Suuren seikkailun paluu – arvostelussa Dragon’s Dogma 2

Capcomin fantasiaseikkailu lumoaa omalaatuisuudellaan mutta ontuu tekniseltä toteutukseltaan.

05.04.2024

Vuonna 2012 julkaistu alkuperäinen Dragon’s Dogma jakoi mielipiteet varsin tehokkaasti. Mielenkiintoisia ja jopa omituisia pelimekaanisia ratkaisuja suorastaan pursunnut paketti alkoi viimeistään Dark Arisen -laajennuksen myötä hiljalleen keräämään ympärilleen varsinaista kulttia. Sittemmin friikkiteokseen ihastuneet ja vihastuneet ovat saaneet odotella pelikummajaiselle jatko-osaa hyvän tovin. Mitä ilmeisimmin edellispolven laitteille julkaistun uudelleenmasteroinnin myyntiluvut vakuuttivat Capcomin lopulta siitä, että kysyntää täysiveriselle jatko-osalle on tarpeeksi.

Dragon’s Dogma 2 uhoaa olevansa se teos, jonka tekijät olisivat halunneet jo edellisen osan olevan. Silloiset tekniset rajoitteet eivät mahdollistaneet kaikkien ominaisuuksien toteuttamista tyydyttävällä tavalla. Nykyraudan avulla vain taivas tuntuu olevan rajana, joten lähestulkoon sama kehitystiimi on päässyt ainakin raporttien mukaan työstämään ideoitansa täysin vapaasti. Kokonaisuudesta suorastaan huokuu aito intohimo lopputulosta kohtaan. Valitettavasti muutamat tekniset kömmähdykset vievät sen aivan kirkkaimman hohdon vielä mukanaan pimeyteen.

Pelaajan tehtävänä on ohjastaa Arisen-tittelin alla kulkevaa hahmoa korkean fantasian kuvastolla täytetyssä maailmassa. Tarinan kannalta aiemman osan tuntemus auttaa jonkin verran melko mutkittelevan juonen seuraamisessa, joskaan pakollista se ei ole. Kampanjan aikana sotkeudutaan mukaan niin poliittiseen valtapeliin kuin tavallisempiin hirviöjahteihin ja kaikkeen siltä väliltä. Pääjuoni alkaa hitaasti, mutta lähtee onneksi matkan varrella keräämään vauhtia tuntuvasti. Edelliseen osaan verrattuna kampanjassa tuntuu olevan joka tapauksessa merkittävästi enemmän imua. Tärkeimpiä tapahtumia siivittävät upeasti ohjatut ja ääninäytellyt välianimaatiot. Vähäisempiä tehtäviä suorittaessa puolestaan tarjolla on klassisia puhuvia päitä ja jopa amatöörimäisiä ääninäyttelysuorituksia. Monille pelaajista pääjuoni lienee lähes toissijainen vapaan seikkailun rinnalla, mutta on ilahduttavaa nähdä, että silläkin osa-alueella on skarpattu tuntuvasti.

Pelimekaanisesti kyseessä on täysin poikkeuksellinen paketti. Vaikka kyseessä on japanilaisen studion kehittämä toimintaroolipeli, muistuttaa teos huomattavan paljon enemmän länsimaisia tietokoneropelluksia kuin tyypillisiä jrpg-pelejä. Tehtävänannot ovat usein löyhiä eikä suoria ohjeita jaeta välttämättä ollenkaan. Ratkaisuvaihtoehtoja on usein myös lukuisia. Pelaajaa ei ohjasteta kädestä pitäen missään seikkailun vaiheessa, joten hoksottimet on hyvä pitää skarppina koko ajan. Oivaltamisen, löytämisen ja onnistumisen riemu ovatkin jotain, mitä harvoin pääsee kokemaan videopelien parissa yhtä tuntuvasti kuin Dragon’s Dogma -pelejä nakutellessa. Lukuisat kerrat suorastaan hämmästyin onnistuessani ratkaisemaan seuraavan juonenkäänteen esimerkiksi vain kysymällä joltakin tietokoneen ohjastamalta pelihahmolta, painimalla jonkun maihin tai vaikkapa vain kävelemällä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Useat ratkaisukeinot tuovat hyvällä tavalla mieleen modernien Zelda-pelien luovuuteen kannustavat pulmat.

