Jos Hämähäkkimies ja Wolverine tappelisivat keskenään, pelaaja todennäköisesti voittaisi. Näin on ainakin ollut jo hyvän aikaa tapana Marvel-lisenssiä hyödyntäneiden taistelupelien kohdalla. Marvel vs. Capcomit sekä muut mätkinnät ovat pitäneet laatukäyrän varsin korkealla, vaikkakaan aivan Tekkenin veroiseksi genren uranuurtajaksi ja merkkipaaluksi ne eivät ole nousseet. Eikä trendi osoita laantumisen merkkejä hieman sivuaskeleita ja Capcomista pesäeroa ottavan Marvel Tokon: Fighting Soulsin kohdallakaan, sillä kyseessä on vallan mainio tuotos kaapuilijoiden rökittämisestä kiinnostuneille.
Vaikka Marvel Tokon: Fighting Souls tarjoaa lähtökohtaisesti perinteisen kaksinkamppailun kahden riitapukarin välillä, on mukana kimppakivan tuntua. Kummankin soturin joukkio koostuu pääsääntöisesti neljän sankarin muodostamasta tiimistä, jolloin vaihtopenkiltä voi pyytää apuja lyöntisarjan jatkamiseksi tai hahmon vaihtamiseksi. Terveysmittariin tällä ei ole vaikutusta, joten henkihievereissään oleva Vihreä Menninkäinen jättää takavasemmalle siirtyessään verenperinnökseen vimmaisen pelon kohtalokasta kolautusta kohtaan. Systeemissä on siis paljon samaa kuin esimerkiksi SNK Heroines: Tag Team Frenzyssä, mutta tässä tapauksessa asiat on vain hoidettu kunniakkaasti alusta loppuun.
Sisällöllisesti tavaraa on paljon muttei yltäkylläisesti. Tarinasisältöä tarjoillaan viiden sarjakuvamaista kerrontaa hyödyntävän episodin verran, joissa pyritään selittämään X-Menien, Hämiksen, Avengersien sekä muiden jengien yhteistä taistelufestivaalia. Tarinat on kerrottu tyylillä, mutta niiden mielenkiinto jäi ainakin omalla kohdallani hieman ontoksi. Toki se voi vaikuttaa, ettei Marvelin kaapu-universumi ole mitenkään erityisen lähellä sydäntäni. Mikäli olet väijynyt kaikki mahdolliset Avengersit, She-Hulkit, Ms. Marvelit ja muut hömpömpööt, lienevät näyttävästi kerrotut tarinat mieleen. Muille tarjoillaan kymmenkunta taistelua sekä antiklimaattinen pomotaistelu, jotta saavutukset sekä alkujaan lukittu hahmo avautuvat kokoelmien jatkeeksi. Episodit itsessään vievät puolisen tuntia laaki, joten niiden sisältö on nopeasti koluttu.
Muitakin tiloja on mukavasti tarjolla. Pääpainopisteenä on tietenkin turpakäräjöinti, mutta esimerkiksi Arcadia Rumble yhdistää mukaan hauskalla tavalla kepeämpää beat ’em up -mäiskettä. Kovin pitkäikäiseksi tilaksi sitä ei uskalla povata, mutta pienenä välipalana homma maistuu. All-Star Arenalla puolestaan kartoitetaan sopivaa polkua viholliskohtaamisten keskellä.
Jos Marvel Tokon onnistuu erityisesti jossakin, on se tasapainottelu matalan oppimiskynnyksen sekä taitopohjaisen hallitsemisen välillä. Kattava opastus kertoo noviisillekin kaiken mahdollisen, ja vaikka sisältöä kaadetaan niskaan useamman saavillisen verran, tuntee sen jälkeen olonsa valmiiksi. Halutessaan oman suosikkihahmon lyöntisarjoja sekä erikoisuuksia voi iskostaa selkärankaan erillisessä komboilutilassa. Jos omista nettipelin saralla saaduista selkäsaunoista voi jotain johtopäätöksiä tehdä, muut lienevät ainakin viihtyneet siellä muutaman kotvan verran.
Iskusarjojen pötköttäminen ja vihulaisten kurmuuttaminen on suoraviivaista mutta yhtä kaikki viihdyttävää hommaa. Muutamalla eri näppäimellä saa tehtyä eritasoisia moukarointeja palautteen antamiseksi. Kun samaa painiketta hakkaa riittävän pitkään, vuoronsa saa erillisellä animaatiolla sekä ilmoituksella käynnistyvä erikoisisku. Onneksi välivideot ja muut häiriötekijät eivät katkaise liiaksi selkäsaunoittelua.
Nettipeli toimii saumattomasti. Julkaisun kynnyksellä peliseuraa tietysti kuuluukin piisata runsain mitoin, mutta seuranhaun nopeus teki silti vaikutuksen. Tekniikan ja seuran osalta kaikki pelittää siis oppikirjan mukaan. Vaikka samalla sohvalla mätkintä on tietenkin rutkasti mielenkiintoisempaa aiheellisen vinoilun vuoksi, ei verkon puolella mätkiminenkään tunnu pakkopullalta. Viivettä ei ollut nimeksikään ja kokemus on kaikin tavoin onnistunut.
Audiovisuaalinen toteutus on kerrassaan upea. Taustamaisemat hivelevät silmää ja pursuavat tyylikkäitä yksityiskohtia. Peli rullaa ainakin PS5 Prolla sujuvasti ilman yskähtelyä tai muitakaan kompasteluita. Sarjakuvamainen kerronta yhdessä animaatiopätkien kanssa saa myös tyylitietoisuudessaan täydet pisteet. Teos tuntuu tiedostavan sarjakuvajuurensa ja kunnioittavan niitä sopivalla tavalla.
Marvel Tokon: Fighting Souls ei mullista taistelupeligenreä tai keksi muutenkaan pyörää uudelleen. Sen sijaan se keskittyy hiomaan hyväksi todettuja kikkoja entistä paremmiksi. Hahmovalikoimaa voisi tietenkin moittia pieneksi ja tarinasisältömäärää rajatuksi, mutta nämä eivät ainakaan omaa kokemustani latistaneet. Lopputulos kun on taistelupeli, jonka pariin palaa mielellään yhä uudelleen ja uudelleen. Mikäli Tekken 8 on koluttu loppuun tai Marvelin viittaköörillä on paikka sydämessä, kannattaa uutuusmätkintä ottaa vähintään vakavaan harkintaan.
Saatavilla: PC, PS5, PS5 Pro (testattu)
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐½
Marvel Tokon: Fighting Souls tekee ikonisten viittasankarien välienselvittelystä viihdyttävää, sujuvaa ja helposti omaksuttavaa puuhaa. Syvälliset mekaniikat ja näyttävä visuaalisuus tarjoavat rutkasti iloa pitkäksi aikaa.
Lue myös: Nuori mies ja meri – arvostelussa Assassin’s Creed Black Flag Resynced
Lue myös: Premiumia pakaroiden alle – arvostelussa Secretlab ATLAS
Lue myös: Huomiota herättävä torni ja voimakas imuteho – arvostelussa Dreame L50s Pro Ultra
Lue myös: Hymyilevä näppäimistö – arvostelussa Logitech G316 X 98