Mieleenpainuva on tosiaankin juuri se termi, joka kuvastaa Biomutantia parhaiten. Värikäs maailmanlopun jälkeinen miljöö, jossa ihmisistä ei ole tietoakaan. Sen sijaan yhteiskunnan rattaita pyörittää enemmän ja vähemmän mutatoituneet eläimet omilla mielenkiintoisilla twisteillään. Alkuasetelma ei tosiaankaan kerro kaikkea, vaan homman juju kehittyy sekä avautuu pelaamisen ohella koko ajan laajempiin sfääreihin. Kevyenä pohjustuksena voidaan kertoa, että myös eläinkuntaa on kohtaamassa maailmanlopun kaltainen kaaos. Luonnon rikkautta ylläpitävä elämänpuu ja sen tuottama energia on vaarassa sammua. Eläinkunta on kuitenkin jakautunut eriävien mielipiteiden varjossa, sillä osa uskoo pyhän karahkan olevan ainut ratkaisu ajan jatkamiseksi, kun taas toinen puoli uskoo puun kuoleman myötä luvassa olevan uusi utopistinen ja energiarikas maailma. Luvassa on monen monta tuntia avointa maailmaa, aitoa seikkailun tunnetta ja mahdollisuus vaikuttaa asioiden tapahtumiin. Vuosi 2021 taitaakin olla varsinainen virtuaalinen seikkailukenttä, sillä Biomutantin seikkailun hohtoa voi verrata fiiliksensä puolesta alkuvuoden hittituote Valheimiin.
Seikkailun tarinankerronta on omalaatuinen suoritus, joka jättää toistaiseksi teoksen ainoan hieman ristiriitaisen tunnelman. Maailmanlopusta ja mutaatioista huolimatta Biomutantin eläinhahmot eivät osaa puhua ihmisten ymmärtämää kieltä. Sen sijaan tarinankulkua edistää erillinen juontaja, jonka rooliin on isketty David Shaw Parker. Eläinten kommunikointi on täysin ymmärtämätöntä siansaksaa ja mongerrusta, jonka juontajaääni tulkkaa pelaajan kuunneltavaksi. Tämä on omalla tavallaan hyvinkin rohkea ratkaisu, sillä yhden selkokielisen äänen kuunteleminen alusta loppuun voi pidemmän päälle käydä puuduttavaksi. Mutta samalla tämä kuitenkin lisää itse pelin tapahtumien immersiota, sillä esimerkiksi Herra Kojootti ei puhukaan täydellisellä aussiaksentilla engelskaa. Henkilökohtaisella tasolla olen ristiriidasta huolimatta enemmän positiivisen puolella Biomutantin ratkaisujen kohdalla, sillä Parker hoitaa leiviskänsä erinomaisesti soveltuen roolin hyvin. Mutta onpahan tämäkin nyt nähty, laajamittainen seikkailu käytännössä yhden äänen varassa.
Biomutant kategorisoituu avoimen maailman toimintaroolipeliksi. Genreen tyypillisesti homma lähtee käyntiin hahmoluonnin kautta. Oma päähahmo edustaa eläinkunnassa jonkinnäköistä pesukarhun ja punaketun välimaastoa, mutta voin toki olla kovasti väärässäkin. Teoksen ollessa maailmanlopun jälkeinen eläinten hallitsema sekasorto utopiaa ja dystopiaa niin luonnollisesti myös pelaaja itse hallitsee ”itsensä” näköistä elukkaa. Pelaaja pääsee vaikuttamaan hahmonsa lähtötilanteeseen muutamilla valinnoilla, mutta Biomutant tekee aika nopeasti selväksi sen, että pelattavuus ei rajoitu näihin valintoihin. Kuusi rotuvalintaa tarjoaa erinäköisen eläimen seikkailijan ohjattavaksi, joiden lähtöstatistiikat vaihtelevat hieman. Rodun ominaiskykyjen lisäksi pelaaja pystyy vielä valitsemaan hahmotyypin sekä hienosäätämään kykypuuta ennen varsinaisen tarinan aloittamista. Hahmoluokat noudattavat perinteisiä roolipelin reittejä, eli ollaanko lähtökohtaisesti lähitaistelija, maagi tai esimerkiksi pidemmän matkan räiskyttelijä. Kosmeettiset muokkaukset ovat hieman köykäisempiä kykypuuhun verrattuna. Rotu määrittelee pohjalle omat kasvonpiirteet ja kroppatyypin, mutta näitäkin voi hienosäätää lähemmäs omaa makuaan. Suurin osa roduista ovat valitettavan karun näköisiä kavereita, mutta loppujen lopuksi sopivat teoksen juoneen sekä tunnelmaan. Kun valinnat lähestyvät loppuaan, jää jäljelle enää turkin värjääminen ja seikkailu on valmis alkamaan.