Jo ensimmäisessä pelissä mukana ollut pawn-järjestelmä on myös tuotu takaisin entistä ehompana. Oman hahmon lisäksi jokainen pelaaja luo itselleen apurin, joka oppii matkan varrella taitoja, temppuja ja kehittyypä tälle jopa oma luonnekin. Muiden käyttäjien avustajia voi palkata itselleen, mutta myös oma apuri heittää freelancerina keikkaa muiden seikkailuissa. Toisaalla keikkaa raatanut apuri saattaa tuoda isännälleen rahaa, ainesosia ja vaikkapa käyttöesineitä. Tietokoneen ohjastamat kumppanit myös oppivat matkoillaan kaikenlaista maastosta sekä tehtävistä. Hyvin koulutetut apulaiset tarjoavat vuolaasti neuvojaan esimerkiksi vinkkien tai jopa suunnistuksen muodossa sitä tarvitseville pelaajille. Järjestelmä antaa kokonaisuuteen lisävivahteen, jollaista ei juuri muissa vastaavissa seikkailuissa ole nähty. Apuhahmot myös tuntuvat aidosti uniikeilta persoonilta ja pitkään mukana roikkuneeseen kumppaniin on helppo jopa kiintyä. Illuusio aidoista henkilöhahmoista rikkoutuu oikeastaan vain näiden alkaessa toistamaan samoja repliikkejä kerta toisensa jälkeen.

Taistelut ovat japanilaiselle roolipelille poikkeuksellisesti täysin reaaliaikaisia. Reaaliaikaisuuden lisäksi mekaniikat ovat myös täysin fysiikkaan sidottuja. Pelaaja pääsee ajoittain taisteluiden tuoksinnassa suorittamaan melkoisia akrobatiatempauksia. Hahmot voivat muun muassa hypätä isompien hirviöiden kyytiin, kiivetä niiden turkkia pitkin tai vahingoittaa vihollisia esimerkiksi kiviä mäkiä alas vierittämällä. Samaten isommalla nuijalla varustettu peikko saattaa tempaista varomattoman taistelijan kiertoradalle saakka. Massiivisten kyklooppien, aarnikotkien ja vaikkapa lohikäärmeiden kanssa taistellessa puut kaatuvat, maastot tömisevät ja irtaimisto vaihtaa osoitetta varsin nopeaan tahtiin. Usein möröt myös ottavat yhteen keskenään. Jäinkin muutamaan otteeseen tarkastelemaan turvallisen välimatkan päästä titaanien välisiä taistoja. Isoimpien otusten kanssa matsaaminen tuo myös eeppisyydessään mieleen Capcomin oman Monster Hunter -pelisarjan.

Teknisiltä puitteiltaan Dragon’s Dogma 2 on julkaisukunnossaan valitettavan rosoinen kokonaisuus. Tiltin Beast-tehomyllyllä meiningin saa kaikki krumeluurit tapissa pyörimään reippaasti yli 100 ruudun päivitystahdeilla pääosan ajasta. Isompiin kaupunkeihin saapuessa päivitysnopeudet tippuvat suorastaan mykistävän alas. Esimerkiksi Vernworthin torialueella joutuu tyytymään jopa järjettömän tehoisella pelitietokoneella 40-50 ruudun vauhteihin. Capcom on ilmoittanut, että ongelma johtuu tietokoneen ohjastamien hahmojen tekoälystä ja fysiikkamallinnuksesta. Ratkaisua on mahdollisesti luvassa tulevaisuudessa, mutta nykymuodossaan tilanne on varsin nahkea.

