Nintendo ei tee tehtäväänsä helpoksi. Kun yhtiön suojissa on kehitetty vuosikymmenten ajan aina vain parempia The Legend of Zelda– ja Mario-seikkailuja, odotukset uutta pääsarjan osaa kohtaan ovat jokaisella kerralla monumentaaliset. Erityisesti tämä korostuu Switchin julkaisussa nähdyn The Legend of Zelda: Breath of the Wildin jatko-osan kohdalla, sillä edeltäjää pidetään monien kirjoissa jopa Nintendo 64:n klassista Ocarina of Timea parempana teoksena. Näinpä kuutisen vuotta luontohönkäisyn jälkeen julkaistava The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom on eittämättä mahdottoman tehtävän edessä. Eihän japanilaisyhtiö pysty millään laittamaan enää paremmaksi, eihän?
Vaan niinpä tuottaja Eiji Aonuma on onnistunut kaivamaan poppoineen jälleen uusia ässiä hihastaan. Pelisarja ei ole tavannut jatkaa edellisistä seikkailuista, ja helppona syynä on voitu pitää mahdollisimman avointa pöytää tuoreille ideoille. Tears of the Kingdom osoittaa, että jopa samassa maailmassa voidaan luoda jotain täysin uudenlaista.
Roiman 50 tunnin edestä tarinasisältöä tarjoava teos polkee juonensa osalta pelisarjalle tyypillisiä polkuja. Luolaston syövereihin taivaltavat Link ja Zelda havahtuvat pimeän voimien uuteen nousuun, joka pakottaa kaksikon erilleen ja pelaajan jälleen päivänpelastuspuuhiin. Vaikka sisältöä piisaa runsaasti ja erilaiset mekaniikat opetetaan kattavasti, maailmaan itsessään ei kovinkaan paljoa syvennytä. Oletus lienee, että Zeldan legedat ovat niin keskeinen osa populaarikulttuuria, että niiden vääntäminen rautalangasta on turhaa. Harvassa lienevät ne ennakkoluulottomat anteeksiantajat, joiden mielestä Ganondorfilla ei todennäköisesti ole puheista huolimatta pahat mielessä.
Kun kyseessä on suora jatko-osa, on iso osa pelimaailmasta luonnollisesti jo aiemmin samottua maastoa. Breath of the Wildin julkaisusta on onneksi niin pitkä aika, ettei tätä ehtinyt harmitella millään tavoin. Suurin syy tuoreuden tunteeseen on jatko-osan mullistava taitovalikoima, joka tuo runsaasti vapautta sekä persoonallisuutta. Merkittävimmäksi kyvyksi nousee ympäristön esineitä yhteen niputtava Ultrahand, joka osoittaa pienen alkukankeuden jälkeen oivaltavauutensa. Jo ensimmäisessä luolassa pääsee luomaan erillisen laskeutumisalustan eteenpäin pääsemistä varten. Ideoiden määrä pulppuaa väkevästi tarinan edetessä, ja Tears of the Kingdomissa mielikuvitukselle sekä kekseliäisyydelle annetaan valtavasti tilaa. Jos jotain keksii edes kuvitella, se myös onnistuu. Kuten kliseinen lausahdus hyvin kiteyttää: vain taivas on rajana.
Taivaasta saadaankin luonteva aasinsilta pelin entistä laajemmalle maailmalle. Pinta-ala ei itsessään ole juurikaan muuttunut, mutta sen sijaan tekijätiimi on saanut lisärakennusoikeutta pystysuunnassa. Jo trailereissa esitellyt taivaalla kelluvat saarekkeet ovat persoonallinen vivahde seikkailuun. Ne ovat lopulta kenties hiukan pienemmässä osassa kuin ennakkoon arvelin, mutta tämä ei tee niistä millään tavoin turhia.
Onneksi taivaaseen ei tarvitse kiivetä lastenlaulua tapaillen tikapuita pitkin. Uutuuskyvyt Recall ja Ascend esittelevät näppäriä tapoja matkata pilvien tasolle. Ensin mainittu kelaa käytännössä aikaa, jolloin esimerkiksi taivaalta putoavan kiven päälle kömpinyt Link voi kohota takaisin taivassaarelle. Vastaavasti Ascend mahdollistaa nousun päällä olevan tason yläpuolelle. Systeemit tuovat liikkumiseen mielenkiintoista ja viihdyttävää monipuolisuutta.
