääsit niin luehan tästä putkeen PS5-version arvostelu…
… tai tsekkaa tästä kolmas mielipide, alustana PlayStation 4!
”Et muuten ikinä arvaa tämän lörön lähdettä.”