Keskinkertaisesta teknisestä toteutuksestaan ja sekavasta käsikirjoituksesta kärsinyt The Dark Pictures Anthologyn ensimmäinen osa Man of Medan oli aloitus, joka ei aivan kyennyt lunastamaan kaikkia lupauksiaan. Sarjan seuraava osa Little Hope ja sitä seurannut House of Ashes petrasivat kuitenkin lähes kaikilla osa-alueella. Sarjan ensimmäinen kausi saa nyt päätöksensä The Devil in Me -osan myötä, ja ilokseni voin todeta, että kyseessä on sarjan toistaiseksi paras teos.
The Devil in Me alkaa nuoren pariskunnan saapuessa viettämään kuherruskuukauttaan chicagolaiseen hotelliin. Valitettavasti puljun omistavalla H. H. Holmesilla on hieman omanlainen käsitys siitä, millainen palvelutarjonta kuuluu hyvän hotlan kattaukseen. Sarjamurhaajien historian hämärämpiin tapauksiin perehtyneille pariskunnan kohtalo ei varsinaisesti tulekaan yllätyksenä. Prologin jälkeen nykypäivään hyppäävässä tarinassa seurataan pahamaineisesta Holmesista ja tämän murhalinnasta dokumenttia tekevä ryhmää. Tuotantotiimille tarjotaan mahdollisuutta tutustua yksityisen keräilijän aihepiirin ympäriltä haalimaan kokoelmaan. Katsojalukuja perässä epätoivoisesti juoksenteleva tuottaja hyväksyy tarjouksen ja saattaa samalla koko porukan hengenvaaraan.
Lähes myyttisen H. H. Holmesin tarinan käyttäminen teoksen pohjana on onnistunut ratkaisu. Muun muassa Netflixin Jeffrey Dahmerista kertovan sarjan ja lukuisten sarjamurhaajista kertovien dokumenttien ansiosta aihepiiri on suositumpi kuin koskaan. Vaikka Yhdysvaltojen ensimmäiseksi sarjamurhaajaksi tituleerattu Holmes on suurelle yleisölle huomattavasti vähemmän tunnettu kuin moni muu, hän on pirullisen murhalinnansa ansiosta kuitenkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Pelialueena toimiva jatkuvasti muuttuva labyrintti, täynnä kuolettavia ansoja tarjoaa kiehtovat puitteet kauhutarinalle. Samalla vinkataan myös iloisesti silmää Dragon’s Lairin kaltaisten muinaisten interaktiivisten elokuvien suuntaan, joissa jo yksi väärä painallus saattoi johtaa sankarin kuolemaan.
Teknisiltä puitteiltaan The Devil in Me on ensiluokkaista työtä. Man of Medania piinanneista teknisistä kömmähdyksistä ei ole enää tietoakaan. Koko pituutensa aikana vastaan ei osunut minkäänlaisia mainitsemisen arvoisia töksähdyksiä, bugeja tai muitakaan ongelmia. Vaikkei sarjan jaksojen välissä julkaistun erinomaisen The Quarryn tasolle tuotantoarvoissa aivan ylletäkään, on kokonaisuus silti silmiä hivelevää katseltavaa. Päähenkilöiden rooleissa toimivat tähtinäyttelijät Jessie Buckley ja Paul Kaye tuovat tuotannolle omaa arvokkuuttaan. Myös audiopuolella ylitetään aiemmat tuotannot suorastaan kohisten. Tilaääniä hyödynnetään erinomaisesti ja Xbox-alustoilla tarjoillaan luonnollisesti myös täysi tuki Dolby Atmos -äänijärjestelmille.
Graafisesti näyttävä teos onnistuu myös kuvallisella loistollaan alleviivaamaan todella groteskia väkivaltaa. Sarjan aiemmatkaan osat eivät varsinaisesti ole lapsille sopivia, mutta tällä kertaa nupit vedetään kaakkoon poikkeuksellisella voimalla. Oman seikkailuni aikana muutama hahmo koki sen verran hirvittävän kohtalon, että piti tehdä töitä ollakseen kääntämättä katsetta pois ruudun äärestä. Koska pelaajan tai pelaajien tekemät valinnat muuttavat tarinan suuntaa ajoittain jopa merkittävästi, ei kaikilla pelikerroilla vastaan välttämättä osu kaikkein hirveimpiä kohtaloita.
Sarjalle tyypilliseen tapaan koko seikkailu on kahlattavissa läpi yksin, verkon läpi kahdestaan tai ohjainta kierrättäen viiden pelaajan kesken. Yksin seikkailevan kokemus eroaa osin jopa narratiivisesti muista tarjolla olevista vaihtoehdoista, sillä hahmojen keskinäinen interaktio on toteutettu hieman toisin. Viiden pelaajan pelaajan muoto on toki tarjolla olevista kaikkein herkullisin, sillä yhdellä hahmolla tehdyt valinnat mahdollisesti saattavat kaikki muut hahmot vaaraan. Edeltäjistään poiketen The Devil in Me ei varsinaisesti ole enää kestoltaan kevyen elokuvaillan pituinen, sillä päälle kahdeksan tunnin pituudellaan se on lähes tuplasti aiempien osien mittainen.
Myös pelilliset osa-alueet ovat saaneet entistä enemmän lihaa luidensa ympärille. Aiemmista osista poiketen hahmoja pääsee tällä kerralla ohjastamaan huomattavasti useammin ja vapaammin. Entistä laajemmat tutkittavat alueet pitävät sisällään edellisosia enemmän piilotettuja esineitä ja muuta löydettävää. Tarkkasilmäisimmät saattavat bongata jopa vihjeitä sarjan seuraavista osista. Mukaan on lisätty hahmokohtaisia erityiskykyjä. Esimerkiksi dokumentin ohjaajana toimiva Charlie osa avata yksinkertaisia lukkoja käyntikortillaan ja sähköteknikon virkaa toimittava Jamie voi korjailla sähkölaitteita jännitemittarinsa avulla. Lisäykset ovat pieniä, mutta ne saavat paketin tuntumaan aiempaa enemmän peliltä interaktiivisen elokuvan sijaan.
The Devil in Me on kokeellisten interaktiivisten elokuvien sarjan ensimmäisen kauden loistava päätösosa. Se tarjoilee visvaista kauhua lajityypin faneille ja toimii lisätyn pelillisyyden ansiosta aiempaa paremmin myös perinteisempien pelien ystäville. Supermassive Games on The Dark Pictures Anthologyn myötä onnistunut osoittamaan, että hyvin tehtynä tämänkaltaiselle viihteelle on kysyntää. Ensimmäisen kauden ollessa vihdoin paketissa, voidaankin siirtyä odottelemaan toisen kauden aloitusta kieli pitkällä. Huhujen mukaan tarjolla on tarinallisesti jotain aivan uutta.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
***** / *****
Erinomaisen kauhusarjan ensimmäisen kauden päätösjakso. Entistä enemmän pelillisiin osa-alueisiin panostava kauhuseikkailu onnistuu ylittämään jopa erinomaisen edeltäjänsä. Kauhufaneille ja interaktiivisista elokuvista nauttiville pakkohankinta.
Rehtorin pöydällä oleva kallo sai Jarkon tajuamaan, ettei tänään selvitä pelkällä jälki-istunnolla.