Maailmanlopusta huolimatta Biomutant on todella kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa. Vapaasti tutkittava maailma on päivänvalossa energiaa roihuava värikirjon tyyssija ja yön laskeuduttua uhkaava pimeyden peti. Ulkokuorta vahvistaa mahtavasti tilanteisiin sopivat sävellykset, joten tunnelmaa ei Biomutantista puutu. Vaikka PC:ni ei ole ihan sieltä viimeisimmästä päästä, pääsin silti kokemaan seikkailun 1080p-resoluutiolla ja sulavalla 144 ruutukuvan sekuntitahdilla. Äänimaailmasta nautittiin täysin siemauksin HyperX:n Cloud II Wireless -pelikuulokkeiden kautta, jotka toistavat 7.1-äänikanavaa erinomaisesti, vaikka suoritus onkin virtuaalinen. Teoksen upean kokonaistunnelman huomioiden olisi mahtavaa kokea seikkailu aitona kotiteatterielämyksenä, joten jos tähän avautuu mahdollisuus, suosittelen lämpimästi tarttumaan siihen.
Audiovisuaalisuuden lisäksi Biomutantin vahvuuksiin kuuluu teoksen pelattavuus. Pelaajan ohjastama pesukarhupunakettuhybridi juoksee, hyppii ja kiipeää todella ketterästi paikasta toiseen. Ohjattavuus on todella napakkaa sekä nopeaa, mikä tekee seikkailun etenemisestä miellyttävän vauhdikasta. Tassuilla liikkumisen lisäksi sankarimme pääsee tarinan edetessä hankkimaan itselleen myös muutaman ”ajoneuvon”, jolla matkustamisesta tulee vieläkin ripeämpää ja samalla monipuolisempaa. Sama pätee myös taisteluun, joka on todella vaihtelevaa huttua. Sankarimme on hämmästyttävä moniosaaja erilaisten taistelumahdollisuuksien saralla. Studio itse määrittelee teoksen ”post-apokalyptisenä kung-fu-Fablena”, mikä on erittäin osuva kuvaus Biomutantille. Seikkailumme sankari taitaa eläinkunnan taistelutyylien kärkinimeä Wang-Fu:ta, joka on sekoitus lähitaistelua, ampumataitoa ja maagimaisten mutaatiovoimien kanssa ”loitsimista.” Lähitaistelua voi käydä joko paljain tassuin tai kymmenillä erilaisilla aseilla aina tikareista bo-sauvaan ja niin edelleen. Aseistusta on niin montaa erilaista sorttia, että on mahdotonta käydä tarkempaa listaa läpi. Vahinkomarginaalia edistäviä ”työvälineitä” kun voi löytämisen lisäksi haalia arsenaaliinsa myös valmistalla niitä itse. Ampumista varten tarvitsee luonnollisesti tuliluikkuja, mitkä nekin lukeutuvat pistoolien ja kiväärien kaltaisten viritelmien joukkoon. Biomutantin ollessa eläinten hallitsema maailmanlopun miljöö, teoksessa esiintyvä aseistus on todellakin mielikuvitusta hellivää materiaalia. Kukapa olisi arvannut, että porakoneestakin voisi vääntää kiväärin. Mutanttivoimat ovat käytännössä teoksen näkemys monen muun roolipelin kaltaisista maagin kyvyistä. Mutaatiota läiskitään vihamielistä vihulaista päin aina esimerkiksi tulipallojen muodossa tai vaikkapa radioaktiivisena säteenä.
Pelattavuus on ehdottomasti parempaa antia ohjainta käyttäen. Taistelut ovat lennokasta balettia, jossa näppäinkomentojen myötä vaihdetaan lennosta turpakäräjien, räiskinnän ja loitsinnan välillä. Hiirtä ja näppäimistöä käyttäen taistelu ei ole siis mahdotonta, mutta kolmannessa persoonassa seurattavat kärhämät tuntuvat luonnollisemmalta ohjain lapasessa. Lähitaistelua käydään naputtamalla ohjaimen X- ja Y-näppäimiä Xbox One -ohjainta käyttäessä. Räiskyttely tapahtuu RT-liipaisimella ja mutanttivoimia laukaistaan LT-liipaisin pohjassa pitäen, jonka jälkeen painetaan jotakin ohjaimen päällispainiketta. Näin hektinen taistelusysteemi vaatii myös tarkkaa väistelyä, joka tapahtuu B-painiketta käyttäen. Taistelut käydään pääosin tiukasti tassut maassa kiinni, mutta myös ilmakombottelu on hyppimisen myötä mahdollista. Vihaan vielä tänäkin päivänä vertailua, mutta erityisesti lähitaistelun yhdistäminen räiskintään antaa vahvoja muistoja Jak & Daxter -pelisarjassa toteutetusta taistelusysteemistä, joka oli parhaimmillaan erityisesti teoksen jatko-osissa Jak 2 ja Jak 3.
