Playstation 2:n ehdottomasti lupaavin jalkapallopeli tällä hetkellä on Konami Pro Evolution Soccer. Pelin ilmestymiseen on kuitenkin vielä pari kuukautta aikaa, joten toistaiseksi markkinat ovat avoinna myös muille yrittäjille. Sonyn oma This is Football 2002 jatkaa alkuperäisellä Playstationilla liikkeelle lähtenyttä ja varsin viihdyttävää pelisarjaa, mutta kompastuu hieman PS2-pelien perussyntiin. Vaikka This is Football 2002 onkin suhteellisen hyvä jalkapallopeli, sen kehittäjät ovat keskittyneet hyödyntämään lähinnä PS2:n graafisia ominaisuuksia ja pelilliset parannukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Nykyään huomio tuntuu futispeleissä kiinnittyvän kahteen asiaan: grafiikkaan ja pelattavuuteen. Graafisesti This is Football 2002 vaikuttaa alusta lähtien laadukkaalta tekeleeltä. Etenkin stadion-näkymät ovat upeita ja pelaajien ulkonäköönkin on kiinnitetty huomiota. Kuuluisat pelaajat Beckhamia ja Zidanea myöten on helppo tunnistaa lähikuvista ja pelaajien animaatio on varsin elävän näköistä. Pidemmän päälle pelin ulkoasun uskottavuus alkaa kuitenkin hieman rapista. Muutaman ottelun jälkeen monet animaatiot alkavat toistaa itseään, joten esimerkiksi maalintekijöiden tuuletuksiin kyllästyy aika nopeasti. Maineikkaiden pelaajien tyylikkäät hahmot huomioon ottaen on myös hieman ärsyttävää, että vähemmän kuuluisat pelaajat näyttävät lähinnä House of the Deadista karanneilta.
Sen sijaan pelin kehityksestä vastannut Team SoHo olisi saanut paneutua hieman enemmän pelin pelattavuuteen. This is Football 2002:sta löytyy nimittäin muutamia pidemmän päälle erittäin rasittavia ominaisuuksia. Kontrollit ovat periaatteessa kunnossa. Pelaajan sijainnista riippuen eri nappien takaa löytyy erilaisia syöttöjä, taklauksia, harhautuksia ja laukauksia. Muutaman ottelun mittaisen totuttelujakson jälkeen kontrollit istuvat DualShockille hyvin ja television ääressä istuva virtuaaliurheilija voi keskittyä itse pelaamiseen.
Totuttelusta huolimatta pelin kontrollit eivät kuitenkaan missään vaiheessa ala tuntua erityisen luontevilta. Pelaajien reagointi nappien painalluksiin on jatkuvasti hieman kankeaa ja vaikka polygonikasat tottelevatkin ohjainta uskollisesti, kunnollinen tuntuma pelaajien liikkeisiin jää puuttumaan. Tämä ei varsinaisesti häiritse itse pelaamista, mutta syö kuitenkin omalta osaltaan pelitunnelmaa. Pahin kankeiden kontrollien aiheuttama ongelma taitaakin olla se, että sivurajan lähelle eksynyttä palloa on oikeastaan mahdoton ottaa haltuunsa. Ensimmäinen palloon koskeva pelaaja kun juoksee sen kanssa pääsääntöisesti yli sivurajasta ja luovuttaa pelivälineen näin ollen suoraan vastustajille.
