Heroes of Might & Magic eri muodoissaan on pitkään ollut yksi PC:n suosituimpia pelejä. Samalla PC-pelaajat ovat saaneet tottua pelijulkaisija 3DO:n harjoittamaan rahastustaktiikkaan, sillä sarjan pelejä on työnnetty markkinoille lukuisissa erilaisissa paketeissa ja tasoltaan vaihtelevilla lisälevyillä varustettuina. Nyt Playstation 2 on saanut ensimmäisen Heroes of Might & Magic -pelinsä, mutta paketin sisältö on jälleen kerran jokseenkin epämieluisa yllätys. Kyseessä ei nimittäin ole Heroes-sarjan PS2-versio, vaan lähes suora käännös kymmenisen vuotta sitten PC:lle ja Sega MegaDrivelle ilmestyneestä King’s Bounty -pelistä.
Pelin taustatarina kertoo erilaisten fantasia-olentojen asuttamasta valtakunnasta, jonka kuningas on mennyt nielaisemaan hitaasti tappavaa myrkkyä. Hänet voidaan pelastaa ainoastaan ikivanhalla Lohikäärmeenluu Sauvalla, joka on voimallisin koskaan luotu maaginen esine. Valitettavasti Sauva on piilotettu jonnekin kuningaskuntaan ja sen luokse johtava kartta on pilkottu 25 eri osaan. Useimmat kartan osat ovat joutuneet erilaisten rikollisten haltuun eivätkä nämä ole halukkaita niistä luopumaan, ainakaan vapaaehtoisesti. Pelaajan tehtäväksi jääkin siis ohjastaa valtakunnan suurinta sankaria, ottaa kiinni kartan palasia piilottelevat rikolliset ja etsiä kätketty Lohikäärmeenluu Sauva. Tehtävää vaikeuttaa vielä paha lokikäärme Malazak, joka haluaa myöskin saada Sauvan haltuunsa. Puuhaa siis riittää yhden pelin tarpeiksi.
Kymmenen vuoden taakse ulottuvista juuristaan johtuen peli on hyvin erilainen kuin PC:n Heroes-sarja. Vuoropohjaisen strategian sijaan PS2-Heroes muistuttaa pikemminkin taktisilla taisteluilla höystettyä seikkailupeliä ja resurssien keräileminen rajoittuu yksinomaan kullan hankkimiseen. Myös kaupunkien rakentelemisen voi suosiolla unohtaa.
Suurin osa peliajasta kuluu reaaliajassa etenevällä pääkartalla, jolta etsitään kaupunkeja, linnoja, aarrearkkuja ja mahdollisten sotilasyksiköiden asuinsijoja. Kaupungeissa sankari voi käydä keräämässä tietoja läheisten linnojen asukkaista, ottamassa vastaan etsittyjen rikollisten etsintäkuulutuksia ja ostamassa loitsuja. Linnat ovat pääsääntöisesti kartan palasia hallussaan pitävien rikollisten omistuksessa, joten ne yleensä vallattava väkipakolla. Vangittuaan tietyn määrän rikollisia sankari voi käydä kuningattaren juttusilla saamassa hienomman arvonimen ja parannuksia tiettyihin taitoihinsa.
Aarrearkuista sankari voi käydä hakemassa täydennystä kultavaroihinsa. Yleensä löytyvät rahat kannattaa tosin jakaa köyhille, sillä tämä lisää sankarin suosiota ja johtajan taitoja huomattavasti. Parempi johtaja voi komentaa suurempaa määrää yksiköitä, mikä on ehdottomasti tarpeen etenkin pelin loppupuolella. Kuningattarelta saatavat viikkorahat ja rikollisten vangitsemisesta maksetut palkkiot riittävät kyllä yleensä kattamaan sankarin kulut.
Koska pelin katalien rikollisten vangitseminen onnistuu ainoastaan väkivaltaan turvautumalla, yksi sankarin tärkeimpiä tehtäviä on armeijan kokoaminen. Erilaisia yksiköitä pelistä löytyy 25 kappaletta, joista viittä sankari pystyy kerralla komentamaan. Yksiköt on jaettu linnasta, tasangolta, luolastoista, kukkuloilta ja metsistä saataviin joukkoihin. Joukkojen alkuperään kannattaa kiinnittää huomiota, sillä eri alueilta saatavien yksiköiden liiallinen sekoittaminen vaikuttaa haitallisesti niiden moraaliin. Esimerkiksi haltiat ja kääpiöt eivät viihdy samassa armeijassa eikä kukaan oikein pidä epäkuolleista.
