Vuoden 1999 sateisessa New Yorkissa kypäräpäinen polkupyörälähetti saapuu toimittamaan pakettia valtavassa pilvenpiirtäjässä sijaitsevaan toimistoon. Pian sähköt alkavat räpsymään ja ylöspäin matkalla ollut hissi jumiutuu paikoilleen. Hissistä vihdoin ulos ryömivä kuriiri saa pian havaita, että kaikki rakennuksen sisällä olleet ihmiset ovat seonneet tai sairastuneet ja ajautuneet jonkinlaisen psykoottisen raivon valtaan. Alkaa väkivaltainen pako ulos rakennuskompleksista.
Isometrisestä kuvakulmasta tarkasteltavaa seikkailua kuvaillaan virallisten esittelytekstien mukaan fysiikkapohjaiseksi selviytymispeliksi. Väittämässä on perää sen verran, että taistelujärjestelmän järisyttävä kömpelyys uhkaa laittaa pelaajat paiskomaan ohjaimiaan raivon vallassa. Kevyeen ja vahvaan hyökkäys- sekä väistöliikkeeseen nojaava toiminta ei missään vaiheessa tunnu hauskalta, nautittavalta tai edes erityisen toimivalta. Etukäteen purkitetut hyökkäysanimaatiot ovat hitaita ja suurin osa maastosta poimittavista astaloista on tehoiltaan sen verran aneemisia, että minkäänlaista onnistumisen tunnetta ei taisteluiden keskellä pääse vahingossakaan syntymään. Jostain käsittämättömästä syystä muutamat matkan varrella käsiin osuvat tuliaseet tuntuvat olevan vielä vasaroita ja sorkkarautojakin tehottomampia vihollisten taltuttamisessa.
Tarina tarjoaisi mainiot puitteet varsin herkulliselle selviytymisseikkailulle, mutta alun jälkeen se ei varsinaisesti kehity mihinkään mielenkiintoiseen suuntaan. Narratiivia edistetään lähinnä kappaleiden välissä ja pelatessa juonta valotetaan lähinnä maastosta lojuvien muistiinpanojen avulla. Muutamat tarinaa edistävät välivideot ovat sen verran tökeröitä, että on mahdotonta sanoa, onko kyseessä tahallinen tehokeino vai merkki tekijöiden osaamattomuudesta. Jo koko tarinan käynnistävä introvideo tuo akuutisti mieleen ensimmäisen pleikkarin aikaiset CGI-räpellykset – niin hyvässä kuin pahassa.
Yläviistosta kuvatuksi teokseksi Unstoppable on ihan passelin näköinen joskin puitteet huomioon ottaen aivan naurettavan raskas pyöritettävä. Tunnetusti varsin raskaalla Unreal-moottorilla rullaavaa pakettia ei ole suuremmin optimoitu, ja esimerkiksi graafisia asetuksia ei pääse säätämään käytännössä lainkaan. Tehokkaalla koneella homman saa pyörimään varsin vikkelästi, mutta esimerkiksi Steam Deckillä menoa ei voi missään nimessä kuvailla millään tasolla sulavaksi. Alhainen ruudunpäivitys yhdistettynä kömpelöön toimintaan takaa sen, että kokonaisuudesta on todella vaikea repiä minkäänlaista peli-iloa.
Ilmeisen pienen Funnylocks-studion ensiteos ei ole erityisen vahva pelinavaus. Mielenkiintoisesta premissistä ei saada missään vaiheessa irti oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista ja kun pelijärjestelmätkin ovat kömpelöitä, ei kokonaisuutta voi suositella juuri kenellekään. Alhaisella 12 euron hintalapulla varustettu teos ei tarjoa rahalle vastinetta kuin kaikkein pinttyneimmille masokisteille, muiden on syytä kääntää katseensa toisaalle.
Saatavilla: PC
Ikäraja: Ei PEGI-ikärajaa (olisi todennäköisesti K-18)
YHTEENVETO:
*(*) / *****
Mielenkiintoisen lähtoasetelman täysin sössivä isometrinen kauhuselviytymispeli ei alhaisesta hintalapusta huolimatta onnistu tarjoilemaan rahalle vastinetta. Kömpelö tarinankerronta ja vielä kömpelömpi pelattavuus takaavat sen, että teoksesta on lähes mahdoton nauttia. Ankea ja kankea kokonaisuus on syytä jättää digitaalisten kauppapaikkojen hyllyille pölyyntymään.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4090 24 Gt
AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 16 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Steam Deck
Lue lisää Tiltin arvostelukoneista täältä.
Maanantai alkoi huonosti, mutta paheni vain entisestään: automaatista oli sokerittomat eeässät kokonaan loppu!