Jo useita vuosia sitten tapahtuneesta julkistuksesta saakka innolla odotettua Biomutantia on povattu alusta saakka potentiaaliseksi yllättäjäksi. Veikkaukset osoitettiinkin todeksi jo kättelyssä, ja kokonaisuutta on helppo kutsua erinomaiseksi paketiksi. Tiltin oma Samukin antoi siunauksensa pelin PC-versiolle jo tovi sitten. Pääasiallisesta loistostaan huolimatta konsoliversion myötä taivaalle on kerääntynyt myös tummia pilviä.
Pienehkön studion liian suuri kunnianhimo kampittaa kokonaisuutta juuri sen verran, ettei mestariluokkaan ihan vielä ole asiaa. Osa liiallisesta innokuudesta näkyy valitettavasti juuri konsoliversioiden ongelmina. Jo ennen julkaisua studio ilmoitti, ettei tiimi onnistunut optimoimaan tuotettaan PlayStation-konsoleille. Sonyn leirissä Biomutant pyöriikin ilmeisesti vain 1080-resoluutiolla jopa PS5:llä. Xbox Series X:llä ylletään sentään natiiviin dynaamiseen 4K-resoluutioon ja 60 ruutukuvan sekuntitahtiin. Virallisesti peliä ei kuitenkaan vielä ole julkaistu viidennelle pleikkarille tai Xbox Series -laitteille, joten lopullinen nykypolven optimisaatio odottaa vielä tuloaan. Toivon mukaan kokemus voidaan uusilla versioilla saattaa molemmilla alustoilla lopulta tasalaatuisemmiksi kokonaisuuksiksi.
Biomutantin maailmanlopun jälkeinen seikkailu on narratiivisella ja pelimekaanisella tasolla melkoisen sekarotuinen tapaus. Hirmuiset määrät erilaisia mekanismeja aina taistelujärjestelmän nyansseista tavaranrakenteluun sekä aseoptimisaatioon on toteuttu syvällisesti ja pieteetillä. Valitettavasti eri järjestelmiin ja niiden hienouksiin perehdytys ontuu pahasti. Alussa peli jaarittelee aivan liikaa hidastaen starttia ankeasti, mutta myöhemmin todella hienot mekaniikat jäävät lähes kokonaan pimentoon. Omillaan asioihin perehtyvää seikkailijaa palkitaan kyllä huomattavan monipuolisilla kykyjärjestelmillä ja muilla pelaamista monipuolistavilla elementeillä, mutta pääosa pelaajista tuskin tulee raapaisemaan kokemuksen syvyydestä edes pintaa. Vielä kymmenien tuntien jälkeen itselleni oli epäselvää miten tietyt kombohyökkäset käynnistyvät tai minkä takia hahmo ajoittain tuntui taistelevan kuin itsestään valmiiksi purkitettujen koreografioiden saattelemana.
Myös tarinankerronta pyörii valitettavan paljon täydellisen vakavan ja ilkikurisen humoristisen sekoilun molemmissa päädyissä ilman minkäänlaista tasapainoa. Yhtenä hetkenä tehtävänantoa suorittaa räpylöillä varustettu saukonsukuinen sekopää goopgoopin kaltaisia sanoja käyttäen, kun taas seuraavaksi katsellaan oman äidin traagista murhaa pelin pääpahiksen toimesta. Kokonaisuudella onkin selvästi vaikeuksia asettua temaattisesti mihinkään laitamaan. Tästä johtuen paketti vaikuttaa ajoittain jopa hieman skitsofreeniselta kokemukselta.
Graafiselta anniltaan Biomutant on parhaimmillaan häkellyttävän hieno. Teos muistuttaa jopa moderneja animaatioelokuvia. Huonoimmillaan ei ylletä edes PlayStation 2 -sukupolven luomusten tasolle. Erityisesti laatuerot korostuvat ulkomaailmaa ja sisätiloja verratessa, sillä sisätilojen ankeus vetää toteutuksen lyhyimmän korren. Pääosa seikkailusta koetaan onneksi ulkomaailmassa, joten näiden sisätilojen rosoisuus ei pääse verottamaan kokemusta liiaksi. Enemmän häiritsevää onkin sitten eri taidetyylien sekasotku, joista esimerkiksi pelin valikot kärsivät. Ajoittain ysärityylistä karkkigrafiikkaa tarjoilevat sekavat valikot ovat varsinaisen toiminnan kanssa pienessä ristiriidassa. Taistelun sykkeessä osumia korostavat onomatopoeettiset ääniefektit. 60-luvun Batmanin mieleen tuova tehokeino on hienoisesti ristiriidassa sen faktan kanssa, että päähenkilömme tappaa taisteluissa hahmoja ajoittain brutaalistikin. Ratkaisu on varmasti tietoinen yritys pehmentää menoa, mutta ruudulla se näyttäytyy jälleen esimerkkinä hienoisesta sekasotkusta.
Loppujen lopuksi grafiikan epäsuhtaisuus, pienet pelilliset puutteet tai kevyet tekniset kömmähdykset eivät kuitenkaan onnistu rampauttamaan lopputulosta kuin hieman. Biomutant on lopulta harvinaisen nautittava paketti, joka loistaa varsinkin pelaajan seikkaillessa sen erikoisessa maailmassa omilla ehdoillaan totutuista konventioista välittämättä. Kaikkia sekarotuinen seikkailumme ei varmasti miellytä, mutta esimerkiksi Nintendon Zeldojen tai Lionheadin Fablejen ystäville paketti on enemmän kuin suositeltava. Ennen kaikkea kyseessä on piristävä pelinavaus studiolta, jolta on vastaisuudessa lupa odottaa suuria.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta)
Poika ei ymmärtäny, että äiti meni etäämmälle vain pieraistakseen.