Taistelumekanismit eivät ole koskaan olleet Zelda-pelien suurinta herkkua, eikä niin ole täysin vieläkään. Tästä huolimatta Fuse-kyky tuo mätkintään runsaasti lisää monipuolisuutta. Käytännössä kaikki ympäristöstä poimittavat esineet voi liittää toisiinsa aseiden luontia varten. Tämä tekee pensaiden, risujen, mineraalien ja muiden roinien poiminnasta oikeasti hyödyllistä. Systeemi on selvästi monipuolisempi ja käytännönläheisempi kuin vaikkapa Horizon Forbidden Westin vastaava, jossa risuja ja parantavia marjoja on taskut pullollaan. Toisaalta mätkintä on edelleen omaan makuuni hieman kankeaa ja jatkuvaa sopivan varusteen valitsemista. En ole koskaan liiaksi pitänyt hajoavista vermeistä, eikä Tears of the Kingdom tee tähän poikkeusta. Kokonaisuutena mätkintä tasapainottelee kuitenkin varsin onnistuneesti yksinkertaisen sekä riittävän monipuolisen välimaastossa.
Jo ensitrailerien kohdalla nousi usealla Switch-pelaajalla pelko siitä, kuinka elinkaarensa auringonlaskuun ratsastava Switch oikein saa pyöritettyä valtaisaa Zelda-seikkailua. Tältä osin tekijätiimi on selvästi nähnyt todella paljon vaivaa, sillä lopputulos on varsin mainio. Visuaalinen tyyli kompensoi onnistuneesti pikseleiden vähäisyyttä, eikä teos pyrikään tavoittelemaan fotorealistisuutta. Ruudunpäivitys pysyy lähes kauttaaltaan hyvällä tasolla, mutta tokihan konsolin ikä alkaa väistämättä näkyä. Useaan otteeseen huomasinkin miettiväni sitä, miltä Tears of the Kingdom tuntunee seuraavan konsolin yhteydessä. Olisi ainakin erittäin yllättävää, jos näin laadukas teos ei saisi tuolloin hiukan paremmalla ruudunpäivityksellä varustettua ehostusta.
The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom siirtää Nintendon positiivisia ongelmia jälleen muutamalla vuodella eteenpäin. Jos Breath of the Wild tuntui klassikkosarjan lakipisteeltä, jatko-osa osoittaa huipun olevan vieläkin ylempänä. Historiaan peilaten on selvää, että kukaan muu kuin Nintendo ei usko parantamisen olevan enää mahdollista. Ainakaan ennen kuin seuraava osa ilmestyy.
Vaikka Nintendo ei ole vielä vahvistanut aikataulua seuraavalle konsolilleen, on uuden Zeldan kohdalla tiettyä haikeuden tuntua. Jos Breath of the Wild aloitti Switchin elinkaaren, Tears of the Kingdom tuntuu vähintäänkin eläkekahveilta. Menneeseen roimaan kuuteen vuoteen on mahtunut yhtiön koko pelihistorian parhaimpiin lukeutuvia teoksia, eikä vihreänuttuisen suippokorvan viimeisin osa tee poikkeusta. The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom on kauttaaltaan mestariteos, joka määrittelee avoimen maailman seikkailupelien genren 2020-luvulla.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 12 (epärealistinen väkivalta)
YHTEENVETO:
***** / *****
The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom tarjoaa valtaisan määrän tutkittavaa, kokeiltavaa ja ennen kaikkea elämyksellisyyttä. Kuten edeltäjät aiemmin, myös uusimman seikkailun mielikuvituksellisuus, nokkeluus ja oivaltavuus nostavat riman tasolle, jota kilpakumppanit voivat vain ihailla.
Juuri kun luulit ettei syöksykierre voi paheta, huomaat laskuvarjon jääneen koneeseen.