Arvostelin Switchin julkaisun nurkilla ilmestyneen Puyo Puyo Tetriksen, ja tuolloin oletin naivisti, ettei Nintendon konsolin pelivalikoima voisi ikinä ylittää japanilaisessa höperöydessään kyseistä nimikettä. Kuinka väärässä sitä voikaan ihminen olla? Kesän herkutteluhetkiin on nimittäin saapunut niin maukas soppa, että adjektiivit loppuvat kesken. Sushi Striker: The Way Of Sushido yhdistelee kulinarismia, eriskummallisia käänteitä, animen hämmentävyyksiä sekä varsin mainion peli-idean.
Sushi Striker pyörii nimensä mukaisesti japanilaisen ruokaherkun ympärillä. Katkeran sodan päätteeksi koko maailman sushivarastot ovat päätyneet julman imperiumin haltuun, eikä rahvaalla kansalla ole pääsyä riisipitoisen herkun täytteisiin. Onneksi vastarintajoukkojen epätoivoinen sota saa käänteen parempaan, kun päähenkilö Musashi liittyy taistoon mukaan yhdessä Jinrai-hengen kanssa.
Vaikka kampanjan tarinaa yrittäisi selittää, kukaan ei sitä kokematta usko. Lyhykäisyydessään noin 150 mittelön mittainen juonihäröpallo selitetään välivideoiden avulla, joissa perijapanilaiset hahmot uhkuvat ja puhkuvat kuin iso paha sushi konsanaan. Ruutua tuijottaa herkeämättä, sillä yllättävät käänteet sekä hyvällä tavalla typerät hahmot vievät tarinaa ja maailmaa mitä eriskummallisimpiin suuntiin. Paljastuvat petturuudet ja motiivitkin ovat mallia ”siis mitä häh”, joita katsoessa ei voi kuin nauraa kippurassa.
Siinä missä tarina oudoksuttaa, pelimekaniikka on onneksi hyvällä tolalla. Sushi Striker yhdistelee pulmapelejä ja kaksinkamppailuja hauskalla tavalla, jossa pelaajan tehtävänä on yhdistellä liukuhihnalla rullailevia sushiaterioita lautasvärien mukaan. Yksinkertaiselta kuulostava systeemi saa jo kampanjan ensimmäisten taisteluiden jälkeen roppakaupalla lisää kuorrutteita. Musashin sekä vastustajien matkassa kulkevat Sushi Sprite -henget tarjoavat omat lisämausteensa erikoiskyvyillään. Kikkojen avulla esimerkiksi liian pienet iskukombot eivät tehoa, menetetyt terveyspisteet palautuvat takaisin sekä hyökkäyslautaset saavat lisäjytyä antavan sähkövarauksen. Taistelussa on kerrallaan mukana vain kolme otusta, joiden valinta kymmenistä erilaisista tarjoaa runsaasti pohdittavaa.
Sushi Strikerin suurin vahvuus on taistelumekaniikan rakentumisessa. Alkuun hyvinkin yksinkertaiselta tuntuva systeemi saa lisäsyvyyttä lähes loppuun asti. Vasta kampanjan loppusuoralla aletaan himmailla, mikä vie kliimaksilta hivenen terävyyttä. Onneksi juonikuvio ja käsikirjoitus paikkaavat puutteet niinä harvoina hetkinä, kun mekaniikka ei kehity riittävää tahtia. On myös sanottava, että Sushi-henget ovat hauskuudessaan ja erottautuvuudessaan Pokémon-otuksiin vertautuvia veijareita.
Sushilautasia voi yhdistellä sekä Joy-Coneilla että näyttöruutua klikkailemalla. Jälkimmäinen jättää kotikonsolilla toivomisen varaa lievän epätarkkuuden vuoksi. Joy-Conitkaan eivät pääse puhtain servietein, sillä hetkisellä ruudulla tähtääminen on toisinaan työn ja tuskan takana. Onneksi keskeisimmät toiminnot on tehty sen verran simppelisti, että taidon voi akuuteimmilla hetkillä korvata summittaisella tuurillakin. Vatkattava tatti tuottaa yleensä riittävän lopputuloksen ainakin siihen asti, että ruudun tapahtumat saa jälleen hallintaansa.
Harmillisesti mekaniikan monitahoisuus ja jatkuva syventyminen tarkoittavat myös sitä, ettei pelin pariin ole erityisen helppoa loikata jälkijunassa. Kenties perusteiden ymmärtämisen vuoksi paikallinen kimppapeli aukeaa vasta muutaman tunnin tahkoamisen jälkeen. Verkkomatseihin ei puolestaan ole asiaa ennen kuin vasta viitisen tunnin jälkeen. Ratkaisu on ymmärrettävä, mutta samalla se tekee illanistujaisten nopeista sushitteluhetkistä mahdottomia – paitsi jos peliä on ehditty maiskutella jo valmiiksi tarvittavaa määrää. Tuolloin tasoerot ovat toisaalta auttamatta kasvaneet niin suuriksi, ettei aloittelevalla sushikokilla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Mikäli moninpelin kimppuun haluaa myöhemmin syöksyä, tarjolla on kaksi erilaista tilaa. Lautasia viskotaan perinteisten mättöjen lisäksi erityisessä kaaostilassa, joka tarjoaa lisähektisyyttä jo entuudestaan kiivaisiin taistoihin. Hivenen erikoisena ratkaisuna voidaan kuitenkin pitää sitä, ettei moninpeli toimi jaetun ruudun periaatteella, vaan kakkospelaaja joutuu tähtäilemään annoksiaan ylösalaisin. Muutos peruspelaamiseen ei ole suuri, mutta ero kampanjan aikana tulleeseen rutiiniin tuottaa silti pientä päänvaivaa.
Audiovisuaalisesti Sushi Striker on mainio pläjäys perijapanilaista animehenkeä. Eläväiset hahmot ja värikäs ulkoasu tekevät puitteista humoristisia, eikä ääninäyttelykään petä. Dialogista on jaariteltu nauhalle vain osa, mutta yleensä kaiuttimista kajahtavat keskeisimmät lausahdukset. Kaiken kaikkiaan teosta on ilo katsoa ja kuunnella.
Sushi Striker: The Way of Sushido onnistuu rakentamaan japanilaisherkusta elämää suuremman seikkailun, joka naurattaa, viihdyttää ja haastaa. Myös oivallisesti rakennettu pelimekaniikka pitää otteessaan läpi kampanjan. Pienet puutteet moninpelissä ansaitsevat muutaman motkotuksen, mutta lopputulos on silti tukevasti plussan puolella. Siinä missä teos tuntuu alkuun liian yksinkertaiselta täysihintaiseksi peliksi, kampanjan päätyttyä on pakko todeta, että rahalleen saa mainiota vastinetta.
Saatavilla: Switch
Ikäraja: 7 (PEGI)