Vastuullista jumalan virkaa hoitava Kratos kohosi pelaajien tietoisuuteen ryminällä 2000-luvun puolivälissä, jolloin aina yhtä vihainen könsikäs aloitti muinaisen Kreikan jumalhahmojen säälimättömän kurmottamisen. Pelkän vihan voimalla ei jaksa jyllätä vuositolkulla, joten rakastettu sarja on ehtinyt viettää jo muutaman ansaitun sapattivuoden. Tauko on tehnyt kuitenkin ainoastaan hyvää, sillä tyhjentävästi nimetty uusi God of War kohoaa heittämällä sarjansa parhaaksi peliksi.
Skandinaavisiin maisemiin menneisyyttään pakoon loikanneen Kratoksen seesteinen elo horjuu heti tarinan alkumetreillä. Antisankarin uusi perheidylli natisee liitoksissaan: onhan rakas vaimo päätynyt manan maille eikä jälkikasvun kasvattaminenkaan tuntuisi sujuvan aivan oppikirjojen ohjeiden mukaan. Tuhkat täytyisi kuitenkin kuljettaa vainajan viimeistä toivetta noudattaen Midgårdin korkeimman vuoren laelle. Vihanpurkauksistaan tunnetun protagonistin menneisyyskään ei tunnu jättävän miestä rauhaan sitten millään.
God of Warin tarina on kynäilty reilusti aiempia pelejä taidokkaammin. Mukana roikuskelevan Atreuksen kehityskaari tuo kokonaisuuteen roppakaupalla kaivattua syvyyttä. Epäsuhdan kaksikon jutustelut Midgårdin järvillä soudellessa on kirjoitettu jopa niin hyvin, että pelaaja huomaa jäävänsä odottelemaan hellyttäviä isä-poika-tuokioita varsinaista päätarinan etenemistä enemmän. Siinä missä Kratos opettaa pojalleen jousen ja nuolen oikeaoppista käyttöä, asettaa jälkikasvu isänsä suoraviivaiset ongelmanratkaisukeinot syystäkin kyseenalaisiksi. Juoni on ennen kaikkea jäyhän Kratoksen kasvutarina siinä missä nuoren ja kokemattoman Atreus-pojanklopinkin.
Kiehtovaa norskimytologiaa tuodaan esille tasaiseen tahtiin, mutta itse jumalkohtaamisia on viljelty juonen kylkeen aavistuksen aiempaa maltillisemmin. Tämä on hyvä ratkaisu, sillä pelkkä hillitön turpiinveto olisi ollut lopulta pois pelin kantavaksi teemaksi osoittautuvalta isän ja pojan kinkkiseltä suhteelta. Olisipa moinen saattanut puuduttaakin pidemmän päälle – onhan seikkailulla kestoa kymmenien ja taas kymmenien tuntien edestä.
Ei hätää, Kratos on tilanteen niin vaatiessa edelleen oma raivokas itsensä. Skandinaavishenkisiä örrimörrejä pistetään tosin tällä kertaa halki, poikki ja pinoon upouuden Leviathan-kirveen avustuksella. Hurmeiset taistelut ovat häkellyttävän näyttävää katseltavaa, minkä lisäksi mekaniikkojen taustalla lymyilee myös yllättävän paljon syvyyttä. Toki pelkällä nappien näpyttelylläkin pärjää tiettyyn pisteeseen saakka, mutta erityisesti haastavimmat kahinat saattavat muodostua tällöin tuskallisiksi koettelemuksiksi. Uusia kykyjä opitaan matkan varrella reilusti, ja pelaajan kontolle jää luonnollisesti myös aseiden sekä haarniskojen päivittäminen. Tarinaa kuljettavien kohtausten, vapaamuotoisemman samoilun ja salaisuuksien koluamisen sekä hektisten taistelujen muodostama kokonaisuus on rytmitetty liki täydellisesti. Homma leviää aavistuksen käsiin ainoastaan aivan tarinan loppumetreillä, jossa ulottuvuuksien välillä edestakaisin sompaileminen alkaa jo aavistuksen puuduttaa.
Teknisesti God of War nousee heittämällä konsolinsa näyttävimpien teosten joukkoon sinne Horizon Zero Dawnin ja muutaman muun rinnalle. Midgårdin jylhät tienoot ja tarkasti mallinnetut hahmot näyttävät poikkeuksellisen upeilta erityisesti PS4 Pro -masiinalla ja 4K-näytöltä tahkottuna. Kokonaisuutta varjostavat ajoittaiset ruudunpäivityksen notkahtelut, mutta moiset ovat pientä muutoin järjettömän näyttävän visuaalisen annin rinnalla. Jopa lataustauot on saatu karsittua kokonaan pois, joten kamera seuraa Kratoksen niskan takana tiiviisti koko seikkailun ajan. Poissa ovat edellisten osien ennalta määritellyt kuvakulmat ja paikoilleen jämähtänyt näkövinkkeli, luojan kiitos.
Puhtaat paperit saa myös God of Warin eeppisiä äänimaisemia maalailevan soundtrackin säveltäjänä hääräillyt Bear McCreary. Taustamusiikit komppaavat tilanteita mallikkaasti riippumatta siitä, oliko kyseessä astetta seesteisempi samoilutuokio vai jättimäistä loharia vastaan käytävä taistelu. Kratosta tulkitseva Stargate-tähti Christopher Judge sekä muut ääninäyttelijät hoitavat niin ikään omat tonttinsa enemmän kuin mainiosti.
Tuntuisi turhalta nipottaa pienistä, liki olemattomista asioista – sen verran onnistunut kokonaisuus uusi God of War joka suhteessa on. Teos parantaa edeltäjistään aivan jokaisella osa-alueella kohoten samassa hötäkässä huminalla parhaimpien modernien seikkailupelien joukkoon.
Saatavilla: PlayStation 4
Ikäraja: 18 (PEGI)