Hatred herätti melkoisen mekkalan jo lokakuussa, kun pelistä kuultiin ensi kertaa. Puolalaisen Destructive Creations -studion pelissä pelataan massamurhaajana, jonka tavoitteena on tappaa mahdollisimman paljon viattomia siviilejä sekä virkavallan edustajia. Peli on herättänyt jyrkkiä mielipiteitä ja jopa pelimedian uutisoinnissa on voinut aistia kriittisen sävyn.
Maanantaina peli käväisi Steam Greenlight -palvelussa, mutta Steamin omistava Valve poisti pelin vielä samana päivänä. Tämä tehtiin huolimatta siitä, että peli oli saanut runsaasti julkaisua puoltavia ääniä Steamin käyttäjiltä.
Massamurhapelin vastustus tuntuu luonnolliselta. Koko aihepiiri aiheuttaa helposti pahoinvointia, etenkin jos katsoo alla olevan trailerin. (Ehdoton K18-varoitus!) Mutta tulisiko peliä sittenkään sensuroida?
Otetaanpa käsittelyyn toinen viime viikkoina paljon puhuttanut aihe: Grand Theft Auto V:n poistaminen myynnistä Australiassa. Kaksi suurta kauppaketjua poisti suositun rikospelin myynnistä Australiassa, entisten seksityöläisten perustaman kansalaiskampanjan myötävaikutuksesta. Peliä syytettiin väkivallan lietsomisesta naisia kohtaan siksi, että pelissä on mahdollista tappaa prostituoituja.
GTA:n myyntikieltoa on käsitelty pelimediassa kriittisesti, ja erityisesti julkaisija Take-Two Interactiven puolustuslausunnot ovat saaneet paljon huomiota. Esiin on nostettu pelien taiteellinen vapaus käsitellä mitä tahansa aihetta, aivan samoin kuin muillakin luovan ilmaisun aloilla. Valtavirrassa julkaistaan jatkuvasti elokuvia ja kirjoja, joissa on väkivaltaa ja naisten pahoinpitelyä. Peleillä on ikärajat siinä missä elokuvillakin. Miksi peleihin pätisivät eri standardit?
Kannatan ehdottomasti pelien ilmaisunvapautta ja siksi väitänkin seuraavaa: Sama ilmaisunvapaus tulee ulottaa myös niihin aiheisiin, jotka tuntuvat itsestämme vastenmielisiltä.
Valehtelematta voin sanoa, että yllä olevasta Hatredin trailerista tuli paha olo. Se herätti minussa jyrkän vastareaktion: Miksi tällaista tarvitsee olla olemassa?
Mutta ilmaisunvapautta ei voida ulottaa vain niihin aiheisiin, jotka itse hyväksymme tai niihin peleihin, joista itse satumme pitämään. Tekijöillä tulee olla oikeus tehdä sellaisia pelejä kuin haluavat. On sitten meistä itsestämme kiinni, kuinka suhtaudumme niihin, ostammeko niitä ja annammeko lastemme pelata niitä. Sama vapaus koskee käytännössä elokuvaa ainakin länsimaissa, enkä näe mitään syytä miksi pelejä pitäisi käsitellä eri tavalla.
GTA:ta puolustanut Take-Two Interactive -johtaja Karl Slatoff tiivisti tämän viestin hienosti: ”Jos sinä et pidä siitä ja se loukkaa sinua, älä sitten osta sitä.” Ongelma muodostuu Slatoffin mukaan siitä, kun ”joukko ihmisiä yrittää tehdä päätöksen miljoonien muiden puolesta.” Siihen meistä kenelläkään ei ole oikeutta.
Lopputulema on siis se, että vaikka Hatredin kaltainen silmitön massamurhasimulaatio ällöttää myös itseäni, tunnustan muiden ihmisten oikeuden pelata sitä halutessaan. Tuskinpa peli tulee myöskään innoittamaan massamurhaajien uutta sukupolvea sen enempää kuin Hostel-leffat (2006-2011) ovat inspiroineet ihmisiä kiduttamaan toisiaan. Moraalipaniikkiin on tuskin tämänkään pelin kohdalla mitään syytä.
Lopuksi täytyy vielä ihmetellä Valven poistopäätöstä. Destructive Creations huomauttikin Polygonin mukaan tiedotteessaan, että Hatredin henkiset edeltäjät Manhunt (2003) ja Postal (1997) ovat yhä Steamin jakelussa. Miksi niihin pätevät eri sensuurisäännöt kuin uusiin peleihin? Tuskinpa alkeellisempi grafiikka sinänsä lieventää väkivaltaisen kuvaston vaikutusta kokijaan. Nähdäkseni Valven pitäisi ehdottomasti perustella päätöksensä asiallisesti, mutta yksityisenä yrityksenä sillä ei tietysti ole tähän mitään velvollisuutta.