Vapaassa pudotuksessa – arvostelussa Gravity Rush 2

Viitisen vuotta takaperin PlayStation Vitalle julkaistu Gravity Rush oli taskukonsolille ilmestyessään yllätyshitti. Painovoimakikkailuun kykeneväisen Katin näyttävät seikkailut saapuivat jälkijunassa myös PlayStation 4:lle. Vitan hiljaiselon vuoksi odotettua jatko-osaa ei ollut tarpeen työstää käsikonsolille, joten Gravity Rush 2 on kehitetty täysin PlayStation 4:n tarjoamia tehoja silmällä pitäen. Onnistuuko Kat fysiikan lakeja uhmaavissa seikkailuissaan toistamiseen?

Gravity Rush 2:n tarina käynnistyy Katin ajautuessa painovoimamyrskyn seurauksena Bangan piskuiseen kaivoskaupunkiin. Edellisestä pelistä tutut painovoiman manipuloimisen mahdollistavat kyvyt loistavat poissaolollaan – onpa uskollinen Dusty-kissakin päätynyt hukkateille. Sarjakuvan keinoin kuljetettava juoni hyppää toiselle vaihteelle jokseenkin puuduttavan tutoriaaliosion hoiduttua alta pois. Yllättäen Katin tutkittavana on laaja, jokaiseen ilmansuuntaan avautuva täysin avoin maailma. Liikkuminen hoidetaan jälleen enimmäkseen Katin painovoiman manipuloimiseen mahdollistavien kykyjen avustuksella.

Värikäs ja monipuolinen Jirga Para Lhaon pelimaailma osoittautuu nopeasti yhdeksi Gravity Rush 2:n suurimmista vahvuuksista. Kakku on saanut kuorrutteekseen omaleimaisen cell shading -grafiikkaa hyödyntävän ulkoasun, joka ei ainakaan tee hallaa näyttävälle kokonaisuudelle. Maailma on rakennettu fiksusti, ja alueiden eroavaisuuksia hyödynnetään mallikkaasti myös pelin juonipuolella. Rikkaimmat kansalaiset asustelevat mukavasti kartanoissaan korkealla pilvien yllä, kun taas savusumussa rypevissä slummeissa olot eivät ole järin miellyttävät. Kahden ääripään väliin tipahtava saarirykelmä taas kylpee kaikissa sateenkaaren väreissä markkina-alueineen ja suurine torikokouksineen. Kohei Tanakan säveltämät korvamadot taas takaavat sen, että Gravity Rush 2 ei unohdu, vaikka konsolista katkaisisikin virran pitkien pelisessioiden jälkeen.

Jokaiseen suuntaan venyvä ja paukkuva pelimaailma vaatii luonnollisesti kylkeensä erityisen toimivat kontrollit. Katin tippuminen paikasta toiseen onkin enimmäkseen mukavan vaivatonta. DualShock 4:n harvakseltaan hyödynnetyt liiketunnistusominaisuudet toimivat ohjaustatin ohella apuna kohteen osoittamisessa. Tilanne muuttuu oitis, kun vastaan asettuu liuta erilaisia nevi-vihulaisia saati astetta haastavampia pomovastuksia. Vaikka kahinat pysyvät hallussa enimmän osan ajasta, huomaa pelaaja taistelun tohinassa usein olevansa täysin ulapalla. Ajoittain suurten vihollislaumojen keskellä käytävät kahinat äityvät täysin päättömäksi ja päämäärättömäksi tolskaamiseksi. Horisontin suoristaminen onnistuu onneksi yhdellä tatin klikkauksella, mikä helpottaa niitä kinkkisimpiä tilanteita hieman. Mukaan on ripoteltu myös satunnaisia hiippailu- ja tasoloikkakohtauksia, joiden olemassaolon tarkoitus tuntuu olevan ainoastaan pelaajan kiusaaminen. Kat hallitsee parhaiten taivaan sinessä viilettämisen, joten kehittäjien päätös napata ajoittain voimat pois käytöstä on vähintäänkin kyseenalainen. Heikohkot kontrollit kohoavat loppupeleissä Gravity Rush 2:n suurimmaksi murheenkryyniksi.

Kissamainen Kat on oppinut vuosien saatossa myös nipun uusia temppuja. Tällä kertaa niukoista vaateparsista pitävä neitokainen hallitsee perusliikesarjojen lisäksi kaksi toisistaan poikkeavaa olomuotoa. Kevyeen ja raskaaseen painovoimaan luottavat tyylit sisältävät kumpainenkin täysin omat liikekokonaisuutensa, joista pelaaja voi etsiä sen itselleen sopivimman. Entuudestaankin rönsyilevän taistelumekaniikan maustaminen uusilla kyvyillä tekee tosin toiminnasta entistäkin sekavampaa sähellystä.

Sinne tänne ripoteltujen tarinatehtävien kylkeen on heitetty monenmoista sälää pelaajan tutkittavaksi. Sivu- ja haastemissioiden tarjoama puolivillainen puuhastelu on alusta saakka yhdentekevää, eikä ihmisten askareissa auttaminen tai nevi-vihollisten kukistaminen palkitse oikein missään määrin. Sosiaalista aspektia on heitetty mukaan esimerkiksi tätä nykyä niin suositun valokuvausmoodin, kuvien jakamisen ja yhteisöllisyyteen kannustavan aarteenmetsästyksen muodossa. Hieman päälle liimatun oloinen lisäsälä jäänee tosin useimmilla pelaajilla pikaisen kokeilun asteelle.

Gravity Rush 2 jatkaa niin hyvässä kuin pahassa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä. Kokonaisuutta väritetään nykypeleille tutuilla lisäominaisuuksilla ja muutamilla uudenkarheilla pelimekaanisilla lisäyksillä. Valitettavasti napinaa aiheuttavat kontrollit olisivat vaatineet vielä lisää viilausta, jotta kokonaisuus onnistuisi nostamaan itsensä klassikkopelin asemaan. Omaperäinen ja näyttävä ulkoasu sekä toimiva peruskonsepti eivät onnistu keskenään kantamaan painovoimakikkailua aivan loppuun saakka.

Saatavilla: Playstation 4
Ikäraja: 12 (PEGI)