Mielipide: PlayStation- ja Xbox-konsoleille jaettavat ilmaiset pelit ovat parasta, mitä pelaajille ja pelikulttuurille on pitkään aikaan tapahtunut

Xbox- ja PlayStation-konsoleille on saanut maksuttomia pelejä jo pitkään. Toki pelaajan pitää tilata itselleen joko PlayStation Plus- tai Xbox Live, mutta ainakaan itse en osaa suhtautua kuukausittain jaettaviin peleihin muuten kuin maksuttomina palkkioina pelaajille heidän uskollisuudestaan.

Ilman PlayStation Plus -pelejä olisin jäänyt paitsi lukemattomista loistavista peleistä. Suomalainen Resogun on räiskintäklassikko, jota tullaan muistelemaan vielä vuosien päästä. Puolentoista vuoden aikana olen nauttinut Trine 2:n värikkäistä seikkailuista, Valiant Heartsin hienosta tarinankerronnasta ja TowerFall: Ascensionin mainiosta moninpelistä. Tällä hetkellä pelaan Unfinished Swania, joka on omaperäinen osoitus siitä, miten etenkin pienet pelit voivat olla parhaimmillaan taidetta. Xbox 360:lle olen lataillut Sleeping Dogsin ja Brothers: A Tale of Two Sonsin kaltaisia hienoja pelikokemuksia.

Pelaajat harvoin kehuvat pelejä tai palveluita. Myös PlayStationin ja Xboxin käyttäjistä osa on sitä mieltä, että maksuttomista peleistä pitää valittaa. Saatavilla ei ole AAA-pelejä. En pidä juuri sen kuukauden pelitarjonnasta.

Mikä ihmisiä vaivaa? Maksuttomat pelit ovat parasta, mitä konsolirintamalla on pitkään aikaan pelaajille tarjottu. Ne antavat meille mahdollisuuden pelata indiepelejä, joita me emme välttämättä muuten itsellemme lataisi. Viimeisimmän vuoden aikana olen käyttänyt yhtä paljon aikaa maksuttomien pelien kuin kaupasta kotiini kantamieni pelien pelaamiseen.

Tällä hetkellä pelaaminen ja pelikulttuuri voi paremmin kuin koskaan. Meitä hemmotellaan The Witcher 3:n kaltaisilla AAA-peleillä, joihin voi upottaa kymmeniä tunteja. Silti myös pikkupelejä tarvitaan, ja niihin PlayStation Plus ja Xbox Liven Gaems With Gold palvelu  ovat omiaan. Niiden avulla myös kasuaalipelaajat voivat löytyy omaperäiset indiepelit.

Ja sehän on markkinoille ja pelikulttuurille vain hyvästä.

Jarkko Fräntilä