Kuinka paljon sinulle on merkitystä sillä, millaisia arvosanoja pelit saavat? Kun astelet sisään pelikauppaan, luotatko itseesi kiinnostavan kuoren ja matalan hinnan nähdessäsi, vai kaivatko kännykän ja Googlen esiin? Tässä mielipidekirjoituksessa tarjoan muutamia näkökulmia siihen, miten arvosanoihin kannattaa suhtautua.
Kun olin vielä nuori juippi, oli nettikin yhä lapsenkengissään. Peliarvioita näki tuolloin Tilt-ohjelman lisäksi ainoastaan vaikeasti käsiin saatavissa pelilehdissä. Tuolloin oli varsin luontevaa ostaa pelejä niin sanotusti sokkona eli pelkän kannen perusteella. Enkä minä mukulana muutenkaan varmasti olisi välittänyt mistään arvosteluista – uuden pelin saaminen kun oli aina poikkeuksetta upea kokemus. Myös äitilläni oli toisinaan tapana tuoda minulle kirpputorilta halvalla löytämiään pelejä. Vasta myöhemmässä vaiheessa hän alkoi kokea tarvetta soitella ennakkoon kysyäkseen, olisiko peli kiinnostava vai ei.
Viisitoista vuotta myöhemmin olen paljon tarkempi ajastani. Velvollisuuksien lisäännyttyä olen alkanut miettimään tarkoin, mihin rahani laitan. Jokin aika sitten minulla oli hyllyssä odottamassa muutamakin peli, joita en ollut ehtinyt edes aloittaa. Nykyään välttelen tietoisesti moista tilannetta. Pelin ostaminen kaupasta ei ole minulle ongelma niinkään rahallisesti, vaan en vain tahdo ostaa turhaa tavaraa nurkkiini pölyttymään.
Nykyisin seuraan peliarvosteluja herkeämättä kuin haukka saalistaan. Käyn usein Helsingin pelikaupoissa, mutta yleensä lähinnä kartoittamassa valikoimaa. Kahmin syliini muutaman pelin, raahaan ne sivuun ja kaivan kännykästä Metacriticin esiin. Yksi kerrallaan eliminoin joukosta sellaisia nimikkeitä, jotka eivät kiintoisasta kannesta huolimatta olekaan saaneet keskiarvokseen kuin 30–75/100. Tällaisista peleistä ajattelen, etteivät ne ole rahani saati sitten aikani arvoisia. Jos jäljelle sitten jää jokin esimerkiksi 83 pistettä saanut peli, painan sen nimen muistiin ja otan siitä enemmän selvää kotonani. Hedelmällisen salapoliisityön jälkeen saatan kipaista takaisin ostamaan pelin kyseisestä liikkeestä tai vaihtoehtoisesti jostain toisaalta, jos hinta on muualla merkittävästi parempi.
On ensisijaisen tärkeää muistaa, että yli 90 pisteen keskiarvolla varustetut pelit eivät kuitenkaan aina voita 80 pisteen alkupäässä olevia kohtalotovereitaan. Tämä johtuu siitä, että kun keskiarvoja katsotaan, on tiettyjä asioita, jotka hilaavat pisteitä ylöspäin. Yli 90 pistettä saavat pelit pohjautuvat tavallisesti johonkin vanhaan – ne ovat viimeisen päälle hiottuja lajityyppinsä edustajia. 80 pisteen tuntumassa olevat pelit puolestaan ovat usein eri tavalla hyviä – niissä on jotain sellaista erityistä, minkä takia ne saavat korkean pistesaldon, mutta jokin rosoisuus ja hiomattomuus estää niitä nousemasta 90 pisteen kärkeen.
Rosoisuus ja hiomattomuus perustuvat usein siihen, että peli on yrittänyt jotakin erikoista; jotakin ennen näkemätöntä. Ihmismielellä puolestaan on tapana yrittää hahmottaa maailmaa nimenomaan tutun ja turvallisen kautta. Tämän olen itsekin joutunut pelikriitikkona peliarvosteluita sorvatessani huomaamaan.
Joskus vastaan tulee pelejä, jotka osuvat suoraan sydämeen, mutta joita ei järjellä ajateltuna voi pisteyttää liian korkealle, koska arvioissa on pyrittävä kuitenkin objektiivisuuteen. Näin ollen erinomainen, tunteisiin vetoava suosikki ja toisaalta uutta yrittävä, mullistava merkkipaalu saattavat hyvinkin saada keskiarvokseen ”ainoastaan” 80 pistettä. Tällaiset pelit tullaan tuntemaan legendaarisuudestaan, ei niinkään kiistattomasta laadustaan.