Erinomaisilla kauhujulkaisuillaan nimeään jo useamman vuoden framille nostanut Bloober Team on päättänyt The Mediumin myötä kurkottaa isompien studioiden pöytään. Esimerkiksi Layers of Fearilla ja parin vuoden takaisella Blair Witchillä taitonsa genren saralla osoittaneella puolalaistudiolla onkin nyt edessään näytön paikka. Valitettavasti eväät vain eivät aivan tunnu riittävän.
Seikkailu alkaa lupaavasti ja ajoittain tarina tuntuu löytävän omintakeisen kierteen, mutta liian usein tunnutaan lainaavan vähän turhankin paljon genren menneiltä klassikoilta. Residentevilinsä ja silenthillinsä kahlanneet bongaavat paketista yllin kyllin huomattavan tuttuja elementtejä. Toki esimerkiksi Akira Yamaokan pestaaminen säveltäjäksi kertoo omaa tarinaansa siitä, että lainat ovat todennäköisesti enemmän tai vähemmän tietoinen valinta.
Kokonaisuuden pääjippona toimii tarinan päähenkilön kyky elää samanaikaisesti kahdessa erilaisessa maailmassa. Normaalin maailman rinnalla elää jatkuvasti puolalaisen Zdzisław Beksińskin taideteoksiin visuaalisesti nojaava yliluonnollinen todellisuus. Ajoittain maailmoja ajetaan rinnakkain jakamalla kuva kahtia. Efekti toimii usein ihan passelisti, mutta se ei lopulta kuitenkaan tuo varsinaisesti mukanaan mitään erityisen järisyttävää. Valitettavasti kahta rinnakkaista maailmaa ajaessa pelin resoluutio ottaa myös osumaa. Tällöin kuvan tarkkuus putoaa silmin nähden.
Teknisesti teos kärsii muutenkin ajoittaisesti yskähtelystä. Vaikka ruudunpäivitys on muuten pääosin tasainen, kameran panoroidessa alkaa kuva nykimään tuntuvasti. Varsinaisesti pieni nykiminen ei kokonaisuutta kaada, mutta ärsyttää juuri sen verran, että sitä on vaikeaa olla huomaamatta.
Ääninäyttelyn taso vaihtelee myös ikävästi laidasta laitaan. Erityisesti päähenkilö Mariannen roolissa ääntelevän Kelly Burken suoritus on harvinaisen epätasainen. Mariannen ulosannin takia tilanteiden tunnelma vaihteleekin usein pelottavasta lähes huvittavaan. Muut ääninäyttelijät tuntuvat suoriutuvan astetta paremmin. Varsinkin tuttu ja turvallinen Troy Baker tuo mukana olollaan tuotantoon mukavasti arvontuntua.
Yhteen summattuna The Medium on kaiken kaikkiaan varsin keskinkertainen kokonaisuus. Ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta tarinalla on vaikeuksia nousta ylös keskinkertaisuuden suosta. Yhden teknisen kikan varaan rakennettu narratiivi ei myöskään jaksa lopulta pitää kiinnostusta yllä kovinkaan tehokkaasti. Tarina tuntuukin etenevän soljuvimmin juuri silloin, kun kahden maailman yhtäaikaisen näyttämisen sijaan keskitytään kerrallaan vain toiseen. Tyylillisesti kyseessä ei myöskään ole oikeastaan kauhutarina, vaan enemmänkin aikuisille suunnattu synkkä satu. Aitoja pelkotiloja kaipaaville jopa studion edelliset omat teokset toimivat tehokkaammin. Nyt liikutaan tyylillisesti lähempänä vaikkapa Guillermo Del Toron elokuvia kuin Silent Hill -sarjan alkupään teoksia.
Kohtalaisen lyhyen keston ja vaivattomasti eteenpäin soljuvan rakenteen ansiosta teoksen pelaa loppuun kertaalleen ilman isompaa hampaiden kiristelyä. Klassikon asemasta jäädään silti kauas. Myynnin osalta The Medium on kuitenkin jo kuitannut omat tuotantokustannuksensa takaisin tehden siitä menestyksen, joten ehkä potentiaaliselta jatko-osalta on lupa odottaa enemmän.
Samu Turkian pc-version arvostelun pääset lukemaan täältä.
Saatavilla: PC, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, seksi, kielenkäyttö)
Tätä laituria eivät Aakea piinanneet piisamit onnistuneet tuhoamaan.