Aikaisemmin mainitun porakonekiväärin lailla käytännössä mikä tahansa käyttötavara ihmisten ajalta pääsee enemmän ja vähemmän aseteknologian pohjalle tai huipulle. Biomutantin varusteiden ja tarvikkeiden valmistaminen seikkailun tiimellyksessä on hienosti toteutettu järjestelmä. Tämän toteutus pelissä on vahvasti mielikuvitus pinnalla pitäen. Lähi- ja ampuma-aseiden valmistaminen tapahtuu osia kasaamalla. Periaate on sama molempien kohdalla, mutta erityisesti miekkojen ja muiden teräaseiden kasailu on sieltä hauskimmasta päästä. Ensin tarvitaan luonnollisesti jokin teräksi kelpaava asia, joka voi olla vaikkapa lasinsiru tai sahanterä. Kipeää tekevän kappaleen lisäksi tarvitaan tietenkin kahva. Tähän soveltuu esimerkiksi pätkä puutarhaletkua tai jakoavain. Kahvojen ja teräkappaleiden pituus luonnollisesti vaikuttaa lopputulokseen, eli lopullinen ”tuote” voi olla helposti miekka, tikari tai vaikka keihäs. Yhteensopivuus ei ole haaste, mutta sopivien tarpeiden kasaan haaliminen on toisinaan hyvinkin hankala suoritus.
Panssareiden ja muiden suojavarusteiden valmistaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa. Et varsinaisesti itse kasaa kilpeäsi, vaan kytket panssariksi kelpaavia esineitä valmiisiin vaatekappaleisiin nostaen samalla niiden suojaustasoa. Biomutantissa esiintyvä vaatetus nostaa helposti hymyn kasvoille, sillä laatutasojen noustessa oletukset käyvät toteen. Lähtökohtaisesti vaate- ja panssaripuolen häntäpäässä nähdään esimerkiksi kaulahuivista revittyä kangasta eläinten yllä kaavuksi taiteltuna. Taitopuun ja -tason karttuessa ylöspäin on loogista löytää esimerkiksi erehdyttävästi samurain haarniskaa muistuttava asukokonaisuus lähes sortuneen lelukaupan hyllyltä. On hienoa, että ihmisten ajan kledjut eivät ole vain mystisesti kutistuneet eläinten mittoihin, vaan teoksessa käytetään juuri esimerkiksi leluihin ja nukkeihin liittyviä tarvikkeita asusteina. Panssareiksi kelpaa luonnollisesti edes jossain määrin panssaria muistuttavat esineet. Esimerkiksi oman seikkailuni alkupuoliskolla olkapäätäni koristi lelukilpikonnasta irronnut kilpi, mutta en kuitenkaan muuttunut itse ninjakilpikonnaksi tämän myötä.
En ollut mitenkään tietoinen teoksesta ennen siihen kajoamista, joten aion todeta Biomutantin olevan kevään yksi kovimmista yllättäjistä. En varsinaisesti ole mikään avoimien maailmoiden roolipelien fani, mutta eläinten hallitsema värikäs maailma imaisi mukaansa. Lieneekö vastaus siis teoksen mielikuvituksellisestä miljöössä ja meiningissä, kun näin on päässyt tapahtumaan? Ehkäpä lohikäärmeet ja miekkojen kolistelut kilpeen eivät vain ole minua varten. Mutta Biomutant on kaiken positiivisen huomion arvoinen. Vuodesta 2015 asti kehityksen rattaissa ollut seikkailu lunastaa odotukset tosifaneille ja tekee vaikutuksen täysin teoksesta tietämättömälle jo ensimmäisen tunnin sisällä. Näitä lisää kiitos, uskaltakaa vapauttaa mielikuvituksenne rajat ja uskaltakaa yrittää. Muutoin jäämme käytettyjen ideoiden ikuiseen limboon.
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta)
Pelin Xbox-version arvion pääset lukemaan täältä.
Jääkauden jälkeen Jyrsis päätti, ettei mikään tai kukaan enää KOSKAAN veisi hänen tammenterhojaan…