Aikamme kauhulegendojen jalanjäljissä – arvostelussa The Medium (PC)

Puolalainen pienstudio Bloober Team on tuottanut viime vuosina erittäin miellyttäviä kauhukokemuksia. Layers of Fear, Observer ja Blair Witch ovat vahvasti mainitsemisen arvoisia säikyttelyjä. Studion viimeisin tarina tekee ainakin itseeni suuren vaikutuksen ollessaan vahva kunnianosoitus legendaarisille kauhuteoksille ensimmäisen PlayStationin kulta-ajoilta.

The Medium oli omalla kohdallani yksi vuoden 2021 suurimmista odotuksista. Olin lähestulkoon valmis perustamaan melankolisen kahvilayrityksen nimellä Depresso House saadessani selville, että teos julkaistaan yksinoikeudella Microsoftin uusille Series-konsoleille sekä Windows 10 -tietokoneille. Lähtötilanne oli nimittäin se, että Xbox Series -sarjan konsoli on vielä hankkimatta sekä uskollinen “nuhapumppuni” täyttää The Mediumin vaatimukset juuri ja juuri. Pienten viilausten jälkeen pääsin kuitenkin sukeltamaan todellisuuksien väliin syke korkealla ja suurimmaksi osin hymy kasvoillani.

Tarina pyörii päähenkilö Mariannen ympärillä, joka näkee toistuvaa unta laiturille kuolevasta tytöstä. Alkujuonnon edetessä selvitellään unen syytä ja tutustutaan päähenkilöömme tarkemmin. Marianne on meedio, jolla on kyky kommunikoida elävien ja kuolleiden todellisuuksien välillä. The Mediumissa tämä viedään pari askelta pidemmälle, sillä Marianne kykenee kirjaimellisesti olemaan läsnä todellisuuksien molemmin puolin ja vieläpä samaan aikaan. Tarinan alussa kohdataan menetyksen ja mysteerin tunteita, kun Mariannen isähahmo poistuu ajasta ikuisuuteen ja samaan syssyyn saa mysteeripuhelun hätäiseltä mieheltä. Sen enempää paljastamatta soppa on valmis ja matka kohti tuntematonta on valmis alkamaan.

The Medium tuntuu jo ensimetreillään kumartavan syvää kunnioitusta aikamme kauhulegendojen suuntaan. Tunnelma muistuttaa vahvasti Silent Hillien psykologisesti piinaavaa epätodellisuutta ja teoksen “kömpelöhkö” liikkuminen lukituilla kamerakulmilla tuovat mieleen alkuperäiset Resident Evilit. Teoksen “vanhentunut” pelityyli ei varmasti iske ihan tuoreimman generaation pelureihin, mutta alalla pidempään viihtynyt on varmasti enemmän kuin kotonaan. The Mediumin suurimpana vetonaulana toimii sulava siirtyminen elävien ja kuolleiden maailmoiden välillä. Rinnakkaistodellisuuksissa vuorottelun lisäksi teos voi myös renderöidä molemmat ulottuvuudet samanaikaisesti pelaajan ruudulle. Ruudunjako mahdollistaisi hyvin omaperäisten mekaniikoiden toteuttamista, mutta valitettavasti Bloober Team ei ole päässyt ihan täyteen loistoonsa kyseisen ominaisuuden saralla. Olemme kollegani Ville Thurmanin kanssa vahvasti samaa mieltä, että paperilla jakautunut todellisuus on hieno idea, mutta toteutus ei valitettavasti ole juuri maailmaa mullistava kokemus.

