Löytyykö teiltä pelejä, jotka eivät välttämättä ole mitään mestariteoksia, mutta joita olette pelanneet aivan uskomattomat määrät?
NHL 2K10 on itselleni tällainen peli. Perusasetuksilla vuonna 2009 julkaistu lätkäpeli on melkoista arcadea, johon en päässyt tuolloin arvostelussa lainkaan sisään. Annoin pelille aikoinani erääseen lehteen arvosanaksi 5/10 – asia, joka potuttaa yhä aivan uskomattoman paljon
Peli pölyyntyi vuoden verran hyllyssäni. Eräänä päivänä sitten huomasin, että oli noin 20 ihmisen joukkio, joka oli tehnyt peliin omia slider-asetuksiaan. Latasin sellaiset netistä (tuolloin 2K Sportsin serverit vielä, tiedättekö, toimivat!).
Olin myyty.
No annas olla, eräänä humalaisena perjantaina vuonna 2010 kaivoimme pelin kavereitteni kanssa ”kännissä ja läpällä” -testiin uusilla slider-asetuksilla.
Taivaan lätkäportit aukesivat.
Seuraavat neljä vuotta pelasimme peliä pari kertaa kuukaudessa niin, että jokaisella oli olutta varastossa noin 12 kappaletta liian monta. Sessiot olivat parhaimmillaan liki 15 tunnin mittaisia, ja olotila oli yleensä yöllä jo sellainen, etteivät kaikki edes nähneet ruutua. Tai jos näkivät, niin kentällä viiletti 24 pelaajaa, sillä kaikki näkivät ruudun kahtena.
Neljän pelaajan moninpelinä NHL 2K10 on vieläkin uskomatonta hupia, ja pelaamme sitä nykyäänkin parin kuukauden välein. Olemme tahkonneet peliä tuhansia ja taas tuhansia otteluita. Ja aina, yhä ja edelleen tuo on yhä lätkäpeleistä se ylittämättömistä ylittämättömin kokemus. Eikä kyse ole vaan nostalgiasta, vaan oikeilla slidereilla NHL 2K10 on yhä paras lätkä koskaan. Jotain kertoo pelistä se, että n. 5000 matsin jälkeen vastaan tulee yhä maaleja, jollaisia emme ole ennen nähneet.
Mikä parasta, NHL 2K10 -peliä löytyy vieläkin alelaareista parilla eurolla. Lätkäfanit, suosittelen lämpimästi. Huomioithan kuitenkin, että pelin PS3-versio on omituisen buginen verrattuna Xbox 360 -versioon. Kannattakin ehdottomasti hankkia jälkimmäinen!
Jarkko Fräntilä