Dead Rising 4:sen ylönousemus koettiin noin vuosi sitten, joten pohjapelin käsittelyä ei toistamiseen tarvita. Emopelin arvostelun voit katsastaa tästä.
Frank’s Big Package tosiaan on nimensä veroinen aina otsikon kikkelivitsiä myöten. Pohjapelin lisäksi kattilaan on isketty kaikki tähän asti ilmestyneet lisäsisältöpaketit, jotka ilmestyivät yksitellen Microsoftin puolelle menneen vuoden aikana. Lisäsisältö on sekalainen sekoitus positiivista ja negatiivista viihdykettä.
Ennakkohypeä ja mielenkiintoa aiheuttanut Frank Rising -tarina osoittautuu alkuinnostuksen jälkeen jopa kehnoksi esitykseksi. Ensimmäinen lisäsisältö esittelee omanlaisensa pelikokemuksen, jossa toveri Frank on itsekin liittynyt elävien kuolleiden joukkoon. Paperilla idea siitä, että tunnettu epäkuolleiden pyövelimme onkin yhtäkkiä osana saalista, vaikuttaa enemmän kuin mielenkiintoiselta. Olisi kuitenkin ollut suotavaa pitää metsästäjä ihan vain metsästäjänä.
Dead Rising -sarjan juju on ollut aina yksinkertainen. Lähes kaikki irtaimisto on käytettävissä kättä pidempänä aseena epäkuolleita laumoja vastaan. Sen lisäksi Dead Rising 2 esitteli aikoinaan upean comboasesysteemin, jolla pystyi yhdistelemään erilaisia välineitä mitä mahtavimmiksi aseiksi. Irtaimiston ja hullujen comboaseviritelmien käyttö loistaa lisärissä poissaolollaan, sillä epäkuolleen sankarimme käytössä on vain muutama ”yliluonnollinen” hyökkäysmenetelmä. Myönnetään, että ensimmäisen vartin verran zombi-Frankin uudet kyvyt ovat viihdyttäviä, mutta toistavuus iskee aivan liian nopeasti. Lähitaisteluun Frank käyttää käsiään viiltäen zombeja ja ihmissotilaita kynsillään pienellä combosarjalla. Etäälle hyökkättäessä Frank pystyy sylkemään happopalloja haulikon lailla tai yökkäämään yhden isomman palleron kohti vihollisia. Sen lisäksi epäkuollut sankarimme kykenee loikkaamaan useita metrejä kynnet edellä vihollisten kimppuun.
Pohjapelin tärkeimpien mekaniikkojen loistaessa poissaolollaan jää Frank Risingin tarjoama kokemus pettymyksen piiriin. Kehnon pelimoodin pelastaa ainoastaan sen lyhyt kesto. Lisärin pystyy läpäisemään jopa tunnissa, vaikka käyttäisi varsinaisen etenemisen lisäksi aikaa kartalta löytyvän rihkaman keräämiseen.
Kun pohjapeliin ilmestyy maksullista lisäsisältöä, eikö sen olisi suotavaa olla nautinnollista niin yksinpelaajalle kuin kavereiden kanssa tahkoavallekin? Valitettavasti nimihirviö Super Ultra Dead Rising 4 Mini Golf on yksinäiselle pelaajalle vain sylkäisy kasvoille. Super UltrARGH… Äh, Dead Rising 4:n minigolffaaminen kertakaikkiaan vaatii pelitovereita rinnalleen, sillä yksinpelinä puttailu tuo vain pahaa mieltä. Neljälle pelaajalle suunniteltu golffaaminen muuntaa ennestään tutun pelialueen kuudeksi eri radaksi. Puttailu on mukavan ylilyötyä hurmetta, sillä itse golffaamisen lisäksi kentillä lojuu ryöpyittäin epäkuolleita, joiden lahtaamisesta golfpallolla tienataan virtuaalivaluuttaa. Valuutalla voidaan kehittää ja muokkailla omaa viheriöiden puttikuningasta mieleisekseen. Super Ultra Dead Rising 4 Mini Golf on kaveriporukassa mukavaa aivot narikkaan -viihdykettä. Yksinään puttailusta ei oikeasti saa mitään irti, mikä on todellinen pettymys.
