Nintendo 64 oli aikoinaan myyntien puolesta emoyhtiölleen pienehkö pettymys, mutta sen pelikatalogi sisälsi aivan käsittämättömän määrän legendaarisia nimikkeitä. Nintendon talon sisäisissä studioissa kehitetyt pelit, kuten Legend of Zelda: Ocarina of Time ja Mario 64, ovat käytännössä pakollista pelattavaa kaikille itseään arvostaville peliharrastajille. Monille konsolin kaikkein rakastetuimmat teokset olivat kuitenkin brittiläisen Raren kehittämiä. Studion peleistä erityisesti James Bond -lisenssipeli GoldenEye 007 ja tämän henkinen jatko-osa Perfect Dark aiheuttavat edelleen kaikille niitä tuoreeltaan pelanneille akuutteja nostalgisia fläsäreitä. Nämä pelit olivat myös omiaan todistamaan viimeisillekin jääräpäille, että myös konsoleille voidaan kehittää toimivia ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä.
Agent 64:ssä pelaajan tehtävänä (jos sen suostut vastaanottamaan) on asettua charmantin herrasmiesagentti John Walterin saappaisiin. Vihollisagenttien hyökätessä miehen pilvenpiirtäjässä sijaitsevaan kattohuoneistoon alkaa sellainen räime, että se saisi jopa John McClanen punastumaan. Jahka hyökkäyksestä on selvitty, aletaan selvittelemään tapahtuman taustoja ja päästään kuumottavan salaliiton jäljille. Matkan varrella mukaan lyöttäytyy myös muun muassa miehen tytär ja nippu vanhoja kollegoja. Tarina soljuu eteenpäin tehtävien välillä lyhyiden välinäytösten avulla. Valitettavasti mukana ei ole lainkaan puhuttua ääninäyttelyä, vaan kaikki dialogi esitetään täysin tekstimuotoisena. Tämän osalta teos muistuttaakin enemmän nimenomaan GoldenEyeä kuin Perfect Darkia, jonka tuotantoarvot olivat jo huomattavasti korkeammalla tasolla. Tarina itsessään on hyvinkin tuttua bondmaista kohellusta ja mukaan on saatu mahdutettua lähes kaikki agenttiseikkailuihin olennaisesti kuuluvat kliseet, aina loppusotaa ja varjo-organisaatioita myöten.
Pelimekaniikkojen osalta Agent 64 noudattelee tiukasti esikuviensa linjaa. Päähenkilömme ei kykene hyppäämään tai sprinttaamaan ja aseiden rautatähtäimistä on turha edes haaveilla. Alun perin ohjaimelle kehitetty tähtäysjärjestelmä nojaa vahvasti todella anteliaaseen automaattiseen kohteenhakuun. Näin pelaajan tehtäväksi jää pääosan ajasta osoittaa suurpiirteisesti vihollisten suuntaan ja vetää liipasimesta. Halutessaan ohjaimen vasenta liipaisinta tai hiiren oikeaa nappia painamalla voi ottaa käyttöön myös manuaalisen tähtäyksen, jolla on helpompi hoitaa enemmän tarkkuutta vaativat askareet. Homma toimii kuin se kuuluisa junan vessa, ja jahka systeemin kanssa pääsee sinuiksi, tuntuu kenttien läpi juokseminen iloisesti aseilla roilotellen suoranaiselta tanssilta.
Esikuvilta on lainattu myös vaikeustasojärjestelmä. Panoksia nostamalla vihollisten tarkkuus ja niiden tuottama vahinko kasvavat merkittävästi ja samalla kentistä poistetaan muun muassa luotiliivit usein kokonaan. Korkeampien vaikeustasojen mukana tehtäviin myös lisätään kokonaan uusia tavoitteita. Siinä missä helpoimmalla tasolla riittää, että maaliin juoksee kentän läpi suurin piirtein hengissä, on vaikeimmalla tasolla usein pakko esimerkiksi käydä pelastamassa panttivankeja, kuvaamassa kohteita tai vaikkapa hakkeroimassa tietokoneita matkan varrella. Old School -tyylille tyypillisesti lisätavoitteita ei myöskään selitetä isommin auki, eikä pelaajaa opasteta niiden pariin mitenkään. Kenttien läpäiseminen ensimmäisillä kerroilla vaatiikin usein reippaasti omien hoksottimien käyttöä ja yksinkertaisesti erilaisten asioiden kokeilemista ja löytämistä.
Kampanja itsessään koostuu 14 päätehtävästä. Eteneminen vaatii tehtävien läpäisemistä usealla eri vaikeustasolla, jotta pelaaja voi ansaita edistystä avaavia Cypher-avaimia. Kun avaimia on kertynyt tarpeeksi, aukeaa aina seuraava tehtävärykelmä pelattavaksi. Jokaisessa kentässä on myös lisähaasteita, joita suorittamalla voi avata esimerkiksi moninpelipuolen hahmoskinejä tai uusia pelimuotoja. Allekirjoittaneelta kampanjan läpäisyyn kului noin 6 tuntia. Tarinatilan ohella mukana on myös lähes suoraan Perfect Darkista lainattu haasteliiga. Liigassa pelataan erilaisia moninpelihaasteita tietokoneen ohjastamia botteja vastaan. Liigahaasteiden vaikeustaso ja vakavuusaste vaihtelevat reippaasti. Osa haasteista on lähinnä hölmöä hassuttelua, kun taas toisten läpäisyyn vaaditaan ihan todellista ammattitason suoriutumista. Kampanjan ja muutaman lisähaasteen läpäisyn jälkeen pelin sisäinen mittari näytti, että kokonaisuudesta on avattu yhteensä 25,5 %. Kokonaisuudessaan kyseessä on siis varsin tuhti paketti pelattavaa.
