Pitkään odotettu Bayonetta 3 ilmestyi vasta loppuvuodesta 2022, joten sarjaa jatkavan lisäyksen saapuminen vain alle puoli vuotta myöhemmin tuntuu melkoisen nopealta. Onneksi pelko häthätää kehitetystä rahastuksesta ei ole aiheellinen, sillä melkoisen polveilevalla nimellä siunattu Bayonetta Origins: Cereza and the Lost Demon tarjoaa hyvin erilaisen lähestymisvinkkelin ikoniseen pelisarjaan.
Cerezan seikkailu tuntuu Bayonetta-seikkailulta, jonka kehitysprosessi olisi sekoittunut kotimaisen Frozenbyte-studion Trine-saagan kanssa. Siinä missä pääsarjan osat erottuvat kilpailijoistaan räväkällä ja tarkoituksen seksistisellä otteellaan, sivuosa satsaa satumaiseen tunnelmointiin. Lastenlorua muistuttava kerronta vie pelaajan Cerezan sekä tämän Cheshire-demonilelun kanssa etsimään teini-ikää lähestyvän noidanalun äitiä. Maagiset taidot ovat vielä pahasti kesken, joten kykyvalikoima on hyvin rajallinen.
Bayonetta Origins: Cereza and the Lost Demon loistaa tarinankerronnallaan. Vaikka teos ei tavoittele syvällisyyksiä tai kirjallisuuden Nobel-palkintoa, sen lämminhenkisyys sekä tunnelmallisuus ovat tukevasti läsnä. Tältä osin kokemus tuokin mieleen jo mainitut Trine-pelit, jotka ammentavat samoista pääpilareista. Ennen kaikkea Cerezan kasvutarina sekä viattomuus saavat virneen naamalle. Pelisessioiden aikana huomasi hymyn olevan herkässä.
Lähemmäs 20 tuntia kestävä seikkailu tasapainottelee monimutkaisten mekaniikkojen sekä kepeän toiminnan välillä. Pääsarjan kaltaista hulivilimätkintää on turha odottaa, sillä Cerezan taipaleella keskitytään yksinkertaisempiin kohtauksiin. Käytännössä noitalapsi pystyy vain pysäyttämään hirviöitä, kun taas Cheshire hoitaa nyrkkihippastelun. Kahta hahmoa ohjataan eri tateilla ja liipasimilla. Siinä missä Cerezan ohjaus onnistuu Switch-ohjaimiston vasemmalla puolella, Cheshire liikkuu oikeasta tatista ja lyö ZR-takapainikkeesta.
Kahden hahmon ohjaukseen tottuminen ottaa aikansa. Tekijät ovat selvästi tiedostaneet tämän, sillä Cheshiren mukaantuloa seuraa varsin pitkä seesteinen taival, jonka aikana perusominaisuudet saa iskostettua selkärankaan. Täysin luonnolliseksi mekaniikkaa ei voinut silti kutsua vielä ensimmäisten tuntien jälkeen. Onneksi systeemiin tottuu yhä paremmin matkan edetessä.
Vaikka toiminta saa lisäsävyjä ja -syvyyttä seikkailun edetessä, teos on varsin pelaajaystävällinen. Kovinkaan kummoista haastetta ei ole tarjolla, mutta hoksottimet saavat olla jatkuvasti silti valppaana. Tämä tekeekin pelistä erittäin aloittelijaystävällisen tavan tutustua Bayonettan maailmaan.
Taistelut ovat meheviä ja mukavia, mutta hauskimmat hetket liittyvät satumaisten ympäristöjen tutkimiseen. Väripalettia tyylikkäästi hyödyntävät miljööt saavat toisinaan suuntavaiston heittämään häränpyllyä, mutta pienet yksityiskohdat tekevät eestaas kipittelyistäkin nautinnollisia. Tallennuspisteiden määrää olisi kenties voinut hieman kuitenkin lisätä, vaikka Switchin lepotila helpotti tauottamista myös reissun päällä.
Audiovisuaalinen toteutus on erinomaisella tasolla. Vaikka grafiikassa on havaittavissa selkeää sahalaitaisuutta, on sarjakuvamainen tyyli varsin anteeksiantava. Oivaltavat satukirjasivuiksi muutetut välianimaatiot yhdessä ääninäyttelyn kanssa luovat puitteet kiehtovalle seikkailulle.
Bayonetta Origins: Cereza and the Lost Demon on onnistunut lisäys Bayonetta-sarjaan. Se erottuu pääosista tyystin erilaisella tunnelmallaan ja otteellaan, joiden avulla se myös nousee omissa kirjoissani saagan parhaaksi teokseksi tähän mennessä. Kepeää tarinaa seuraa mielellään eivätkä hitusen haasteelliset mekaniikat saa otetta lipsumaan. Pidemmän päälle heikkouksista oppii jopa pitämään, mikä tekee parikymmentä tuntia kellottavasta seikkailusta kutkuttavan kokemuksen. Tavanomaista Bayonetta-pakettia etsivien kannattaa silti pysyä pääsarjan osissa, sillä Cerezan vahvuudet ovat täysin muualla kuin aiempien osien ykkösvaltit.
Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 12 (kohtuullinen väkivalta, kohtuullinen kauhu)
YHTEENVETO:
**** / *****
Cereza and the Lost Demon tarjoaa täysin uudenlaisen Bayonetta-kokemuksen, jonka satumainen tunnelma vie mukanaan. Muutamat ratkaisut olisivat kaivanneet lisähiontaa, mutta lopputulos jää näistä huolimatta tukevasti plussan puolelle.
Poika ja ilves -elokuvan uusintasovitus Tyttö ja demoni otti muitakin taiteellisia vapauksia.