Lisäsisältökarnevaalin ehdoton ykkönen on Capcom Heroes. Uutuustilassa pyritään tuomaan päätarinan koluamiseen uusi, innostava twisti – ja voi pojat kuinka hienosti siinä onkaan onnistuttu. Hieman päätarinan exopuvun tyyliä lainaten Frank kykenee muuntautumaan Capcomin tunnetuiksi sankareiksi, eikä muutos koske pelkästään ulkonäköä. Pelialueelle on sijoitettu retrohenkisesti wanhan liiton arcade-koneita, joita käyttämällä Frank saa valittua itselleen Capcomin sankareita tai sankarittaria. Joukkoon on isketty porukkaa laidasta laitaan aina Street Fighteristä Devil May Cryihin ja kaikkeen siitä väliltä.
Capcomin hahmojen kyvyt, ulkoasut ja taistelutyylit ovat esikuvilleen eduksi isolla E:llä. Käytettäviä asusteita on 17 erilaista, jotka suurimmaksi osaksi erottuvat mukavasti toisistaan, joskin Street Fighter -sarjaan kuuluvien hahmojen pelattavuus kärsii toistavuudesta. Jokainen taistelija taitaa lähitaistelukombon, etähyökkäyksen, pienehkön alueiskun ja massiivista tuhoa aiheuttavan superhyökkäyksen. Ainoana miinuksena on jo päätarinassakin ärsyttänyt pukujen aikarajoitus. Pohjapelin exopuvun lailla Capcom Heroesissa esiintyvien hahmojen käyttö on rajoitettu reilun viiden minuutin tykitykseen kerralla. Uusia vetimiä voi onneksi hakea arcadekoneista uudestaan loputtomasti ja maksutta. Sen lisäksi koneita on sijoiteltu positiivisen tiheästi ympäri pelialuetta.
17 pelattavan hahmon lisäksi jokaisella pelihahmolla on oma Shadow-moodi, joka on ikään kuin demonisoitu tai riivattu malli esikuvastaan. Kyseessä on kuitenkin vain kosmeettinen lisäherkku. Varjoasusteet saa avattua itselleen suorittamalla pelialueille piilotettuja kykyhaasteita, jotka kehittävät jokaisen Capcomin hahmon pohjataitoja. Näiden lyhyiden sivutaisteluiden suorittaminen siis todellakin kannattaa, sillä kykypäivitykset ovat todella kovia siitäkin huolimatta, että kosmeettinen loppupalkinto ei välttämättä kiinnostakaan.
Ainut Capcom Heroesista selvästi puuttuva ominaisuus on mahdollisuus pelata sitä verkon välityksellä edes yhden toverin kanssa. Yksin melskaaminen on jo massiivisen kaoottista, joten kaverin kanssa viihtyvyys olisi tuplasti eeppisempi kokemus. Samaan aikaan konsepti modernista beat’em’upista samalla tekniikalla ihan omana pelinä voisi olla todella toimiva ratkaisu.
Dead Rising 4: Frank’s Big Package on taatusti mukava yllätys sellaisille sarjan faneille PlayStation 4:n puolella, jotka ovat malttamattomana odottaneet yksinoikeuden päättymistä. Jatko-osa on ristiriitaista fiilistä aiheuttava sarja uudistusta ja hiontaa, mutta epäkuolleiden Black Friday on siltikin hyvin viihdyttävä pelikokemus. Annetaan silti hieman piiskaa lisäsisällön rankasti vaihtelevasta laadusta, vaikka Capcom Heroes onnistuu pelastamaan lopullisen paketin posiitivisen puolelle juuri ja juuri.
Saatavilla: PlayStation 4
Ikäraja: 18 (PEGI)