Supermassive Games on saanut porskuttaa viimeiset vuodet tyystin omalla tiellään. Elokuvamaisesta teinikauhusta ammentava studio loi mainion Until Dawnin jälkeen erityisen The Dark Pictures Anthology -saagan, jonka vuonna 2019 alkanut ensimmäinen kausi huipentui viimevuotiseen nelososaan The Devil In Me. Nyt saagan aloittanut Man of Medan astuu tuntemattomille vesille, kun merisissä tunnelmissa uiskenteleva teos saapui Switchille.
Kuten The Dark Pictures Anthologyn muutkin teokset, avausosa Man of Medan luottaa tiiviiseen, interaktiiviseen ja teinidraamalliseen pelkoon. Viiden nuoren aikuisen matka hylättyyn toisen maailmansodan aikaiseen hylkyyn päättyy juuri niin murheellisesti kuin olettaa saattaakin. Hauska rilluttelu ja adrenaliininarkkaus muuttuu nopeasti selviytymistaisteluksi, kun paikalliset piraatit kaappaavat poppoon vangikseen. Miten tilanteesta selvitään, minkälaisia salaisuuksia aavelaivan historiaan sisältyy ja kenen ystävyyteen luottaa? Muun muassa tällaisten kysymysten äärelle pääsee painimaan yksin tai enintään neljän kaverin kanssa.
Teos pohjautuu varsin simppeleihin mekaniikkoihin. Ennalta päätetyt kuvakulmat pakottavat liikkumaan ympäriinsä putkimaisissa ympäristöissä, joissa erilaisen nuohottavan määrä jää vähäiseksi. Tämä on kuitenkin toissijaista, sillä kaiken keskiössä ovat seikkailuun enemmän tai vähemmän vaikuttavat keskusteluhetket sekä reaktiotestit. Ensiksi mainitut luovat immersion hahmojen välisistä suhteista, mikä on enemmän pelaajan omiin tuntemuksiin ja viboihin vaikuttava asia. Sen sijaan nopeaa reagointia vaativat painallushaasteet ovat monesti elämän ja kuoleman kysymyksiä. Jos esimerkiksi pakoyritys menee plörinäksi, saa loppuseikkailun kokea pienemmällä nuppiluvulla.
Tarinavetoisen paketin kääntyminen Nintendo Switchille ei ole onnistunut ilman kompromisseja. Siinä missä esimerkiksi PS5-versio rullaa sujuvasti 60 fps kuvataajuudella, Nintendon konsolilla lukema on vain 24 fps. Sinänsä ratkaisu on osuva elokuvamaiselle teokselle, sillä leffojen kuvataajuus on perinteisesti juurikin 24 ruutua sekunnissa. Valitettavasti tämä on interaktiivisen teoksen kohdalla kaikkea muuta paitsi sulavaa. Reaktiotestit ovat pääsääntöisesti erittäin lyhyellä varoajalla varustettuja, eikä minkäänlaisiin tasoituksiin ole varaa. Erityisesti tämän huomaavat pelaajat, joille Switchin näppäinasettelu ei ole iskostunut selkärankaan. Kun ruudulla vilkkuvan Y-napin sijainti ohjaimessa osuu silmään, tilanne on jo ohitse.
Sinänsä ripeätempoisuus sekä lyhyt kesto pelaavat Man of Medanin pussiin. Teinikauhuilu pitää otteessaan kompaktin seikkailun verran, ja jännimmissä kohdissa huomaa puristavansa Joy-Con-ohjaimia tavanomaista kovempaa. Tämä ei johdu niinkään varsin kliseisestä ja ennalta-arvattavasta juonesta, vaan pikemmin halusta pitää oma sankarikööri elävien kirjoissa. Toisaalta juonikuvion ongelmat ovat omiaan tappamaan uudelleenpeluuarvon. Vaikka ratkaisut ja reaktiotesteissä onnistumiset vaikuttavat lopputulokseen dramaattisesti, suurta paloa takaisin ei enää lopputekstien jälkeen ole.
Man of Medan on tarkoitettu tasapäisesti yksin- että moninpeliksi. Ensimmäinen ei varmastikaan vaadi enempää avaamista, mutta yhteistyöstä on muutama sananen sanottavana. Verkkopelin puolella voi taputella seikkailun kaverin kanssa. Valitettavasti sattumanvaraista peliseuraa ei voi etsiä lainkaan, joten tuntemattoman kanssa selviytyminen ei onnistu.
Kiinnostavinta antia on erillinen Movie Night -tila, joka ottaa vaikutteita perinteisestä kaveriporukan leffaillasta. Tällöin ohjaimia kierrätetään enintään viiden pelaajan kesken samalla sohvalla. Jos kukaan porukasta ei ole pelannut teosta aiemmin läpi, on tämä eittämättä hauskin tapa kokea Man of Medan. Tai ainakin siinä tapauksessa, että peliseura ei tumpeloi rakkainta hahmoasi hengiltä.
Nintendo Switchin yli kuuden vuoden historia näkyy väkisin lopputuloksessa. Vaikka visuaalinen puoli on kohtuullisen hyvällä tasolla, graafisten yksityiskohtien vähäisyys ei jää huomaamatta. Hahmomalleihin on onneksi panostettu yksinkertaisia ympäristöjä enemmän. Tehokonsoleilla kokemus on luonnollisesti parempi, mutta ei säikyttely siihen kompastu. Ulkoasua olisi voinut ennemmin karsia jopa hiukan enemmän, jos sen avulla olisi mahdollistettu ruudunpäivityksen nosto säälliselle tasolle.
Man of Medanin Switch-käännöstä voi arvioida kahdella eri tavalla. Jos pakettia miettii ihan vain teknisesti ja itsenäisenä pelinä, on sillä omat ansionsa sekä vajavaisuutensa. Lyhyt tarina pitää otteessaan kertaalleen, mutta varsinaisesta koukuttavuudesta ei voi puhua. Alhainen ruudunpäivitys sekä rajallinen visuaalisuus eivät tee Supermassiven luomukselle ansaittua kunniaa. Onneksi hintalappu on asetettu erittäin kohtuulliseen 20 euroon, minkä vuoksi kynnys teoksen testaamiseen pienenee merkittävästi. Tästä huolimatta kotisohvan pelaajien kannattaa suosiolla napata teos mahdollisuuksien mukaan PS5:lle tai Xbox Series X:lle.
Jos teosta taasen miettii nimenomaan käännöksenä, on yhteenveto hieman positiivisempi. Parhaimmillaan versio on nimenomaan Nintendo Switch OLED -konsolilla reissupelinä. Tällöin mahdollisuus moninpeliin jää toki vähemmälle, mutta pieni ruutu antaa teknistä toteutusta anteeksi. Samalla esimerkiksi kesäinen pelituokio riipputuolissa on jotain, mihin muiden konsolien teknisesti paremmat versiot eivät pysty. Tällöin parikymppiselle on paljon huonompiakin sijoituskohteita.
Saatavilla: Nintendo Switch (testattu), PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (voimakas väkivalta, voimakas kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
*** / *****
Man of Medan osoittaa The Dark Pictures Anthologyn taittuvan Switchille, vaikka täysin kivuttomasti käännöstyö ei olekaan onnistunut. Nintendon laitteelle julkaistu versio on laadukas teinijännäri reissun päälle, mutta kotioloissa on syytä valita ennemmin tehokonsolien painos.
Uudet vaatteet eivät kotioloissa näyttäneet yhtä hyvältä kuin mainoskuvastossa.