Tositoimiin joukot pääsevät sankarin hyökätessä rikollisen asuttamaan linnaan tai törmätessä erämaassa vaeltelevaan hirviölaumaan. Tällöin pääkartta vaihtuu kolmiulotteiseen taistelunäkymään, jossa eri osapuolet ovat asettuneet vastakkain siisteihin riveihin. Itse taistelu etenee vuoropohjaisesti. Ensin pelaajan jokainen yksikkö saa joko liikkua tai hyökätä, jonka jälkeen on vastustajien vuoro. Taistelualue on jaettu 25 samankokoiseen ruutuun eli kovin suuriin taktisiin liikkeisiin peli ei tarjoa mahdollisuuksia. Toisaalta tekoäly taistelee aina saman suoraviivaisen logiikan mukaisesti, joten sen liikkeiden ennakoiminen ja vastustajien huijaaminen on suhteellisen helppoa.
Käytännössä PS2:n Heroes of Might & Magic on siis melkoisen rajoittunut peli. Etenkin, jos sitä lähtee vertaamaan samaa nimeä kantavaan PC:lle julkaistuun pelisarjaan. Toisaalta King’s Bounty oli jo aikoinaan mukava peli ja itse huomasin viihtyväni sen parissa jälleen erinomaisesti. Suoraviivainen pelityyli sopii konsoliympäristöön vuoropohjaisia Heroes-pelejä paremmin ja pelissä on riittävästi satunnaisuutta, jotta sen pariin jaksaa palata.
Pelin elinikä on kuitenkin PS2-Heroesin pahimpia ongelmia. Pelin pelaa lävitse muutamassa tunnissa eikä impossible-vaikeusastekaan tuota suurempia ongelmia, kun pelin salat on oppinut. Aarteen, kiinni otettavien rikollisten ja muiden tärkeiden paikkojen sijainti sentään vaihtelee pelistä toiseen, joten muutaman kerran tämän jaksaa pelata lävitse. Ennen pitkää pelin rajoittunut luonne alkaa kuitenkin nostaa yhä selvemmin päätään ja sen jälkeen kiinnostuskäyrä putoaa varsin nopeasti.
Graafisesti 3DO on sentään pyrkinyt tekemään tästä pelistä Playstation 2:n arvoisen. Yleiskartta on toteutettu varsin minimalistisella otteella, mutta taistelunäkymät ovat pääsääntöisesti erittäin komean näköisiä. Etenkin yksiköiden polygonimalleihin on panostettu ja useimmat niistä näyttävät lyhyesti sanottuna kauniilta. Myös hahmojen animaatio on elävää, vaikka se toistaakin itseään hieman liikaa.
PS2-Heroes istuu DualShock-ohjaimelle yllättävän hyvin. Pelin tekijät ovat käyttäneet tehokkaasti hyväkseen ohjaimen runsaat napit, joten oikeastaan mitään toimintoja ei tarvitse etsiä valikoista. Tärinäominaisuudet tosin ovat tällaisissa peleissä täysin turhia.
Heroes of Might & Magic: Quest for the Dragonbone Staff on juuristaan huolimatta loppujen lopuksi varsin viihdyttävä kevytstrategia. Se on helppo ja mutkaton pelattava, jonka vaikeustasoa olisi tosin voinut säätää hieman korkeammalle. Pelin kierrätetty sisältö on kuitenkin sen verran suuri pettymys, että sitä on vaikea ohittaakaan. Laiskuutta pelintekijöiden keskuudessa on ennenkin nähty, mutta tämä taitaa olla siitä pahimmasta päästä. Heroes of Might & Magic -peliä paketista ei nimestä huolimatta kannata etsiä, mutta mikäli pelityyppi kiinnostaa, tämä voi hyvinkin olla kokeilemisen arvoinen paketti.