Ankaraa kauneutta ja periksiantamattomuutta – arvostelussa Chronos: Before the Ashes

Viime vuonna julkaistun Remnant: From the Ashesin tuhkista nousee uudistettua hiiltä sarjaan. Alun perin VR-alustoille julkaistu Chronos saa peräänsä lisänimikkeen Before the Ashes ja saa täten täysverisen konsoli- ja PC-julkaisun ilman virtuaalikakkuloiden vaatimuksia. Minkälaisen tunnelman esiosa jättää seikkailijan mielen myllerryksiin?

Harmikseni Gunfire Gamesin Remnant: From the Ashes osui silmiini aivan liian myöhään viimevuotisen julkaisunsa jälkeen. Siitäkin huolimatta osoitan korvaamattoman suuren kiitoksen erinomaiselle Xbox Game Passille, jota ilman en varmaan koskaan olisi teokseen törmännyt edes vahingossa. Chronos: Before the Ashes jakaa tunnelmansa Remnantin kanssa, mutta poikkeaa teoksena “edeltäjästään” täysin. Poissa on räiskintä ja pauke, sillä Chronos on ehtaa kolmannen persoonan lähitaisteluseikkailua tutulla marinaadilla muutamasta muusta armottomasta seikkailusta.

Remnant: From the Ashesista nauttineena Chronos: Before the Ashes aiheuttaa hämmennystä aikajanansa johdosta. Tarinallisesti tilanne on täysin selkeä, mutta julkaisujärjestys tuli hieman yllätyksenä. Chronos on alun perin julkaistu vuonna 2016 yksinoikeudella VR-alustoille ja on pelattavissa muun muassa PlayStation VR:llä. Remnant: From the Ashes näki päivänvalonsa vuonna 2019 PC:llä, PlayStation 4:lla ja Xbox One -konsoleilla. Lisänimikkeellä Before the Ashes varustettu Chronos on siis remasteroitu versio alkuperäisestä VR-julkaisusta ja kronologisesti sijoittuu ennen Remnantin tapahtumia. Oletko hämmentynyt? Se on ihan okei, sillä niin olen minäkin.

Erittäin vahvalla soulsborne-asetelmalla marinoitu Chronos: Before the Ashes on erittäin kaunis ja lämminhenkinen teos, jota varjostaa tietysti mielipidettä jakava vaikeusaste. Vielä tänäkin päivänä inhoan suuresti vertaamista jo julkaistuihin teoksiin, mutta se tekee kuvailemisesta huomattavasti helpompaa myös lukijakuntaa kohtaan. Soulsbornen vivahteista huolimatta Chronos ei ole yhtä anteeksiantamaton kuin “esikuvansa”. Kuolema toki korjaa helposti, mutta se ei aiheuta pelaajalle varsinaisesti rangaistusta. Poikkeuksellisesti voisi sanoa, että toisinaan henkensä heittäminen jopa kannattaa. Niin sanottu viimeinen hengenveto Chronos: Before the Ashesissa ei nimittäin ole loppu, vaan enemmänkin uusi luku.

Chronos: Before the Ashesin ehdoton valttikortti on sen ikääntymismekaniikka. Tarinan pääosassa loistaa 18-vuotias naisen tai miehen alku, joka varustetaan joko miekalla tai kirveellä. Teräaseen kaverina on mukana tietenkin kilpi, sillä hyökkäys ei aina ole paras puolustus. Seikkailun edetessä sankarimme kerää kokemuspisteitä hirviöitä lahtaamalla, mutta samalla kehityspuusta paljastuu merkillisiä lukittuja lisäkykyjä. Taidot on mittaroitu tasalukuihin kahdestakymmenestä aina kahdeksaankymmeneen. Nämä tasaluvut eivät ole kokemustasoja vaan kirjaimellisesti ikämerkintöjä. Aina kun sankarimme pääsee hengestään, oli se sitten hirviön hyökkäyksestä tai vaikka rotkoon putoamisesta, ikämittariin tärähtää yksi luku lisää. Iän myötä hahmolle avautuu piilotettuja kykyjä, mutta vanhetessaan muutamat muut perusasiat muuttuvat. Mitä pidemmälle harmaantuminen etenee, niin samassa kehityksessä laskee esimerkiksi kunto ja juoksunopeus. Ikääntymisen edessä sankarin tietotaito kasvaa esimerkiksi taistelutyyleissä ja magian osalta, eli kuolemisella voi luoda myös omanlaisensa strategian hahmonsa kehitykseen. Epäonnistuminen ei täten ole aina pahasta, vaan se voi olla hyvästäkin.