Lue myös: Kompakti ja suorituskykyinen — arvostelussa Logitech G305 X SUPERLIGHT
GoldenEyen ja Perfect Darkin todellinen pitkäkestoinen arvo tuli niiden hillittömän hauskasta jaetun ruudun moninpelistä. Agentti 64 ei petä tälläkään osa-alueella. Tarjolla on mahdollisuus kahlata läpi niin haastekenttiä, tappomatseja kuin tarinatehtäviäkin jopa neljän pelaajan kesken. Moninpeli onnistuu niin verkon välityksellä kuin samaa ruutuakin tuijottaen. Omimmillaan kokemus on tietenkin, kun kaikki pelaajat istuvat samalla ahtaalla sohvalla pienikokoisen televisioruudun neljään osaan jakaen. Moninpelimatsin pystyttäminen on myös juuri niin vaivatonta kuin se oli aikoinaan muinaiskonsoleilla; mitään erillisiä kirjautumisia tai salasanoja ei edes voi syöttää. Sen kun vain nappaa ohjaimen käteen ja painaa nappulaa liittyäkseen mukaan. Vastaavanlaista lähestyttävyyttä olisi mukava nähdä nykyään useammin.
Tekniseltä toteutukseltaan kyseessä on täysi napakymppi. Nintendo 64:n arkkitehtuuristen rajoitteiden sanelemaa audiovisuaalista tyyliä on onnistuttu emuloimaan häkellyttävän hyvin. Konsolin ikonista kolmipistefiltteröintiä matkitaan poikkeuksellisen onnistuneesti. Pelin kaikki 3D-mallit on myös toteutettu esikuvien niukka polygonibudjetti mielessä pitäen. Toki pakettiin on pultattu myös merkittävä määrä moderneja elämänlaaturatkaisuja. Reunanpehmennys on huomattavasti skarpimpaa kuin silloin aikoinaan ja ruudunpäivitysnopeudetkin on helppo pitää lähes naurettavissa lukemissa jopa verrattain vaatimattomillakin kokoonpanoilla. Tarkoituksellisen vaatimaton graafinen tyyli takaa sen, että Agentti 64:n seikkailut saa rullailemaan kauniisti kaikkien asetusten ollessa tapissa myös vaikkapa Steam Deckillä tai oikeastaan melkein millä tahansa vähän taskulaskinta tehokkaammalla laitteella.
Pääosin yksihenkisen kehitystiimin yli viiden vuoden ajan työstämä Agent 64: Spies Never Die on puhdas rakkaudenosoitus genrensä kantateoksille. Replicant D6 -nimimerkin taakse piiloutuva ranskalaiskehittäjä on hionut teostaan aivan viimeistäkin pikseliä myöten sille tasolle, että se todella tuntuu aikahypyltä menneeseen. Samalla sen vanhanaikainen pelityyli tuntuu vuonna 2026 suorastaan piristävän erilaiselta, sillä merkittävä osa Agent 64:n ja sen esikuvien sisältämistä mekaniikoista on sittemmin saanut väistyä modernimpien ratkaisujen tieltä sivuun. Kun kukkarokaan ei laihdu kuin parilla kympillä, on pakettia mahdotonta olla suosittelematta kaikille nostalgian nälkäisille agenteille. Teoksen esikuvia tuntemattomillekin on tarjolla oiva ikkuna menneeseen. Tarjoillaan kavereiden kera, ravistettuna, ei sekoitettuna.
Saatavilla: PC (testattu)
Ikäraja: ei PEGI-ikärajaa
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐⭐
Soolokehittäjän luoma rakkaudenosoitus menneiden vuosien räiskintäklassikoille. Onnistuu tehtävässään niin suvereenisti, että kokonaisuutta voisi erehtyä luulemaan viralliseksi jatkoksi esikuvilleen.
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 9800X3D
Keskusmuisti: 64 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5090 32 Gt
Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5070 Ti
Yhdistelmäkone “Khimaira”
Prosessori: Intel Core Ultra i5 265K
Keskusmuisti: 48 Gt 8 400 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 9070XT
Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)
Rog Ally X
Steam Deck
Lue myös: Marvel lyö kovimmin – arvostelussa Marvel Tokon: Fighting Souls
Lue myös: Nuori mies ja meri – arvostelussa Assassin’s Creed Black Flag Resynced
Lue myös: Hymyilevä näppäimistö – arvostelussa Logitech G316 X 98
Lue myös: Premiumia pakaroiden alle – arvostelussa Secretlab ATLAS