Arvostelu: Martin Heath
Kun puheenaiheena ovat salaiset agentit, kellolaserit tai oikea tapa juoda vodka martinia, James Bond on usein keskustelun keskiössä. Ja syystä! Herra on ollut osa vakoojamediaa jo 50-luvulta lähtien. Vaikka Bondin kirjat ja elokuvat ovat olleet suuria menestyksiä, herran pulahdukset videopelien maailmaan ovat olleet pääasiassa karikkoisia. Viimeisimmäksi yritykseksi jäänyt 007 Legends ilmestyi yli vuosikymmen sitten eikä sitä saa enää ostettua edes digikaupoista.
Kuopattu IP sai kuitenkin uutta virtaa sen jälkeen, kun Hitman-sarjasta tuttu IO Interactive ilmoitti vuoden 2020 lopussa työstävänsä uutta Bond-seikkailua. Kuutisen vuotta myöhemmin 007 First Light vapautui päivänvaloon.
Toisin kuin monissa muissa sarjan peleissä, First Lightin narratiivi on täysin alkuperäistä sisältöä elokuvien sovittelun sijaan. Pelaaja pääsee kokemaan James Bondin nousun tuntemattomasta SAS-lentosotamiehestä MI6:n tuplanolla-hankkeen ykköskandidaatiksi. Peli on siis samaa luokkaa kuin Tomb Raiderin Survivor-trilogia, eli keskiössä on enemmän hahmon alkuperä kuin itse ikonisen tittelin alla toimiminen.
Pelin tarina on erittäin viihdyttävä ja sisältää kaikki oletetut Bond-elokuvan kliseet: James matkaa eksoottisesta miljööstä toiseen, puhuu itsensä ulos tilanteesta kuin tilanteesta, paljastaa salakavalan juonen ja kaveeraa vaarallisen sekä viehättävän naisen kanssa aina kun ehtii. Jännittäviä tilanteita ja lähes mahdottomilta tuntuvia pakoja on myös vaikka muille jakaa.
Valitettavasti First Light tuo myös mukanaan joitain elokuvien huonojakin puolia. Muun muassa tuotesijoittelua on jopa koomisen paljon. Jokaisen auton merkki on selvästi esillä, janoinen sankari saa nauttia Coca-Colan mausta ja herra Bondin luotettava kello on tietenkin Omega. Sinänsähän pieni tuotehifistely kuuluu Jamesin tapauksessa asiaan, mutta jos omatkin puolisokeat silmät pistävät mainonnan merkille, jokin raja on ylitetty.
Peliteknisissä merkeissä kokemuksen voi jakaa kolmeen pääkategoriaan: soluttautumiseen, kiikkiin jäämistä seuraavaan ammuskeluun ja pakenemiseen päivän menopelillä. Toki tapahtumien kulku ei aina seuraa tätä rytmiä, mutta palaset ovat pitkälti samat.
Ajamisosiot ovat helposti kategorioista harvinaisin. Itse menopelin ohjaaminen on luontevaa riippumatta siitä, onko kyseessä auto vai vene. Kohtaukset ovat myös vauhdikkaita ja viihdyttäviä. Kulkuneuvoja kuitenkin käytetään niin harvoin ja vähän aikaa, että osiot tuntuvat enemmän täytteeltä kuin loppuun hiotulta sisällöltä.
Taisteleminen on varsin hauskaa. Pyssyjen käyttö tuntuu sulavalta ja niissä on tarpeeksi tehoa. Pelissä on myös monta pientä tekijää, jotka tekevät jokaisesta yhteenotosta filmaattisen. Tyhjän pistoolin voi kiepauttaa vihollisen naamaan samalla kun potkaisee uuden tuliaseen lattialta kouraansa.
Nyrkkitappelu on myös varsin dynaamista ja kineettistä. Harvassa ovat pinnat, jotka eivät mene lovelle tai murru heitetyn kehon painosta. James myös käyttää hyväkseen monia irtonaisia esineitä käsirysyjen aikana. Taisteluiden heikoimman lenkin muodostavat tilanteet, joissa herra Bondia uhkaa suuri, tuliasein varustettu joukkio.
Aseiden määrän kasvaessa viihdyttävä taistelu muuttuu epätoivoiseksi juoksenteluksi ja suojan takana kykkimiseksi. Bond ei kestä kovinkaan montaa osumaa eikä hänen pukunsa taskuihin mahdu kovinkaan montaa luotia. Jouduin toistamaan nämä osiot montakin kertaa ennen kuin sain itseni niistä läpi. En ole varma, onko syynä IO Interactiven kokemattomuus isomman skaalan tulitaistoista vai oma osaamattomuus, mutta tämänlaiset ammuskelut jättivät hieman happaman maun suuhun.
