Destruction Derby Arenas

PS2 tarvitsee kiihkeästi lisää nettipelejä laajakaista-adapterien myyntiä vauhdittamaan. Studio 33 on valinnut nettipelinsä aiheeksi romurallin. Huonomminkin voisi valita.

Destruction Derby Arenas kertoo itsestään kaiken jo ensimmäisen pelin aikana. Peli on kaikin puolin keskinkertainen, eikä herätä tuntemuksia suuntaan tai toiseen.

Peliä vaivaava mitäänsanomattomuus alkaa teknisestä toteutuksesta. Grafiikka ajaa asiansa ja rullaa nätisti, mutta on räikeää ja suttuista. PS2:lle löytyy paljon kauniimpiakin autopelejä. Äänitoteutus on yhtälailla perustasoa.

Teknisen toteutuksen vaisuus vaivaa myös ajotuntumaa. Harvan autopelin ohjaus on yhtä mitäänsanomatonta suorittamista. Erilaisten autojen luonne ei pääse kunnolla esiin tahmaisen yleistunteen alta. Näin siitä huolimatta, että kontrolleista löytyy käsijarrua ja ilokaasuturboa.

Pientä piristystä pelaamiseen tuo romurallin erikoinen säännöstö. Voittaja ratkaistaan pisteiden mukaan, ja pisteitä saa kanssakilpailijoiden runnomisesta. Siistillä ykköstilalle ajolla häviää varmasti. Voittajan auton tunnistaa yleensä puuttuvista ovista ja savuttavasta moottorista. Jos radalta löytyy hyppyreitä, voi lisäpisteitä tienata volteilla.

Destruction Derby Arenasin yksinpeli sopii lähinnä nettipelin harjoitteluun. Myöhemmin yksinpeliin palaa vain nettipelin autovalikoimaa täydentääkseen. Offline-pelimuodot ovat yksinkertaisesti liian tylsiä, vaikka vaikeustaso onkin kohdallaan.

Nettipelissä Destruction Derby Arenas näyttää parhaat puolensa. Tahallinen törmäily toisiin pelaajiin sopii nettipeliin hyvin. Muutama nettipelimuoto on epäonnistunut, mutta onneksi niitä ei juuri pelatakaan.

Pienellä rohkeudella ja mielikuvituksella Destruction Derby Arenas olisi voinut olla merkittävä peli, nyt se jää kammoksuttuun ”ihan kiva” -sarjaan.