Eniten pelattavuutta häiritsee pelin epämääräisesti liikkuva kamera. Periaatteessa kuvakulma mukautuu pelitilanteeseen ja seuraa DualShockin päässä olevan virtuaalipalloilijan liikkeitä parhaansa mukaan. Käytännössä kamera kuitenkin lähtee epäsäännöllisin väliajoin seikkailemaan kuin Fabien Barthez konsanaan ja aiheuttaa pelaajalle lukuisia epämiellyttäviä tilanteita. Pelaaminen vaikeutuu nimittäin huomattavasti, kun kuvakulman vuoksi vain muutaman metrin päässä oleva vastapelaaja jää näkemättä tai kamera siirtyy niin kauas pelitilanteesta, että oman pelaajan tarkka kontrollointi muuttuu lähes mahdottomaksi. Liian kauas siirtyvä kamera aiheuttaa ongelmia etenkin kulmapotku-tilanteissa, joissa joutuu yleensä luottamaan enemmän onneensa kuin taitoihinsa. Nämä kameraongelmat eivät ole riittävän säännöllisiä, että ne onnistuisivat pilaamaan koko pelin. Pelifiilistä kameran arvaamattomat liikkeet syövät kuitenkin selvästi.
Pelattavuusongelmistaan huolimatta This is Football 2002 on kuitenkin yllättävän viihdyttävä peli. Tähän vaikuttaa etenkin tietokoneen ohjaamien pelaajien tekoäly, jota voi pitää kohtuullisen onnistuneena. Mihinkään poikkeuksellisen tyylikkäisiin saavutuksiin se ei yllä, mutta pienimuotoisten taktisten kuvioiden rakenteleminen on kuitenkin täysin mahdollista. Usein se on myös pakollista, sillä pelissä ei onneksi voi rynnätä koko vastustajan puolustuksen lävitse harhautusnappia painellen, vaan maalipaikat on rakennettava luovalla syöttelypelillä. Samalla myös maalimäärät pysyvät kohtuullisella tasolla, mikä on nykyisten futispelien joukossa kunnioitettava saavutus.
Hyvälle futispelille oleellista tunnelmaa This is Football 2002 onnistuu myös pitämään varsin yllä. Stadionit näyttävät hyvältä, pelaajien liikkeet ovat aidon oloisia ja sääefektit kohtuullisen onnistuneita. Oman lisänsä pelin hyvään fiilikseen tuo myös hyvin toteutettu äänimaailma. Yleisön rytmikäs mylvintä ja ottelun äänet on siirretty konsolille elävästi ja paketin kruunaa erinomainen selostus. Rauhallinen selostaja pysyy pelitapahtumien tasalla erittäin hyvin eikä juuri erehdy toistamaan samoja fraaseja tilanteesta toiseen. Ainoa häiritsevä piirre selostustyöskentelyssä on pelin ikävä tapa katkoa selostuslauseita toisinaan typerästi ilman mitään ilmeistä syytä.
Erilaisia pelimuotoja Team SoHo on saanut koottua mukaan kohtuullisen paljon. Yksittäiset ottelut ovat luonnolliset mukana, mutta This is Footballin tärkein anti ovat kuitenkin erilaiset turnaus-, cup- ja liigaottelut. Pelattavakseen voi valita esimerkiksi yhden noin kymmenestä saatavilla olevasta liigasta tai jalkapallon mm-turnauksen. Yksi mielenkiintoisimmista pelimuodoista on ns. timewarp-moodi, jossa asettuvat vastakkain klassiset joukkueet jalkapallon eri aikakausilta. Valikoimasta löytyvät mm. 70-luvun Liverpool ja Arsenal, 80-luvun Milan ja 90-luvun lopun Barcelona.
This is Football 2002:sta pelatessa alkaa väistämättä hieman harmittamaan. Pelin tekoäly on rakennettu hyvin, graafinen ulkoasu on pitkälti kohdallaan ja pelattavaakin riittää pitkäksi aikaa. Paketissa olisi siis ollut ainesta erittäin hyväksi jalkapallopeliksi, mutta kameraongelmat ja jäykät kontrollit syövät pelistä sen parhaan terän. Tällaisenaan se on hyvä futispeli, joka luultavasti tulee kuitenkin jäämään onnistuneempien kilpailijoidensa jalkoihin. Mikäli jalkapallopelille on juuri nyt tarvetta, This is Football 2002 on hyvä ostos, mutta kärsivällisempien kannattanee odotella joulukuun alkupuolelle saakka.