Vauhtisiilin ystävät yhdistävät voimansa – arvostelussa Sonic Forces

Vauhdikas Sonic the Hedgehog on täällä taas. Kaksiulotteisesta kolmiulotteiseen vaihtuvat ultranopeat kentät vaativat pelaajalta edelleen nopeita refleksejä, mutta uutta vivahdetta pelisarjaan tuo ennen kaikkea oman pelattavan hahmon luominen. Osaako Sonic luoda nahkaansa tarpeeksi?

Sonic Forcesin taustatarina on yhtä tyhjänpäiväinen kuin aiemmissakin Segan luoman pitkäikäisen sarjan peleissä. Arkkivihollinen Dr. Eggman on taas kerran maailmaa kohdanneen pahuuden taustalla. Tällä kertaa munamiehen apuna on tehokas viholliskatras, johon kuuluvat muun muassa Shadow the Hedgehog, Metal Sonic ja uusin tulokas Infinite. Pahistiimi ottaa haltuunsa lähes koko planeetan ja päihittää Sonicin, mutta vielä on jäljellä muutama hyvän puolesta taisteleva vastarintaelukka, joiden tehtäväksi jää sankarisiilin vapauttaminen ja maailman pelastaminen.

Kaksiulotteisia ja kolmiulotteisia kenttiä yhdistelevä Sonic Forces muistuttaa aiempia, lähinnä Sonic Unleashedia ja Sonic Colorsia. Perustavoitteet ovat nekin samoja kuin aiemmin: lukuisia vaaran paikkoja sisältävät kentät juostaan läpi vauhdilla, samalla kun vastaan tulevat viholliset pyritään telomaan kumoon. Hahmojen energiaa pidetään yllä keräämällä kultaisia renkaita, jotka pelaaja saattaa menettää harkitsemattomalla virheliikkeellä tai törmäämällä esimerkiksi ikävään piikkimattoon.

Sonic Forcesissa pelaaja pääsee tekemään ensimmäistä kertaa sarjan historiassa Avatarin, oman eläinhahmon. Avatar seikkailee osassa pelin kenttiä käyttäen tartuntakoukkujen kaltaisia erityisominaisuuksia. Ominaisuus on tervetullut lisä varsinkin siksi, että hahmon asusteita ja ulkonäköä voi pelin edetessä muutella kuinka hölmöksi tahansa. Avatar-hahmolla voi myös pelata uudestaan jo läpäistyjä kenttiä.

Uusin Sonic tekee monta asiaa oikein. Vauhdin hurman suorastaan tuntee nättien kenttien vilistäessä grafiikan nykimättä lainkaan. Kontrollit osuvat pääosin maaliinsa, joten tyhjyyteen putoamisesta ei voi syyttää kuin itseään tai hidastuneita refleksejään. Samalla peli kompastuu sarjan tuttuihin helmasynteihin. Kymmenen kentän jälkeen kaikki olennainen on jo nähty, sillä Sonic ei kykene uusiutumaan seikkailun edetessä. Onneksi peli sisältää myös Episode Shadow -lisäosan, jossa päästään seikkailemaan pahojen puolella ohjastamalla Sonicin vihollista Shadow the Hedgehogia.

Vaikeustaso kasvaa sopivassa suhteessa ja kenttien sisältämät kevyet puzzlet aiheuttavat mukavaa päänvaivaa. Joskus kuitenkin peli tuntuu turhankin helpolta. Erityisesti kaksiulotteisissa kentissä tuntuu usein siltä, että eteenpäin pääsee nakuttamalla ohjaimen nappeja mahdollisimman nopeasti. Tämä erottaakin Sonicin pitkäikäisestä tasoloikkakilpailijastaan Mariosta, joka tosin on pudottanut ainakin pelimekaniikassa ja kenttäsuunnittelussa vauhtisiilin kelkasta jo kauan sitten. Sonic Forces kuitenkin yllättää muutamissa kentissä positiivisesti. Esimerkiksi flipperiä muistuttava taso on vallan hauska piriste.

Sonic Forces asettaa pelisarjan grafiikkariman uudelle tasolle. Näyttävää ja värikästä teosta seuraa ilolla niin isolta ruudulta kuin Switchin omalta näytöltä. Audiopuolella mennään
keskinkertaisempia latuja pitkin, eivätkä hahmojen ääninäyttelyt juuri jätä mieleenjääviä muistikuvia.

Sonic Forces on parhaimmillaan lyhyissä pelisessioissa ja vaikkapa matkoilla, joten Nintendo Switchille se sopii mainiosti. Jos aiemmat Sonicit eivät ole kuitenkaan säväyttäneet, ei tältä uusimmaltakaan kannata odottaa mullistavia uudistuksia.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, Switch (testattu), Xbox One
Ikäraja: 7 (PEGI)