Hieman hellemmästä vaikeusasteesta huolimatta Chronos: Before the Ashesia varjostaa kuitenkin pelaamisen kankeus. Hahmon perusliikehdintä tuntuu hieman kömpelöltä ja erityisesti hitaalta. Hyökkääminen, puolustautuminen, itsensä parantaminen ja niin edelleen on kuin selkärangan tilalla olisi taipumaton rautakanki. Chronoksen kohdalla on tosin suositeltavaa hypätä hieman ulos mukavuusalueeltaan, sillä nahkeasta pinnasta huolimatta seikkailu on sen arvoista. Turhautumista vastaan taistellaan myös teoksen pituudella, sillä Chronos: Before the Ashes ei kahlitse kymmeniksi tunneiksi vaikka luulla voisi. Seikkailun kahlaamiseen menee keskimäärin nelisen tuntia, riippuen toki siitä kuinka reilusti nurkat päättää koluta lattiasta kattoon.

Hieman cel-shading-tekniikan suuntaan kallistuva Chronos: Before the Ashes näyttää ainakin Xbox One X:llä erittäin kauniilta. Vaikka teos on lukittu 30 ruutukuvan sekuntitahtiin, graafinen ulosanti on todella upeaa katsottavaa. Valaistuksien dynamiikka, tarkka resoluutio ja erityisesti valoihin reagoivat pehmeät varjot ovat miellyttävää silmäkarkkia alusta loppuun. Maisemat vaihtelevat sota-ajan bunkkereista energisesti valaistuihin sademetsiin. Chronos: Before the Ashes on samankaltainen hämmentävä soppa erilaisia ulottuvuuksia kuten Remnant. Tuntuu, että tarinaa ja ympäristöjä luodessa kirjoitusryhmä on vaan tiputtanut kaikki mahdolliset ideat hattuun, jonka perusteella ovat rakentaneet kaikki ideat yhteen kasaan. Hieman hämmentävä mutta loppujen lopuksi hyvinkin kiehtova ratkaisu.

Chronos: Before the Ashes ei ole mikään mestariteos, mutta pitäisin sitä sopivana porttihuumeena “soulsbornen” ankaraan maailmaan. Kevyempi seikkailu kahlitsee mukaansa kankeudesta huolimatta ja antaa hyvää osviittaa siitä, miten genren veteraanien teokset läiskivät armottomasti poskille hetki toisensa jälkeen. Jos seikkailu ennen tuhkien tuloa kuitenkin vaikuttaa liian kömpelöltä lähestyttäväksi, suosittelen täydellä lämmöllä tutustumaan hetimiten Remnant: From the Ashesiin. Se sisältää tuttuja ympäristöjä Chronoksen polulta ja on huomattavasti nopeatempoisempi ja adrenaliinipainotteisempi eepos. Kuka tietää, ehkäpä vuoden myöhästymisestä huolimatta Remnantista olisi suotavaa kertoa vielä vähän tarkemmin? Siinä onkin pohdittavaa ennen vuoden vaihtumista.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Switch, Xbox One, Xbox One X (testattu), Xbox Series S|X
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)

Tehokkuus on hyvästä, mutta tämä pizzauuni taitaa olla hieman liian liekeissä.