Hiippailu ja soluttautuminen ovat onneksi aivan loistavia. Kuten olettaa sopii, nämä osiot muistuttavat hyvin vahvasti erään viivakoodiagentin tempauksia. Pelaajalle annetaan tehtävä ja vapaat kädet tutkia avointa aluetta. Tavoitteiden saavuttamiseen on useimmiten monta eri keinoa, ja oikein kekseliäät pelaajat voivatkin luovia täysin omia reittejänsä pitkin, vaikka kokemus on ehkä hieman Hitman-sarjaa lineaarisempi.
Lue myös: Yllättävän mukavat open-ear-kuulokkeet — arvostelussa JBL Sense Pro
Jamesilla on myös enemmän rajoitteita lähestymistavoissaan. Siviilien tai jopa vihollisten tappaminen on kiellettyä, kunnes tilanne on todella täpärä ja lupa tappaa on myönnetty. Herra Bond ei myöskään sujahda pois puvusta toiseen aivan yhtä tehokkaasti. Onneksi salaisella agentilla onkin sekä teknologisia härpäkkeitä että hurmaava brittiaksentti.
Jokaisen tehtävän alussa pelaaja saa yleensä valita itselleen kaksi tai kolme laitetta. Härveleiden kirjoon kuuluvat muun muassa myrkkynuolia ampuva puhelin, räjähtävä kuulokekotelo ja hakkeroiva rannekello. Jokainen työkalu on hyödyllinen ja niille on moninaisia käyttöjä avoimien kenttien uumenista, joskin hakkerikello tuntuu kokonaisuudessaan ehkä kaikista monipuolisimmalta. Laitteet käyttävät toimiakseen joko sähköä tai myrkkyä, joita Bondilla on rajallinen määrä. Tankkien täydennys hoituu onneksi helposti, sillä kentät ovat täynnä pattereita, irtonaisia kännyköitä ja valkaisuainepulloja varaston täyttämiseksi.
Valittujen laitteiden lisäksi Bondilla on aina matkassa Q-Lens-piilolinssit, joiden avulla pelaaja näkee lisätietoa ympäristöstään. Vihollisten ääriviivat ja tiedot, interaktiiviset esineet, vaaralliset tynnyrit ja tärkeät paikat – kaikki on bongattavissa helposti. Hienot vempeleet eivät kuitenkaan aina riitä, jolloin agenttiystävämme joutuu tukeutumaan sosiaalisiin taitoihinsa päästäkseen pälkähästä.
Bondilla on käytettävissään vaistopisteitä (Insight), joita pelaaja voi hyödyntää monissa tilanteissa. James voi houkutella vihollisia paikasta toiseen, hidastaa aikaa tähdätessään aseella tai hämätä vihollisjoukkoja. Hämäys on näistä helposti hauskin ja kallein. Taitoa käytettäessä Bond keksii jonkin nerokkaan valheen, jolla selittää käyntinsä kielletyllä alueella. Kuulolla olevat viholliset tai uteliaat siviilit hyväksyvät tarinoinnin sen pahemmin kyselemättä.
Huijaus ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja hetken päästä hitainkin öykkäri tajuaa jäynän. Taidon käyttäminen on ehkä paras asia koko pelissä ja antaa pelaajan toteuttaa sisäistä salaista agenttiaan. Vaikka vaistomittari riittää vain yhteen hyvään valheeseen, sitä voi onneksi täydentää suorittamalla tehtäviä tai päihittämällä vihollisia.
Visuaalisesti peli on varsin vaikuttava. Alueet tuntuvat eläviltä, yksityiskohtia on hämmentävän paljon, ja kenttien dynaamisuus on loistavaa. Ehkä vaikuttavinta pelissä on hahmojen silkka määrä. On harvinaista nähdä näin monta uniikkia hahmoa yhdessä tilassa ilman kaksois- tai kolmoisolentojen ilmestymistä. On selvää, että IO Interactive on elementissään.
Pienistä ärsytyksistä huolimatta 007 First Light on viihdyttävä kokemus. Hahmot ovat monipuolisia, hiippailu on loistavaa ja tarina on helposti arvattavista käänteistään huolimatta uskollinen 007-universumille. Pelissä on selvää potentiaalia monellekin jatko-osalle, joten IO Interactiven seuraavia liikkeitä on syytä seurata suurella mielenkiinnolla.
Saatavilla: Nintendo Switch 2 (tulossa), PC (testattu), PS5, PS5 Pro, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐½
007 First Light tuo aivan uuden Bond-alkuperätarinan videopelien maailmaan. Loistavaa soluttautumista ja härveleiden kanssa leikkimistä hieman hämärtävät rasittavat tulitaistot ja ennalta-arvattava tarina, mutta peli on näistä huolimatta varsin viihdyttävä ja kokemisen arvoinen.
Lue myös: Kunniaa kultasilmille – arvostelussa Agent 64: Spies Never Die
Lue myös: Rytmiryhmä Hau – arvostelussa Rhythm Paradise Groove
Lue myös: Marvel lyö kovimmin – arvostelussa Marvel Tokon: Fighting Souls
Lue myös: Premiumia pakaroiden alle – arvostelussa Secretlab ATLAS