Onneksi loistoa riittää muilla osa-alueilla senkin edestä. Teoksen graafinen anti on viimeisen päälle niin todellisessa maailmassa kuin kuolleidenkin valtakunnassa. PC:llä koettiin pääasiassa tasaista 60 ruutukuvan sekuntitahtia 1080p-resoluutiolla, mutta yskimistä tavattiin erityisesti molempien ulottuvuuksien ollessa ruudulla samaan aikaan. Thurman otti selvää The Mediumin suorittamisesta Xbox Series X:llä, ja tulokset olivat samankaltaisia. Konsolilla kauhuttelu koetaan 30 ruutukuvan sekuntitahtiin aktiivisella resoluution vaihdolla. Toisin sanottuna teoksella on tilannetajua säädellä resoluutiota ruudulla tapahtuvien tilanteiden mukaan. Series X pyrkii pitämään säikyttelyt täydellä 4K:llä tippuen korkeintaan 1440p:hen, mutta valitettavasti ruudunpäivityksen repeilyä tavataan erityisesti kameran paneroidessa laajempiin kuvakulmiin.

Laajoista kulmista huolimatta ruutua ei täytetä suurella toiminnalla. Marianne liikuskelee todellisuuksien välillä varsin rauhallisin askelin ympäristöä tutkien ja kevytmielisiä pulmia ratkoen. Mukana on toki myös hieman adrenaliiniakin nostattavaa tapahtumaa, mutta The Medium ei ole toimintapeli. Meediona Marianne kykenee luomaan valosta energiapurkauksia ja suojakilpeä ollessaan kuolleiden valtakunnassa. Kilpi on itsestäänselvyys, mutta energiapurkaukset ovat toisinaan käytössä ongelmia ratkoessa. Sopiva sekoitus inhimillisyyttä ja yliluonnollista, joten homma ei lähde missään kohtaan näpeistä. Marianne on ihminen ja ihminen vuotaa verta.

Ei varmaan yllätä, että luvassa on jälleen ääni- sekä musiikkimaailman hehkutusta? Villen kanssa hehkutettiin yhdessä Bloober Teamin mahtavaa valintaa poimia erityisesti Silent Hillien sävellyksien takana onnistuneesti suoriutunut Akira Yamaoka. Miehen musiikki ei ihan noudata hiljaisten kukkuloiden hämmentävää äänimaailmaa, mutta sävellyksissä on silti tuttua tunnetta. The Mediumin äänimaailma on muutoinkin nappisuoritus. Tosin äänessä on myös yksi teoksen kompastuskiviä, joka ilmenee ääninäyttelyn puolelta.

Vaikka musiikillisella puolella tavataan vahvaa suorittamista, niin koimme Villen kanssa, että The Mediumin päähenkilön Mariannen roolissa ääntelevän Kelly Burken suoritus on harvinaisen epätasaista sotkua. Neiti reagoi ympärillä tapahtuviin asioihin todella ristiriitaisin elein, jolloin tilanteet sekä tunnelmat vaihtelevat pelottavasta helposti huumorin puolelle. Muut äänikopissa vierailleet tuntuivat suoriutuvan tehtävästään huomattavasti paremmin, sillä esimerkiksi tutun ja turvallisen Troy Bakerin läsnäolo tuo tuotantoon mukavasti lisäarvoa.

The Medium on kehityskelpoinen kerran tai kahden peluukerran arvoinen ”säikyttely”. Heittomerkit ovat ansaittuja, sillä kauhupelinä markkinoitu teos ei varsinaisesti ole järin kauhua herättävä. Arvostelun aikana koimme teoksen varsin keskinkertaiseksi kokonaisuudeksi, joka sekin on varsin paikkansapitävä määritelmä kehityskelpoisen lisäksi. The Medium yrittää hurjasti tehdä vaikutuksen legendaarisilla mekaniikoilla, Akira Yamaokalla ja innovatiivisella graafisella suorittamisella, mutta se kompastuu liikaan yrittämiseen. Sopivan mittainen teos vailla turhauttavia kliseitä tarjoaa kuitenkin mahdollisuuksia jatko-osille. Onhan The Medium kuitenkin osana Xboxin maanmainiota Game Passia, joten teokseen voi tutustua riskittömästi varsin edulliseen hintaan ostamisen sijaan.

Villen Xbox Series X -version arvostelun pääset lukemaan täältä.

Saatavilla: PC (testattu), Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, seksi, kielenkäyttö)

Olen melko varma, että tässä ei nyt puhuta pation koosta…