Myös osa grafiikan säätimistä tuntuu olevan rikki, eikä niiden päälle tai pois kytkeminen tunnu vaikuttavan visuaaliseen antiin tai ruudunpäivitykseen millään tavoin. Valikoiden mukaan käytettävissä on AMD:n FSR 3 -pohjainen tekoälyskaalain, tosin käytännössä kuvanlaadullisesti tarjolla tuntuu olevan jokin FSR:n vanhempi versiomalli. Nvidian DLSS-skaalainta tuetaan myös, mutta esimerkiksi ruudunluontiominaisuutta ei voi kytkeä päälle lainkaan. Myös muun muassa samalla moottorilla pyörivän Resident Evil 4:n uusioversiota piinannut väriaberraatioon liittyvä kuvan puuroutuminen on mukana jälleen kerran. Teoksen graafinen anti on myös melkoista sekasotkua. Siinä missä osa hahmoista ja maisemista on silmiä hivelevän kaunista katseltavaa, on toisaalla nähtävissä todella alkeellisia hahmomalleja ja rakennuksia. Säteenseurantaa käyttävien heijastusefektien sijaan käytössä on poikkeuksellisen rumat SSR-efektit, jotka aiheuttavat tarkimpien kultasilmien parissa varmasti sarveiskalvon arpeutumia.

Kannettavilla laitteilla on toistaiseksi turha edes haaveilla sujuvasta pelikokemuksesta. Jos kaikki asetukset vetää Steam Deckillä nollaan, saa tyytyä yksinumeroisiin lukuihin ruudunpäivityksen osalta. Hieman Valven käsitietokonetta tehokkaammalla Rog Allylla teoksen saa päälle, mutta raskaimpien kohtausten aikana ei missään nimessä voi puhua sujuvasta kokemuksesta. Tilanne on harmillinen, sillä kokonaisuus soveltuisi varsin hyvin myös lyhyempiin pelisessioihin matkan päällä ollessa. Tekninen hiomattomuus ja optimoinnin puute kielivät mahdollisesti kehityksen loppuvaiheen kiireestä. Capcomin maine teostensa jälkikäteen korjaamisen suhteen on onneksi melko hyvä, joten toivoa on, että päivityksillä voidaan vielä ratkaista merkittävä osa ongelmista.

Dragon’s Dogma 2 on teknisistä mahalaskuistaan huolimatta aivan uskomattoman hyvä videopeli. Se on juuri niitä teoksia, joka saa unohtamaan ajan kulun ja perustarpeet seikkailun viedessä mennessään. Joka kerta retkelle lähtiessään, polulta eksyessään ja pulmia ratkoessaan vastaan osuu jotain hienoa ja mielenkiintoista. Kokonaisuuteen on saatu mukaan aivan poikkeuksellista suuren seikkailun tuntua. Ruudunpäivityksen yskimisen ja grafiikan rosoisuuden takia kokonaisuudesta on pakko verottaa yhden pisteen verran. Mikäli tilannetta saadaan korjattua tulevaisuudessa päivityksellä, paketti on täyden viiden pisteen arvoinen; nyt on tyydyttävä neljään.

Saatavilla: PC (testattu), PS5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (graafinen väkivalta, pelinsisäiset ostot)

YHTEENVETO:
**** / *****
Omituisen mutta omaperäisen toimintaroolipelin jatko-osa häikäisee omalaatuisilla ratkaisuillaan mutta kompuroi tekniseltä toteutukseltaan. Rosoinen ja särmikäs paketti on ruvistaan huolimatta aito mestariteos. Mikäli ongelmat voidaan korjata päivityksillä, voidaan puhua jo aidosta ikiklassikosta.

Käytetyt arvostelukoneet:

Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4090 24 Gt

AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 16 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600

Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770

Rog Ally Z1 Extreme

Steam Deck

Uuno Turhapuro muuttaa maalle 2: Elisabethin kosto.

Lisää luettavaa