Kun pelisessio muuttuu intensiiviseksi ja rentous vaihtuu keskittyneeksi jäpittämiseksi, tulee monelle ensimmäiseksi mieleen kriittinen Call of Duty -verkkomättö tai hieman perisuomalaisempi NHL-ottelu vieruskaveria vastaan. Tämän vuoden tiukinta rypistystä ei kuitenkaan nähdä räiskintöjen tai virtuaaliurheilun saralla, sillä ykkös-Switchille julkaistu Rhythm Paradise Groove laittaa pelaajat todelliseen mankeliin. Rytmin on siis syytä olla veressä tai muutoin ylpeys käy lankeemuksen edelle.
Rytmiparaatin juuret kantavat 20 vuoden päähän, joten kyseessä on marginaalisesta mediahuomiostaan huolimatta jo sarjan viides osa – tosin Eurooppaan näistä on rantautunut vain neljä. Kupletin juoni on pysynyt jatkuvasti ennallaan ja sarjan nimikin on enne. Kaiken keskiössä on rytmitaju sekä oikea-aikainen painikkeiden näpyttely. Sinänsä mekaniikka ei ole täysin poikkeuksellinen, sillä samankaltaiseen systeemiin luottaa esimerkiksi Zelda-maailmastakin ammentanut The Crypt of Necromancer.
Toinen mieleen nopeasti juolahtava verrokki on Wario Ware, joskin Rhythm Paradise keskittyy yksinomaan rytmitajuun. Yli sadan minipelin joukossa on jokaiseen rytmissä pysyvän makuun sopivia tuotoksia. Menossa on wariomaista kepeyttä, sillä haasteet sisältävät kaikenlaista frisbeen nappaavasta koirasta sateenvarjon avaamiseen ja sulkemiseen. Näistä jokaisen oppii hetkessä, mutta oikeaan rytmiin pääseminen ottaa oman aikansa. Siitä on tosin annettava pientä miinusta, että vanhaan haasteeseen palaaminen voi pienen tauon jälkeen ottaa hieman nappien muistuttelua. Esimerkiksi sontsan sulkemispainike ei laakista palautunutkaan mieleen, joten sen olisi voinut laittaa kertaukseksi ruudulle näkyviin.
Pelitilojen joukosta esiin nousee erityisesti roolipelimäinen Beatspell. Rytmin pohjalta tehdään iskuja, torjuntoja sekä muita aktiviteetteja vihulaisten kukistamiseksi. Harmillisesti pelimoodissa eteneminen vaatii pääpelin eteenpäin kahlaamista. Tämä ei ole sinänsä tylsää tai tympeää, mutta olisi teoksen voinut suunnitella toisinkin.
Lue myös: Avaruusromua ilmakehän täydeltä – arvostelussa Star Fox
Vaikka audiovisuaalinen sekä pelimekaaninen toteutus ovat hyvin yksinkertaisia, Rhythm Paradise Groove tuntuu melkoisen uuvuttavalta. Tämä johtuu yksinomaan keskittymiskyvyn koettelemisesta, sillä minipelit haastavat tosissaan. Jo pelkkä rytmissä pysyminen vaatii häiriötekijöiden kitkemistä, minkä jälkeen kaikenlaiset avusteet sekä muut helpotukset otetaan tyypillisesti homman edetessä pois. Ainakin itselläni rytmissä pysyminen sai niskan liikkumaan siihen malliin, että talouden toinen aikuinen katsoi Switch 2:n parissa viihtynyttä sopivalla säälin ja naureskelun yhdistelmällä. Myös tuokion pitäminen kohtuumittaisena auttoi viihtymisessä.
Onnistuminen on kaiken mennessä putkeen todella palkitsevaa, mutta myös mokille on syntipukki tarpeen tullen tiedossa. Kun arvosana onkin jotain kiitettävän alapuolelle jäävää, ensimmäiseksi kiroilun kohteeksi joutuvat kuulokkeet sekä televisio. Kaiken keskiössä oleva ajoitus ei nimittäin suvaitse minkäänlaisia vasteaikoja tai muita laitteistosta johtuvia viiveitä. Näitä voi hallita asetuksista tarpeen tullen, mutta kaikista helpoimmalla pääsee pelaamalla Switchin pikkuruudulla. Se kun tarjoaa aivan riittävästi pikseleitä sekä näyttävyyttä rytmitaivaan naputtelemiseksi. Ja jos käytössä on yhä langalliset kuulokkeet, on sekin omiaan kitkemään turhia myöhästymisiä.
Vaikka teos julkaistiin kauan Switch 2:n ilmestymisen jälkeen, on paketti tehty silti edellisen konsolin ehdoilla. Tämä ei aiheuta muuta ongelmaa uudemman laitteiston omistajille kuin pelikirjaston selustassa näkyvän retromaisemman kuvioinnin. Visuaalinen toteutus tuntuu sekin katsovan melkoisen kauas historiaan, sillä esimerkiksi valikkorakenne muistuttaa enemmän Nintendo DS -käsikonsoleille luotua ratkaisua kuin nykyajan mittapuuhun yltävää tyylikkyyttä. Eihän tämä onneksi tällaisessa kokonaisuudessa haittaa.
Kokonaisuutena Rhythm Paradise Groove on piristävän erilainen ja poikkeuksellinen julkaisu. Sen noin 40 euron hintalappu vaikuttaa sisällön simppeliyden huomioiden aika kunnianhimoiselta, mutta samalla rahalle saa vastineeksi rutkasti virnistelyä sekä intensiivisiä pelituokioita. Paketista voi hyvinkin nousta ajan saatossa samankaltainen muistisopukoihin muuttanut pienklassikko kuten ykkös-Switchille aikanaan julkaistu Sushi Striker: The Way of Sushido. Hieman edullisempana julkaisuna se voisi kuitenkin kosiskella suurempaa pelaajakuntaa.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7 (väkivalta)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐½
Rhythm Paradise Grooven pelaajalla on syytä olla rytmi veressä. Hauska, kepeä ja sopivan vaativa paketti tuntuu intensiiviseltä sekä koukuttavalta tavalla, jota ei ennakkokuvien ja -videoiden perusteella olisi osannut ikipäivänä odottaa.
Lue myös: Kunniaa kultasilmille – arvostelussa Agent 64: Spies Never Die
Lue myös: Marvel lyö kovimmin – arvostelussa Marvel Tokon: Fighting Souls
Lue myös: Premiumia pakaroiden alle – arvostelussa Secretlab ATLAS