Pelihistoria on vaikea asia. Toisaalta sivistykseen kuuluisi tietää monet klassikot vuosikymmenien takaa, mutta kylmä realiteetti on, että suurin osa ei ole vanhentunut järin arvokkaasti. Siinä missä osa julkaisijoista rapsuttaa muutamien vuosien takaisien teoksien pintaa ehostettuun kuntoon, Nintendo on lähtenyt tonkimaan pölyisämpiä varastoja. Ja mikäs on kaivellessa, kun uumenista paljastuu jopa Zelda-sarjan mittapuulla klassikoksi tulkittava Link’s Awakening.
The Legend of Zelda: Link’s Awakening julkaistiin alkujaan vuonna 1993 ensimmäiselle Game Boy -käsikonsolille. Laitteen rajoitteet sekä harvinaisuus eivät ole estäneet teoksen suosiota, mutta samalla se on jälkikäteen pohdittuna varmasti rajoittanut mahdollisuutta seikkailun kokemiseen. Itselläkin teos jäi aikanaan kokeiluihin, joten tuore uusioversio on oiva tapa täyttää yksi kolo koinsyömästä sydämestä.
Vaikka Switchille uudistettu teos kumartaa sopivassa määrin menneeseen, se ei suostu jäämään historian vangiksi. Maailma, pulmat ja luolastot on toteutettu uskollisesti alkuperäistä seikkailua kunnioittaen. Uusioversio tarjoaa oivan osoituksen siitä, että onnistuneet mekaniikat eivät vanhene edes neljännesvuosisadassa. Sen sijaan ulkoasu luonnollisesti on kärsinyt, mutta tämän vuoksi Nintendo päätti tehdä visuaalisen tyylin uusiksi. Värikäs, lapsenmielinen ja iloinen näkemys ovat valloittavan upeita, vaikka retropuristille muutos onkin pyhäinhäväistys.
Link’s Awakeningin suurinta suunnittelujuhlaa on sen maailma, joka näyttää pitkää nenää upean Breath of the Wildin sekä muiden nykyseikkailujen suuruudenhulluudelle. Vähemmän voi olla hyvissä käsissä enemmän. Teoksen miljöö ei koolla mässäile, ja matkan varrella ravataan tuttuja reittejä pitkin tämän tästä. Kierrättäminen ei ole kuitenkaan miinus, sillä oivallisen suunnittelun ansiosta paluumatkoilla voi hyödyntää uusien kykyjen avaamia oikoreittejä. Alkuun päänrapsutusta aiheuttaneet aarteet aukeavat myöhemmällä visiitillä vaivattomasti.
Teos tarjoaa myös muutamia uusia jujuja alkuperäiseen seikkailuun nähden. Ensinnäkin merkittävin muutos on Switchin Joy-Conien lisänappulat alkuperäiseen Game Boyhin verrattuna. Painikkeet tarjoavat mahdollisuuden pikavalintoihin, mikä vähentää valikoissa ravaamista merkittävästi. Toki kartat ja tallennukset täytyy yhä suorittaa menun kautta, mutta muutos aiempaan nähden on selkeä.
Tyystin tuoretta lisäherkkua tarjoaa haudankaivaja Dampé. Hauturi tonkii mullasta maan uusia luolastoja, joita saa avattua matkan varrella. Tarinaan kuuluvien alueiden kierrättäminen on laadukasta, joten lisäystä ei käytännössä edes erota uudeksi jujuksi ilman erillistietoa. Ilmankin olisi pärjännyt, mutta lisälaadusta murjottaminen olisi jo kohtuuton ensimmäisen maailman etuoikeus.
Pelasin arvostelutaipaleen tyystin telakasta irrotetulla Switchillä. Ratkaisu tuntui luontevalta jo siksikin, että alkujaanhan kyseessä oli kannettavalle konsolille luotu seikkailu. Juurien kunnioittaminen on helppoa, kun teos rullaa sujuvasti ja ongelmitta. Oikeastaan ainoa todellinen murhe on aivan alkumetrien epäselvyys, sillä erilaisista ominaisuuksista ja kyvyistä ei pahemmin kerrota. Oivaltaminen toki palkitsee, mutta ensihetkien jälkeen myös tarinankuljetus lähtee paremmin liikkeelle. Onneksi pientä kompurointia ei edes huomaa, sillä ainakin oma ensikosketus meni pelkästään audiovisuaalista tyyliä ihastellessa. Sen jälkeen oltiinkin jo kovassa vauhdissa.
The Legend of Zelda: Link’s Awakening tarjoaa erinomaista puuhaa roiman 10 tunnin ajaksi. Sen oivaltavat luolastot, kärkäs huumori ja salaperäinen tunnelma eivät ole vanhentuneet tippaakaan ajan saatossa. Uusi tyyli viehättää, seikkailu vie mukanaan ja kaiken kaikkiaan taival Game Boyn Zeldan parissa on nautintoa alusta loppuun. Kyseessä onkin siis yksi vuoden 1993 sekä 2019 parhaista peleistä.
Saatavilla: Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta)
”Nukuin Zelda-onneni ohi… vuonna 1993. Tällä kertaa pitää olla hereillä!”